Ajatuksia isänpäivästä, niille joiden isä ei ole/ollut se maailman paras isä

Minunkin isäni oli surkea isä. Onneksi osaa olla kuitenkin ihana isoisä lapselleni, välimme ovat tämän vuoksi ihan ok.

On vähän outo olo aina isäpäivän aikoihin.

Nykyään on välit, viileät tosin, isän kanssa. Käyn varmasti isän luona. Alkoholisti.

Seison pihalla koska sisällä on niin likaista ja hengenvaarallista. Lapsia sinne ei voi viedä. Isä haisee ja on likainen, ei anna auttaa eikä anna siivota tms. Viimeksi kun olen käynyt on kaikki lahjat edellisiltä vuosilta, kalsarit, doeodrantiit ja muut, avaamattomina olohuoneessa. Silti valitti, että pitäisi mennä ostamaan kalsareita...

Itsellä meni välit omaan isään lähemmäs 10 vuotta sitten. Alkoholi muutti ihmistä liikaa ja lopuksi vei mukanaan.

Kaipaanko isääni? Kaipaan kyllä sitä osallistuvaa isää lapsuudesta. Oli kuria ja rakkautta olin aina se isin tyttö äiti oli mielestäni se kakkonen vanhemmista :) mutta en kadu päätöstäni ja olen tyytyväinen etteivät omat lapset edes tiedä koko ihmistä. Alkoholi on viheliäinen saa yrittäjänä toimineen rakastavan isän sekaisin rötösten ja väkivallan maailmaan.

Isänpäivänä juhlitaan aviomiestäni lasteni isää ja viedään myös kortit papoille eli mieheni isälle ja mun isäpuolelle. Siinä ne tärkeimmät meille sunnuntaina!

Isä on jo kuollut. Lähetin isänpäivänä aina kortin vaikka oli etäinen. Alkoholisti ja selvinpäin pahalla tuulella, humalassa vittuilija. Loukkasi todella verisesti monet kerrat.

Asian vierestä mutta tuli mieleen:

Äiti elää edelleen. On narsisti, vaatii lahjoja ja kortteja jouluna, synttärinä ja äitienpäivänä, mutta koska ei saa mielestään koskaan tarpeeksi ei muista minua eikä myöskään lapsiani. Itse en välitä lahjuksista mutta lapsenlapsille soisin edes joulukortin laittavan.

Viime äitienpäivänä suivaannuin enkä laittanut korttia enkä lahjaa. Täytti 70 tänä vuonna, osallistuin lahjakorttiin, mutta en muuten muistanut mitenkään. Oli muuten soitellut joillekin sukulaisille että miksi ei saanut korttia ja leuhkinut mitä kaikkea on saanut. Samoin jouluna jos on käyty, on esitellyt lahjojaan. Kerran kysyin mitä oot antanut muille niin tiuskaisi että en mitään.

Puhelimeen olen laittanut eston että voi enää soittaa marinapuheluitaan. Hänen hovinsa kyllä hyysää ja huolehtii prinsessan hyvinvoinnista. Itse en enää edes kaipaa äitiäni. Suurimman osan ajasta en muista koko ihmistä ja se tuntuu kuin suuri kivi olisi pudonnut sydämeltä. Ei ole ollut helppo homma mutta vuosien taistelu itsensä kanssa tuotti tuloksen ja annoin itselle luvan luovuttaa.

Itse saan äitienpäivänä laulun, meillä merkkipäivänä aina herätetään sankari onnittelulaululla. Sitten käydään ulkona syömässä. Se riittää mulle. Inhoan kaikkia "pakkojuhlapäiviä"

Isäni kuoli v.2000 50-vuotiaana. Kuolemansa oli suuri helpotus, varmaan monelle. Kaikenlaista on ollut -ja mennyt.

"Kiitos isä siitä vähästä hyvästä mitä sain, ja myöskin paljosta pahasta, sillä se on auttanut ymmärtämään etten voi mitään toiselta ihmiseltä vaatia jos toisella ei ole mitään mistä antaa. Kiitos että näytit mitä tapahtuu ihmiselle joka jää tuleen makaamaan ja syyttää siitä kaikkia muita. Tällaiset ihmiset haluan tänä päivänäkin kiertää kaukaa. Kiitos itselleni että olin, olen ja tulen aina olemaan vahvempi kuin sinä. Siksi olen antanut anteeksi loukkaavat sanasi ja tekosi ja toivon sinulle rauhaa ikuisuudessasi. Kiitos että esimerkilläsi näytit todeksi lauseen "viini on viisaan juoma".

Hyvää isänpäivää!

Hän on kuitenkin ainoa isäni. Hän teki parhaansa niillä eväillä, jotka elämä hänelle antoi.

Vierailija kirjoitti:

Hän on kuitenkin ainoa isäni. Hän teki parhaansa niillä eväillä, jotka elämä hänelle antoi.

Näin, minäkin olen ajatellut jo toistakymmentä vuotta❤