Lue keskustelun säännöt.
Tämä sinkkuus alkaa ahdistaa. :(
08.11.2016 |
Olen ollut muutaman vuoden sinkkuna erottuani viiden vuoden suhteesta. Olen käynyt useiden kiinnostavien miesten kanssa treffeillä, mutta miehet eivät ole halunneet ikinä jatkaa juttua muutamaa treffiä pidemmälle. En ollenkaan tiedä miksi. Miehet ovat olleet aina herrasmiehiä ja tarjonneet minulle pääsyliput/kahvit/illalliset mutta eivät ole sitten kuitenkaan halunneet tavata uudelleen :(
Tahtoisin jo kovasti uuden miehen, minua lähinnä ahdistaa kun kaikki kaverinikin pariutuvat ja minä en saa ikinä mitään :( :(
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet ollut treffeillä vain liian tasokkaiden miesten kanssa, joihin oma parisuhde markkina-arvosi ei riitä?
Kelpaako sinulle jokin näistä
a) työtön mies
b) lyhyt ja pallomahainen mies
c) intovertti miesJos vastaus on ei, niin sitten sinkkuus on omaa syytäsi.
Jos tuo markkina-arvojuttu on noin yksioikoinen niin miksi yksikään mies on enää vastoin tahtoaan sinkkuna? Senkun ottaa naisen, johon parisuhdemarkkina-arvo riittää.
No just joo. Oon ollut koko aikuisikäni eli yli 20 vuotta sinkkuna ja tää rupee käymään mielenterveyden päälle. Usko suomalaiseen naiseen on mennyt. Että revi siitä.
Vierailija kirjoitti:
No just joo. Oon ollut koko aikuisikäni eli yli 20 vuotta sinkkuna ja tää rupee käymään mielenterveyden päälle. Usko suomalaiseen naiseen on mennyt. Että revi siitä.
Olen minäkin ollut koko aikuisikäni (ja sitä edeltävän teini-iän) vastentahtoisesti sinkkuna, eli viitisentoista vuotta. Usko suomalaiseen mieheen mennyt täysin.
Sinun ei sentään tarvitse kuunnella vuodesta toiseen miten kaikki sukupuolesi edustajat pääsevät suhteeseen heti kun haluavat ja heillä on niin helppoa että kateeksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet ollut treffeillä vain liian tasokkaiden miesten kanssa, joihin oma parisuhde markkina-arvosi ei riitä?
Kelpaako sinulle jokin näistä
a) työtön mies
b) lyhyt ja pallomahainen mies
c) intovertti miesJos vastaus on ei, niin sitten sinkkuus on omaa syytäsi.
Jos tuo markkina-arvojuttu on noin yksioikoinen niin miksi yksikään mies on enää vastoin tahtoaan sinkkuna? Senkun ottaa naisen, johon parisuhdemarkkina-arvo riittää.
Koska monella miehellä ei riitä arvo mihinkään. Varsinkin kun naiset ovat niin vaativia.
Ymmärrän fiiliksesi. Olen innostunut monta kertaa ja pettynyt kun jutusta ei sitten olekaan tullut mitään. Ei auta muu kuin olla malttavainen ja aktiivinen. Joskus varmaan tulee vastaan joku, jonka kanssa kemiat ja "markkina-arvo" kohtaa.
En ainakaan itse pysty tyytymään johonkin, josta en ole kiinnostunut vain parisuhteen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet haistavat epätoivon.
Kuulostaa oikealta, vaikka silti kyllä varmaan moni tuleekin enemmän tai vähemmän epätoivoiseksi jos sinkkuus on jatkunut pidempään + on käynyt treffeillä eikä ne johda mihinkään.
Tämä on täysin helppoa ymmärtää.
Tulisin varmaan itsekin, mutta en olekaan käynyt kuin yksillä treffeillä sitten vaimoni kuoleman jälkeen 2.6.2016
40v mies = myös huono jälleenmyyntiarvo parisuhdemarkkinoilla jos ei ole julkkis tai rikas miljonääri
Näin rankkaa ja raadollista tämä vaan on.
Tsemppiä sulle kuitenkin, ehkä se sinulle oikea vielä löytyy 👍
Jospa ongelma on vain se, että toimit liian kapealla markkina-alueella. Ainakin pk-seudulla Helsingissä on käsittääkseni naisia enemmän kuin miehiä. Eli miehillä enemmän valinnanvaraa. Toinen vinkki aloita harrastamaan sitä, missä arvostamasi luonteenlaatuiset miehet viihtyvät oli sitten kalastus, meripelastus tai jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No just joo. Oon ollut koko aikuisikäni eli yli 20 vuotta sinkkuna ja tää rupee käymään mielenterveyden päälle. Usko suomalaiseen naiseen on mennyt. Että revi siitä.
Olen minäkin ollut koko aikuisikäni (ja sitä edeltävän teini-iän) vastentahtoisesti sinkkuna, eli viitisentoista vuotta. Usko suomalaiseen mieheen mennyt täysin.
Sinun ei sentään tarvitse kuunnella vuodesta toiseen miten kaikki sukupuolesi edustajat pääsevät suhteeseen heti kun haluavat ja heillä on niin helppoa että kateeksi käy.
Jep. 19 vuotta olen toivonut löytäväni poikaystävän mutta ei ole onnistanut. Ja samalla kaikki ympärillä toitottaa että mun pitää vaan ottaa joku, naisillehan se on helppoa.
Sama. 19-vuotias pikkusiskoni meni juuri naimisiin ja odottaa nyt vauvaa. Kaveritkin ovat jo pariutuneet pitkin teini-ikää ja useimmat seurustelevat nytkin.
Minä taas olen forever alone, en ole koskaan miestä kädestä pitänyt ja nyt ahdistaa, kun parhaat seurusteluvuodet menevät hukkaan. Haluaisin saada myös perheen pian, ei minua huvita odottaa minnekään kolmivitoseksi asti. Eikä ahdistusta tietenkään helpota sukulaistätien utelut, että "Eikö siellä yliopistolla olekaan poikia sinun makuun?",tai "Oletko miettinyt tekeväsi siskosi esikoiselle serkkuja pian?" ,tai "Häiritseekö, kun pikkusisko ehti ensin?"
Ilmeisesti saan kuulla noita kommentteja niin pitkään, kun kyllästyvät, koska minähän en miestä löydä. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen, mutta lähes kaikki miespuoliset opiskelijatoverini ovat varattuja. Sinkut olen käynyt läpi, mutta ei ole niiden kanssa natsannut, enkä halua seurustella kenenkään kanssa vain siksi, koska ei ole muitakaan, eihän siitä mitään tulisi. Nytkin Istun yksin iltaa av-palstalla kun muut ikäiseni illastavat kumppaniensa kanssa.
Kissaa tai koiraakaan en voi hankkia, kun ei opiskelijayksiöön saa ottaa.
N21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko sä sitten ollut kiinnostunut mukamas niistä jokaisesta miehestä?
Ehkä sun pitäisi itsekin miettiä, mitä oikeasti (mieheltä) haluat etkä kiinnostu heti jokaisesta joka vaan lähtee sun kanssa treffeille.
No mut mitä tulee sinkkuahdistukseen, niin ymmärrän :/
Vierailija kirjoitti:
Sama. 19-vuotias pikkusiskoni meni juuri naimisiin ja odottaa nyt vauvaa. Kaveritkin ovat jo pariutuneet pitkin teini-ikää ja useimmat seurustelevat nytkin.
Minä taas olen forever alone, en ole koskaan miestä kädestä pitänyt ja nyt ahdistaa, kun parhaat seurusteluvuodet menevät hukkaan. Haluaisin saada myös perheen pian, ei minua huvita odottaa minnekään kolmivitoseksi asti. Eikä ahdistusta tietenkään helpota sukulaistätien utelut, että "Eikö siellä yliopistolla olekaan poikia sinun makuun?",tai "Oletko miettinyt tekeväsi siskosi esikoiselle serkkuja pian?" ,tai "Häiritseekö, kun pikkusisko ehti ensin?"
Ilmeisesti saan kuulla noita kommentteja niin pitkään, kun kyllästyvät, koska minähän en miestä löydä. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen, mutta lähes kaikki miespuoliset opiskelijatoverini ovat varattuja. Sinkut olen käynyt läpi, mutta ei ole niiden kanssa natsannut, enkä halua seurustella kenenkään kanssa vain siksi, koska ei ole muitakaan, eihän siitä mitään tulisi. Nytkin Istun yksin iltaa av-palstalla kun muut ikäiseni illastavat kumppaniensa kanssa.
Kissaa tai koiraakaan en voi hankkia, kun ei opiskelijayksiöön saa ottaa.
N21
Usko pois, aika menee todella nopeasti... Toimi nyt, muutu, muuta, elä täysillä, tutustu ihmisiin, whatever it takes. Tuota aikaa et saa ikinä takaisin. t. Nainen joka yhtäkkiä heräsi 34-vuotiaana eikä ole vieläkään pitänyt miestä kädestä romsnttisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä kuulla näitä vuodatuksia, kun en ole itse koskaan aikuisiällä onnistunut olemaan sinkkuna pitkiä aikoja (muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen), vaikken ole edes tarkoituksella parisuhdetta etsinyt - sinkkuna kelpasi yhden yön hoidot ja olen nyt pari vuotta seurustellut suhteessa, joka lähti yhden yön jutuista. Liekö niksi siinä, etten ole kamalan valikoiva esim. miehen iän tai työtilanteen suhteen ja otan homman rennosti. En etsi mitään ja nauttinut aina myös sinkkuudesta ja omasta ajasta.
Ottakaa rennosti, olkaa avoimia ja pitäkää silmät auki. Älkää kehittäkö kumppanin löytämisestä liiallista stressiä, käykää vaan yöelämässä, harrastuksissa ja käyttäkää deittisivuja, jos siltä tuntuu. Kyllä sitä ennen pitkään se itselle sopiva ihminen tulee vastaan, jossei jää kotiin möksöttämään tai liiallisella vimmalla juokse vastakkaisen sukupuolen perässä.
Vierailija kirjoitti:
Sama. 19-vuotias pikkusiskoni meni juuri naimisiin ja odottaa nyt vauvaa. Kaveritkin ovat jo pariutuneet pitkin teini-ikää ja useimmat seurustelevat nytkin.
Minä taas olen forever alone, en ole koskaan miestä kädestä pitänyt ja nyt ahdistaa, kun parhaat seurusteluvuodet menevät hukkaan. Haluaisin saada myös perheen pian, ei minua huvita odottaa minnekään kolmivitoseksi asti. Eikä ahdistusta tietenkään helpota sukulaistätien utelut, että "Eikö siellä yliopistolla olekaan poikia sinun makuun?",tai "Oletko miettinyt tekeväsi siskosi esikoiselle serkkuja pian?" ,tai "Häiritseekö, kun pikkusisko ehti ensin?"
Ilmeisesti saan kuulla noita kommentteja niin pitkään, kun kyllästyvät, koska minähän en miestä löydä. Olen kyllä yrittänyt olla aktiivinen, mutta lähes kaikki miespuoliset opiskelijatoverini ovat varattuja. Sinkut olen käynyt läpi, mutta ei ole niiden kanssa natsannut, enkä halua seurustella kenenkään kanssa vain siksi, koska ei ole muitakaan, eihän siitä mitään tulisi. Nytkin Istun yksin iltaa av-palstalla kun muut ikäiseni illastavat kumppaniensa kanssa.
Kissaa tai koiraakaan en voi hankkia, kun ei opiskelijayksiöön saa ottaa.
N21
Pakko sanoa, että tuossa iässä on ihan turhaa heittää pyyhettä kehään. Tajuan, että rasittaa, koska olin itse ihan samassa tilanteessa tuossa iässä, kaikki muut pariutuivat ja lisääntyivät, ja mulla ei ollut ketään. Sitten ihan sattumalta löysin 25-vuotiaana niin ihanan tyypin, ettei muusta väliä. Nyt ollaan kolmatta vuotta yhdessä ja joka päivä rakastan tuota entistä enemmän. Ja arvaa kuinka moni noista nuorena pariutuneista tuttavista ja kavereista on yhdessä lastensa isän tai silloisen aviomiehen tai poikaystävän kanssa? Tasan yksi.
Väkisinhän sitä ottaa paineita toisten elämästä, mutta pitäisi yrittää olla ottamatta. Kaikkien elämä menee eri tahtiin, ja jos siskosi on mennyt nuorena naimisiin, niin ei se tarkoita, että sun pitäisi tai että olisit ikuisesti yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jännä kuulla näitä vuodatuksia, kun en ole itse koskaan aikuisiällä onnistunut olemaan sinkkuna pitkiä aikoja (muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen), vaikken ole edes tarkoituksella parisuhdetta etsinyt - sinkkuna kelpasi yhden yön hoidot ja olen nyt pari vuotta seurustellut suhteessa, joka lähti yhden yön jutuista. Liekö niksi siinä, etten ole kamalan valikoiva esim. miehen iän tai työtilanteen suhteen ja otan homman rennosti. En etsi mitään ja nauttinut aina myös sinkkuudesta ja omasta ajasta.
Ottakaa rennosti, olkaa avoimia ja pitäkää silmät auki. Älkää kehittäkö kumppanin löytämisestä liiallista stressiä, käykää vaan yöelämässä, harrastuksissa ja käyttäkää deittisivuja, jos siltä tuntuu. Kyllä sitä ennen pitkään se itselle sopiva ihminen tulee vastaan, jossei jää kotiin möksöttämään tai liiallisella vimmalla juokse vastakkaisen sukupuolen perässä.
Entäs kun on takana yli 15 vuotta kiireetöntä deittailua eikä kukaan huoli? Milloin pitää hyväksyä ettei koko elämänsä aikana saanut kokea minkäänlaista parisuhdetta tai edes läheisyyttä?
Miten sellaisen asian pystyy hyväksymään?
Suurin haaveeni oli oma perhe, pelkkä puoliso olisi riittänyt tähän. Tässä sitä silti ollaan, ikuisesti yksin.
Johnny Handsome kirjoitti:
en olekaan käynyt kuin yksillä treffeillä sitten vaimoni kuoleman jälkeen 2.6.2016
Näin rankkaa ja raadollista tämä vaan on.
Taidat olla aikamoinen surkimus. Luulisi, että viimeistään hautajaispäivän iltana olisit jonkun saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä kuulla näitä vuodatuksia, kun en ole itse koskaan aikuisiällä onnistunut olemaan sinkkuna pitkiä aikoja (muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen), vaikken ole edes tarkoituksella parisuhdetta etsinyt - sinkkuna kelpasi yhden yön hoidot ja olen nyt pari vuotta seurustellut suhteessa, joka lähti yhden yön jutuista. Liekö niksi siinä, etten ole kamalan valikoiva esim. miehen iän tai työtilanteen suhteen ja otan homman rennosti. En etsi mitään ja nauttinut aina myös sinkkuudesta ja omasta ajasta.
Ottakaa rennosti, olkaa avoimia ja pitäkää silmät auki. Älkää kehittäkö kumppanin löytämisestä liiallista stressiä, käykää vaan yöelämässä, harrastuksissa ja käyttäkää deittisivuja, jos siltä tuntuu. Kyllä sitä ennen pitkään se itselle sopiva ihminen tulee vastaan, jossei jää kotiin möksöttämään tai liiallisella vimmalla juokse vastakkaisen sukupuolen perässä.
Entäs kun on takana yli 15 vuotta kiireetöntä deittailua eikä kukaan huoli? Milloin pitää hyväksyä ettei koko elämänsä aikana saanut kokea minkäänlaista parisuhdetta tai edes läheisyyttä?
Miten sellaisen asian pystyy hyväksymään?
Suurin haaveeni oli oma perhe, pelkkä puoliso olisi riittänyt tähän. Tässä sitä silti ollaan, ikuisesti yksin.
Juuri näin. Eikä ole ollut mitään hoitoja joiden luokse lähteä kevyesti yökylään. Jokainen oma aloite torpattu. 20 vuoteen on mahtunut aika monta kautta, kaikkea rennosta hälläväliästä tarkoitukselliseen etsintään. MIKÄÄN ei ole asiassa auttanut. Ei ole tullut ketään vastaan.
Pakko sanoa, että tuossa iässä on ihan turhaa heittää pyyhettä kehään. Tajuan, että rasittaa, koska olin itse ihan samassa tilanteessa tuossa iässä, kaikki muut pariutuivat ja lisääntyivät, ja mulla ei ollut ketään. Sitten ihan sattumalta löysin 25-vuotiaana niin ihanan tyypin, ettei muusta väliä. Nyt ollaan kolmatta vuotta yhdessä ja joka päivä rakastan tuota entistä enemmän. Ja arvaa kuinka moni noista nuorena pariutuneista tuttavista ja kavereista on yhdessä lastensa isän tai silloisen aviomiehen tai poikaystävän kanssa? Tasan yksi.
Väkisinhän sitä ottaa paineita toisten elämästä, mutta pitäisi yrittää olla ottamatta. Kaikkien elämä menee eri tahtiin, ja jos siskosi on mennyt nuorena naimisiin, niin ei se tarkoita, että sun pitäisi tai että olisit ikuisesti yksin.[/quote]
Viisaita sanoja. Tärkeintä olisi tosiaan vain elää hetkessä ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan.
Ehkä olet ollut treffeillä vain liian tasokkaiden miesten kanssa, joihin oma parisuhde markkina-arvosi ei riitä?
Kelpaako sinulle jokin näistä
a) työtön mies
b) lyhyt ja pallomahainen mies
c) intovertti mies
Jos vastaus on ei, niin sitten sinkkuus on omaa syytäsi.