Lue keskustelun säännöt.
Nolasin itseni työhaastattelussa:(
08.11.2016 |
Olen nuori ja hakenut töitä koulun päätyttyä. Nyt vihdoin pääsin haastatteluun todella hyvänkuuloiseen paikkaan, hakijoita oli päälle sata ja mä olin viiden parhaan joukossa haastatteluissa.
Mulla oli tosi hyvä fiilis mennessäni paikalle, tiesin itsekin että tää on oikeesti sellainen paikka, joka on kuin mulle tehty. Olin valmistautunut yleisimpiin kysymyksiin ja kuvittelin myös alan tuntemuksesta olevan hyötyä haastattelussa.
No mitä vielä. Mua alkoikin jännittää niin paljon siinä haastattelun aikana, että en ollut ollenkaan oma itseni. En vaan saanut puettua sanoiksi sitä, mitä mielessäni pyöri. En saanut ilmaistua kuinka hyvä tyyppi mä oikeasti olen ja kuinka sopisin tähän hommaan!
Yksinkertaisesti siis vaan hermoilin ja annoin sitä huonointa itseäni:( sekoilin sanoissa eikä lauseissakaan varmaan ollut mitään järkeä
Nyt harmittaa kamalasti, ensi viikolla sitten tulee soittoa joka tapauksessa, sain paikan tai en.. en ehkä kehtaa enää edes puhua sen haastattelijan kanssa:(
Kommentit (23)
Aikuiseksi kasvaminen on sitä että ymmärtää silloin tällöin mokailevansa, tajuaa, että se on ihan ok eikä aina edes vaikuta mihinkään ja pystyy elämään sen kanssa silloinkin kun vaikuttaa. Eli turhaan nolostelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, eihän tuota tehtyä nyt saa tekemättömäksi, haastattelu meni jo.. mutta silti kyllä harmittaa:(
Miten te muut hoidatte tuon haastattelutilanteen? Pystyykö sitä kokemuksen myötä ottamaan noi ihan rennosti vai jännittääkö jokaista siinä kuitenkin?
Ens kerralla puoli lasia viiniä ennen haastattelua, eikä jännitä. :)
Hei,
Ensimmäiset ehkä 5 jännitti ihan älyttömästi, mutta sen jälkeen oon pystyny rentoutumaan ja koko ajan mennyt paremmin. Nykyään jännitän lähinnä ennen haastattelua, mutta itse tilanteessa osaan jo olla aika rennosti. Eli kokemus auttaa. Sen verran oon tehny pätkiä, että kokemusta on kertynyt, melkein liikaakin.
Joskus oon myös saanut hakemani paikan, vaikka itestä tuntukin menneen haastattelu penkin alle. Jotku haastattelijat voi jopa tajuta, että varsinki vasta valmistunutta jännittää.
Tsemppiä työnhakuun!
On se vaan kumma, että joskus työhaastattelut alkoivat mennä heti alusta niin pieleen kuin vain voi mennä, joskus taas kaikki meni nappiin. Sellaista sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä enemmän paikkaa haluaa, sitä enemmän jännittää. Jos ei jännitä yhtään, on aivan sama tuleeko valituksi. Haastattelijat tietävät tämän. Jos työssä ei tarvitse puhua ja vakuuttaa kuulijoitaan, saattaa paikan saada, vaikka hermoilisikin haastattelussa.
Elämä on yhtä mokailua. Onnistun siinä vielä 50v. Niistä oppii ja kehittyy.
Tehtyä ei tekemättömäksi ja jännittäminen ei ole mikäänsynti vaan ihan luonnollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, eihän tuota tehtyä nyt saa tekemättömäksi, haastattelu meni jo.. mutta silti kyllä harmittaa:(
Miten te muut hoidatte tuon haastattelutilanteen? Pystyykö sitä kokemuksen myötä ottamaan noi ihan rennosti vai jännittääkö jokaista siinä kuitenkin?
Kokemuksen myötä tilanne on aina vain pahentunut. Olen sinua tod.näk. 2 kertaa vanhempi...
Kyllä harjoitus tekee mestarin haastatteluissakin, mutta silti ainakin itselleni sattui ihan ihmeellisiä mokia, kun aivot menivät jumiin. :D Ei niitä kannata murehtia. Toki menetetty mahdollisuus harmittaa, mutta nurkan takana voi odottaa parempikin. Näin ainakin itselläni on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri on 40v, pitkän koulutuksen saanut rautainen ammattilainen. Tuli vapaaksi unelmien työpaikka, kaikki mitä hän on ikinä halunnut. Vaikka hänellä oli kokemusta haastatteluista sekä työnhakijana että antajana, hän meni sinä päivänä aivan, totaalisen lukkoon. Paras oli kun kysyttiin miksi hän haluaisi paikan. "Mä, niinku, tykkään taloista tosi paljon"
Ei saanut arkkitehti sinä päivänä töitä.
Tapahtuu sitä paremmissakin piireissä. Älä murehdi liikoja.
Voi että, kiitos teille kamalasti! Nauratti varsinkin tuo arkkitehtivastaus!:D
Ehkä annan itselleni anteeksi ja vastaan siihen puheluun sitten ihan hyvillä mielin, tuli sieltä mitä vaan:)
Totta varmasti tuokin, että jos jotain oikeasti haluaa, sitä jännittää paljon enemmän. Ja ehkä noi tilanteet alkaa luonnistua sitten kun useamman on jo käynyt läpi..
Lisää hauskoja ja nolojakin työhaastattelukokemuksia saa silti laittaa!
Onko jollekin käynyt niin, että haastattelu on tuntunut menneen huonosti, mutta silti on paikan saanut? Mietin vaan, että onkohan rekrytoija mahdollisesti voinut nähdä sen punaisen langan siellä munkin jännittyneisyyteni takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työantajat ole hirviöitä, jännitys ei ole miinusmerkki. Kun on haastatellut satoja hakijoita, oppii katsomaan missä potentiaali piilee ja keiden kanssa ajatuu väistämättä vaikeuksiin tavalla tai toisella
Mä olen jännittänyt jokaisessa työhaastattelussa. En ole osannut pukea sanoiksi mitä ajattelen, on lyönyt tyhjää kun haastattelija on kysynyt, että miks just mut pitäs valita. En ole myöskään osannut kertoa hyviä/huonoja puolia itsestäni vaikka niitä löytyykin :D olen äärimmäisen ujo ja jännitän liikaa asioita.
Mutta, noista kaikista huolimatta olen saanut työpaikan jokaisesta paikasta, jossa olen käynyt haastattelussa. Joten peli ei ole vielä menetetty :) tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sanoin useinkin nuorena työhaastatteluissa suoraan että nyt vähän jännittää. Ei koskaan ollut este työpaikan saannille. Tosin eivät olleet mitään asiakaspalvelutyöpaikkoja :)
Vierailija kirjoitti:
Niin, eihän tuota tehtyä nyt saa tekemättömäksi, haastattelu meni jo.. mutta silti kyllä harmittaa:(
Miten te muut hoidatte tuon haastattelutilanteen? Pystyykö sitä kokemuksen myötä ottamaan noi ihan rennosti vai jännittääkö jokaista siinä kuitenkin?
Oon 30 ja se helpottaa haastattelu haastattelulta, usko pois. Nykyään jopa nautin niistä tilanteista. Kannattaa rohkeasti astella mukavuusalueen ulkopuolelle eri tavoin, harrastuksissa ja ottamalla sosiaalisuutta vaativia hommia vastaan. Esim. Olin joskus puhelinmyyjänä ja siitä jäi kyky olla johdonmukainen ja supliikki puhelintilanteessa, vaikka silti inhoan puhelinkeskusteluja. Olin myös joskus radiohaastattelussa.
Olen silti ujo ja se on vain perus temperamentti. Joskus tulee jännättyä liikaa ja menee syteen. Älä ota liikaa paineita, what's meant to be is meant to be...onnittele itseäsi jokaisesta yrityksestä, meni miten meni. Onnistuuhan tuo Saara Aaltokin joka kerta, mutta silti hänestä ei pidetä. Miksi? No juuri siksi kun hän ei osaa tuoda heikkouksiaan framille. Ihmiset rakastavat toisissa juuri säröjä, koska se tekee heistä inhimillisiä ja jos olet vähän ujo ja hölmö se voi jopa lisätä viehätysvoimaasi!
Hakijoita yli sata? Ja soittavat ensi viikolla kaikille paikkaa hakeneille henkilöille huolimatta siitä, tuliko tämä valituksi vai ei? Jep jep. Millään firmalla ei ole resursseja eikä kiinnostusta tuommoiseen. Korkeintaan valituille soittaisivat. Aika hyvä, vähän pitää vielä harjoitella, annan 2/5.
Vierailija kirjoitti:
Hakijoita yli sata? Ja soittavat ensi viikolla kaikille paikkaa hakeneille henkilöille huolimatta siitä, tuliko tämä valituksi vai ei? Jep jep. Millään firmalla ei ole resursseja eikä kiinnostusta tuommoiseen. Korkeintaan valituille soittaisivat. Aika hyvä, vähän pitää vielä harjoitella, annan 2/5.
Lue nyt ajatuksella aloitus uudestaan kiitos. Oli päässyt viiden parhaan joukkoon. Eli 5 puhelua kenties.
Tilanne ei välttämättä ole niin paha kuin luulet, ap. Itselläni on esiintymiskammo ja toisena yliopistovuotenani jouduin painajaismaiseen tilanteeseen; pitämään lyhyen harjoituspuheen joka videoitiin ja katsottiin myöhemmin koko ryhmän kanssa yhdessä. Kaikki saivat siis antaa palautetta puheesta ja esiintymisestä.
Esityksen jälkeen meinasin kuolla häpeästä, koska sen aikana kävi niin kuin aina: happi loppui, naama punoitti kuin paloauto, takeltelin sanoissa, puhuin jotain epäselvää hetken ja jätin puheen töksähtävästi kesken. Ajattelin etten kehtaa enää koskaan tulla kyseiselle kurssille (pakollinen) tai ainakaan olla paikalla kun video arvostellaan. Puheen jälkeen en myöskään tapani mukaan muistanut oikeastaan yhtään mitä olin sönköttänyt.
Kun tuomiopäivä sitten koitti, yllätyin positiivisesti. Videon puhe ei vaikuttanut ollenkaan niin omituiselta, sekavalta ja epäselvältä kuin miltä se oli tuntunut. Jännityskin näkyi paljon vähemmän kuin kuvittelin.
Yritän siis sanoa, että vaikka itselläsi olisi sellainen olo että olet täysin mokannut koko homman, et välttämättä ole. Lisäksi haastattelijat kyllä osaavat suhtautua jännittämiseen ja pystyvät kuorimaan sen tavallaan pois esiintymisestäsi; jännitys itsessään ei siis haittaa. Toivottavasti saat paikan!
Jos yhtään lohduttaa niin minulla oli aivan vastaavanlainen kokemus haastattelusta kuin sinulla. Haastattelun jälkeen jäi fiilis, että se meni osaltani aivan penkin alle.En muistanut kysymyksiä kunnolla ja tuntui, etten vaan keksi mitään sanottavaa. Haastattelun jälkeen teki mieleni itkeä, kun koin haastattelun menneen todella huonosti.
Usko tai älä sain paikan.
Älä vielä heitä kirvestä kaivoon