Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikani aikoo kouluttautua peruskoulun jälkeen puutavaran leimaajaksi
07.11.2016 |
Hän ei kuulemma ole kiinnostunut mistään ammattikouluista tai lukioista, vaan aikoo kertomansa mukaan puutavaran leimaajaksi, johon käydään ilmeisesti joku noin viikon mittainen kurssi. Olen kysellyt tältä ysiluokkalaiselta, että tätäkö hän haluaa sitten tehdä loppuelämänsä ja toteaa siihen vaan, että kyllä. Miten tuolle saisi puhuttua järkeä?
Kommentit (23)
Ehkä siihen kannattaisi suositella ikäänkuin kylkeen jotain alaan liittyvää ammatillista koulutusta. Mutta siis ilmeisesti kiinnostusta löytyy, jos kerran on jo selvittänyt miten alalle pääsee. Vai onko poika mahdollisesti vain etsinyt lyhyintä mahdollista koulutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin kukaan haluaa ihan vakavissaan tehdä elämänuransa lyömällä 50 vuotta leimoja tukkien päihin? Luulen, että poika haluaa vaan juksata teitä.
Ei koulutus nykyään kannata. Vähentää tukien saannin mahdollisuuttakin. Vain pieni prosentti koulutetuista työllistyy.
Eihän tuossa vaiheessa jos tilanne oikein kärjistyy voi lopulta muuta kuin katsoa vierestä miten poika tuhoaa ainakin muutaman vuoden elämästään...
Tietysti kannattaisi yrittää puhua järkeä näihin valintoihin, ja ohjata oikealle tielle mutta siinäkin on omat ongelmansa. Jos poika "suuttuu" ja viimeistään siinä vaiheessa päättää kivenkovaan että kaikki muu paitsi hänen oma päätös on täyttä paskaa ja hän tietää parhaiten niin ei siitä hyvä seuraa.
Vaikka sen saisikin esimerkiksi lukioon menemään niin senhän voi ns. lyödä täysin läskiksi halutessaan jos ei ollut oman valinnan mukainen. Kyllä se sitten kun muutaman vuoden on hölmöillyt alkaa kirkastumaan mitä olisi kannattanut valita ja tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siihen kannattaisi suositella ikäänkuin kylkeen jotain alaan liittyvää ammatillista koulutusta. Mutta siis ilmeisesti kiinnostusta löytyy, jos kerran on jo selvittänyt miten alalle pääsee. Vai onko poika mahdollisesti vain etsinyt lyhyintä mahdollista koulutusta?
Veikkaanpa, että hänen kohdallaan kyse on nimenomaan tuosta lyhyimmästä mahdollisesta koulutuksesta. Koulussa hän on menestynyt ihan hyvin ja keskiarvo taitaa olla kahdeksan tienoilla, mutta jatko-opintojen osalta kuulemma ainoa kiinnostava vaihtoehto on tuo puutavaran leimaajan koulutus.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisi, että opinto-ohjaaja koulussa puuttuisi tuollaisiin "urahaaveisiin"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siihen kannattaisi suositella ikäänkuin kylkeen jotain alaan liittyvää ammatillista koulutusta. Mutta siis ilmeisesti kiinnostusta löytyy, jos kerran on jo selvittänyt miten alalle pääsee. Vai onko poika mahdollisesti vain etsinyt lyhyintä mahdollista koulutusta?
Veikkaanpa, että hänen kohdallaan kyse on nimenomaan tuosta lyhyimmästä mahdollisesta koulutuksesta. Koulussa hän on menestynyt ihan hyvin ja keskiarvo taitaa olla kahdeksan tienoilla, mutta jatko-opintojen osalta kuulemma ainoa kiinnostava vaihtoehto on tuo puutavaran leimaajan koulutus.
ap.
Sitten on edessä pitkiä rahattomia vuosia. Noissa hommissa todennäköisesti tarvitsee ajokortin, joten töitä saa aikaisintaan 18-vuotiaana. Alaikäinen ei saa työttömyystukea, vaan ohjataan opiskelemaan. Armeijaankaan ei enää pääse alaikäisenä. Poika on siis pattitilanteessa, jos et suostu elättämään häntä. Eli alkakaapa yhdessä etsiä sopivaa opiskelupaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siihen kannattaisi suositella ikäänkuin kylkeen jotain alaan liittyvää ammatillista koulutusta. Mutta siis ilmeisesti kiinnostusta löytyy, jos kerran on jo selvittänyt miten alalle pääsee. Vai onko poika mahdollisesti vain etsinyt lyhyintä mahdollista koulutusta?
Veikkaanpa, että hänen kohdallaan kyse on nimenomaan tuosta lyhyimmästä mahdollisesta koulutuksesta. Koulussa hän on menestynyt ihan hyvin ja keskiarvo taitaa olla kahdeksan tienoilla, mutta jatko-opintojen osalta kuulemma ainoa kiinnostava vaihtoehto on tuo puutavaran leimaajan koulutus.
ap.
Onko poika ylipäätään orientoinut fyysiseen työhön ja käsillä tekemiseen? Onko kahdeksan keskiarvo saatu aikaiseksi ihan "tuosta vaan" eli vähän vasemmalla kädellä ettei ole aina välttämättä läksyt ihan 100% tehty ja ei ole hirveästi viitsinyt lukea kokeisiin jne. vai onko se vaatinut runsaasti ajankäyttöä ja paljon lukemista? Eli onko pojalla "lukupäätä" vai onko peruskoulunkin lukuaineet _oikeasti_ vaikeita?
Ei kyllä hyvältä näytä tulevaisuus jos jatko-opinnot jättää kokonaan käymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä siihen kannattaisi suositella ikäänkuin kylkeen jotain alaan liittyvää ammatillista koulutusta. Mutta siis ilmeisesti kiinnostusta löytyy, jos kerran on jo selvittänyt miten alalle pääsee. Vai onko poika mahdollisesti vain etsinyt lyhyintä mahdollista koulutusta?
Veikkaanpa, että hänen kohdallaan kyse on nimenomaan tuosta lyhyimmästä mahdollisesta koulutuksesta. Koulussa hän on menestynyt ihan hyvin ja keskiarvo taitaa olla kahdeksan tienoilla, mutta jatko-opintojen osalta kuulemma ainoa kiinnostava vaihtoehto on tuo puutavaran leimaajan koulutus.
ap.
Onko poika ylipäätään orientoinut fyysiseen työhön ja käsillä tekemiseen? Onko kahdeksan keskiarvo saatu aikaiseksi ihan "tuosta vaan" eli vähän vasemmalla kädellä ettei ole aina välttämättä läksyt ihan 100% tehty ja ei ole hirveästi viitsinyt lukea kokeisiin jne. vai onko se vaatinut runsaasti ajankäyttöä ja paljon lukemista? Eli onko pojalla "lukupäätä" vai onko peruskoulunkin lukuaineet _oikeasti_ vaikeita?
Ei kyllä hyvältä näytä tulevaisuus jos jatko-opinnot jättää kokonaan käymättä.
Poika ei juuri ole laittanut tikkua ristiin koulunkäyntinsä vuoksi, vaan jättää läksyjä tekemättä, eikä muutenkaan ihan kovin paljoa vaikuta kiinnostavan. Nuo numeronsa hän vaikuttaa saavan ilman suurempia ponnisteluita tai vaivannäköä, eikä koulu varsinaisesti tuota muuten mitään vaikeuksia, paitsi että se ei vaan kiinnosta.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna leimailla , parhaimmassa tapauksessa vuoden tai 2 tukkeja tuijoteltuaan alkaa opiskelukin kiinnostaa.Ja joo hyvä pointti ajokortti tarvittanee , tuskin sitä leimaaja kukaan muu sinne tukkitien päähän kuljettaa.Onhan kuitenkin parempi , että tuijottelee tukkeja ja siitä maksetaan edes jotain kuin tuijottaisi kämpän kattoa.
Anna pojan mennä vain. Varmaankin taustalla lyhyin mahdollinen koulutus -idea. Siinäpähän saattaa oppia jo koulutuksen aikana, että tylsää hommaa on. tai viimeistään sitten, jos töitä on, että siellähän sitä joutuu leimailemaan, olipa keli mikä hyvänsä! Kannusta ja katso, kuinka kauan hän sitä jaksaa.
Sitten voit tukea toiseen koulutukseen sen sijaan, kun poika itse tajuaa, mllaisesta työstä on kyse. Eikä ole siitä leppoisimmasta päästä. Paras olisi, jos etsisit jostain tarkkoja tietoja koulutuksesta ja arjen työstä, mitä kaikkea se sisältää ja kuinka rankkaa se voikaan olla.. tarpoa jossain merkkailemassa olipa se sitten metsätien varrella tai puujalostamon pihalla. Ei se mikään orvokkienkastelukeikkatyö ole. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt löytyi minullekin ammatti! Kiitos vinkistä!
Niin että kyllä tuon ikäinen vielä kerkiää pienen tukkisuman jälkeenkin uuteen koulutukseen. Aikaa on. Ja tosiaan kiinostuskin voi olla uusilla urilla sen jälkeen.
t. edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna mennä, jos tuo on hänen unelmansa. Voi luoda loistokkaan uran.
Kummasti se opiskeluinto ja -motivaatio kasvaa, kun tekee vähän aikaa yksitoikkoista rutiinityötä. Niin varmaan käy pojallesikin.
Olen käynyt tuon koulutuksen. Koulutukseltani olen metsätalousinsinööri ja tuo oli lisäkoulutus. Se ei sellaisenaan työllistä, tarvitaan jokin perustutkinto lisäksi.
Ja yhdet tuskailevat yliopistojen pääsykoeuudistusten kanssa... Eivät ole varmaan vielä kuulleet tällaisesta mahdollisuudesta.
Eivät kaikki kaipaa mammonaa ja monet pitävät "tylsästä" työstä. Ja jokainen tukki on erilainen!
Ei ole olemassa mitään puutavaran leimaajaa.
Alue: Aihe vapaa
Yhdenlainen ura kai tuokin