Lue keskustelun säännöt.
Mua ärsyttää että oon niin tyhmä etten pysty juuri mihinkään
06.11.2016 |
En harrasta mitään koska en osaa mitään ja mitä järkeä on tehdä jotain mistä ei tuu mitään ja lopputulos paska mieli eli paree ku ei harrasta mitään... Olis tietty kiva että olis hyvä jossaki...
Opiskellakaan en osaa.. äo on varmaan jonkun kehitysvammaisen tasolla kun en edes selviä ammattikouluista...
Olen siis läpi paska ja mulle pitäis varmaan antaa joku pakko eutanasia..
Kommentit (20)
Tuo asenne ja itsesäälissä vellominen tuskin parantaa tilannetta. Siksihän sitä opiskellaankin ja aloitetaan harrastuksia että opitaan jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kun ei vaan opi mitään... jossain vaiheessa ei enää jaksa yrittää..
Ei harrastuksissa tarvi olla hyvä, kunhan on mieluisaa tai muuten hyödyntävää ajanvietettä. Jos käsityöt ei luista, ni kokeile vaikka pelejä tai liikuntaa. Liikuntakin on semmonen et siinä kaikki kehittyy ainakin alkutilannetta paremmiksi vaikkei maailmanmestariksi ylläkään.
Ootko muuten miettinyt jos sulla onkin vaan jokin keskittymis- tai oppimishäiriö? Se ei tee sinusta tyhmää tai osaamatonta. Niihin löytyy myös apukeinoja.
On tyhmillä ja kehitysvammaisillakin oikeus elää. Koet itsesi huonoksi, koska et vastaa ulkopuolisia vaatimuksia. Mulle on ihan sama millanen luuseri, saamaton ja hyödytön joku on, kunhan se ei tarkoituksella aktiivisesti aiheuta muille haittaa (kuten esim. rikolliset ja väkivaltaiset). Kaikki ei vaan voi olla mitään täydellisiä kansalaisia, jotka antaa maailmalle enemmän kuin ottaa. Itsekin ainakin tähän mennessä olen enemmän saamapuolella. Joku työssäkäyvä elämää kestävä sankari varmasti inhoaa kaltaisiani, mutta en aio sellaisen mieliksi itseäni tappaa.
Vaikea elää kun kaikki ihmiset läheisyydessäni on tällaisia fiksuja korkeastikoulutettuja suorittajia jotka sitte ihmettelee miksen mä harrasta mitään tai miksen opiskele jotain uutta kun en töitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en onnistu missään. Elämä menee päin persettä, edes lohta en osannut uunissa tehdä ilman että maistuu pahalle.
N23
Vierailija kirjoitti:
Ei harrastuksissa tarvi olla hyvä, kunhan on mieluisaa tai muuten hyödyntävää ajanvietettä. Jos käsityöt ei luista, ni kokeile vaikka pelejä tai liikuntaa. Liikuntakin on semmonen et siinä kaikki kehittyy ainakin alkutilannetta paremmiksi vaikkei maailmanmestariksi ylläkään.
Ootko muuten miettinyt jos sulla onkin vaan jokin keskittymis- tai oppimishäiriö? Se ei tee sinusta tyhmää tai osaamatonta. Niihin löytyy myös apukeinoja.
en tiedä noista keskittymis ja oppimis jutuista... kun ikää on jo yli 30 niin ei sitä oikein enää jaksa ruveta vaatimaan mitään selvittelyjä/tutkimuksia. Tai no eihän niitä nykyään saa vaikka kuinka yrittäis enkä halua mitään tekemistä julkisen terveydenhuollon kanssa... yksityisesti toki saa vaikka ja mitä mutta se taas maksaa hitosti eikä sellaisia palveluja oo täällä landella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittu mulla ei tuu opiskeluista eikä oikein työnteostakaan mitään siksi, että koen olevani ihan liian älykäs osallistumaan näihin aktiviteetteihin älykääpiöiden seurassa. Mulle ei oo vaikeeta saada hyviä arvosanoja, mutta ihan helvetin hankalaa istua ja kuunnella paskaa slow motionilla päivät pitkät. Helvetin läsnäolopakko.
Eli ole ilonen "tyhmyydestäsi", ainakin ilmeisesti haluaisit osallistua yhteiskunnan meille tarjoamiin koirakoulutuksiin.
Ja ennen kuin joku päättelee vääristä mielipiteistäni, että äly on ihan omassa päässäni, niin totean heti, että kuusi ällää on plakkarissa, mutta äly ei riitä tajuamaan, miksi itsestäänselvyyksien jankkaamiseen on käytettävä vuosikausia parasta työikää. Suomalainen koulutusjärjestelmä on käsittämätön.
Ap, jos tää ei ollut provo niin äitini suhtautui samalla tavalla kuin sinä tietoteknisiin vempaimiin esim. tietokoneen ja netin käyttöön. Oli todella vaikea opettaa, kun asenne oli alusta lähtien "en mä osaa, kun mä oon tyhmä". Lopulta pieni eläke ja pankkien perimät kalliit maksut veivät voiton ja rupesi kuuntelemaan ohjeita. Ihan sujuvasti nyt makselee laskuja netissä ja on myös löytänyt Tori.fi:n, joten rahaa jää enemmän hänellä käyttöön.
Oppimaan oppiminenkin on taito, joka vaatii harjoittelua. Itse kävin lukion ja kirjoitukset menivät ok, mutta vasta avoimen yliopiston kurssilla tajusin, miten lukutekniikkaa voi vielä parantaa. Ihan oikeasti järkytyin, miten tehokkaammin pystyin sisäistämään asioita uudella tekniikalla.
Kaikki ovat olleet aloittajia joskus - myös ne fiksut korkeasti koulutetut suorittajat olivat joskus surkeita siinä, missä ovat nyt hyviä.
Näillä pääset alkuun (hyviä vinkkejä erilaisista oppimistyyleistä myös itselleni, jolla ei ole oppimisvaikeuksia):
http://www.oppimisvaikeus.fi/oppimisen-tueksi/opiskelutaidot/lukeminen
http://www.opioppimaan.fi/opioppimaan/materiaalit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos tää ei ollut provo niin äitini suhtautui samalla tavalla kuin sinä tietoteknisiin vempaimiin esim. tietokoneen ja netin käyttöön. Oli todella vaikea opettaa, kun asenne oli alusta lähtien "en mä osaa, kun mä oon tyhmä". Lopulta pieni eläke ja pankkien perimät kalliit maksut veivät voiton ja rupesi kuuntelemaan ohjeita. Ihan sujuvasti nyt makselee laskuja netissä ja on myös löytänyt Tori.fi:n, joten rahaa jää enemmän hänellä käyttöön.
Oppimaan oppiminenkin on taito, joka vaatii harjoittelua. Itse kävin lukion ja kirjoitukset menivät ok, mutta vasta avoimen yliopiston kurssilla tajusin, miten lukutekniikkaa voi vielä parantaa. Ihan oikeasti järkytyin, miten tehokkaammin pystyin sisäistämään asioita uudella tekniikalla.
Kaikki ovat olleet aloittajia joskus - myös ne fiksut korkeasti koulutetut suorittajat olivat joskus surkeita siinä, missä ovat nyt hyviä.
Näillä pääset alkuun (hyviä vinkkejä erilaisista oppimistyyleistä myös itselleni, jolla ei ole oppimisvaikeuksia):
http://www.oppimisvaikeus.fi/oppimisen-tueksi/opiskelutaidot/lukeminen
http://www.opioppimaan.fi/opioppimaan/materiaalit
Enpä usko että ne fiksut on joskus ollut niin tyhmiä kuin minä. Johan mä sen koulussa jo huomasin kun ala-asteella muut oppi kertotaulut ulkoa mä en oppinut niitä koskaan vaikka harjoittelin triplasti enemmän kuin kukaan muu. En osaa kertotaulua edelleenkään...
Vierailija kirjoitti:
Vittu mulla ei tuu opiskeluista eikä oikein työnteostakaan mitään siksi, että koen olevani ihan liian älykäs osallistumaan näihin aktiviteetteihin älykääpiöiden seurassa. Mulle ei oo vaikeeta saada hyviä arvosanoja, mutta ihan helvetin hankalaa istua ja kuunnella paskaa slow motionilla päivät pitkät. Helvetin läsnäolopakko.
Eli ole ilonen "tyhmyydestäsi", ainakin ilmeisesti haluaisit osallistua yhteiskunnan meille tarjoamiin koirakoulutuksiin.
Ja ennen kuin joku päättelee vääristä mielipiteistäni, että äly on ihan omassa päässäni, niin totean heti, että kuusi ällää on plakkarissa, mutta äly ei riitä tajuamaan, miksi itsestäänselvyyksien jankkaamiseen on käytettävä vuosikausia parasta työikää. Suomalainen koulutusjärjestelmä on käsittämätön.
:D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vittu mulla ei tuu opiskeluista eikä oikein työnteostakaan mitään siksi, että koen olevani ihan liian älykäs osallistumaan näihin aktiviteetteihin älykääpiöiden seurassa. Mulle ei oo vaikeeta saada hyviä arvosanoja, mutta ihan helvetin hankalaa istua ja kuunnella paskaa slow motionilla päivät pitkät. Helvetin läsnäolopakko.
Eli ole ilonen "tyhmyydestäsi", ainakin ilmeisesti haluaisit osallistua yhteiskunnan meille tarjoamiin koirakoulutuksiin.
Ja ennen kuin joku päättelee vääristä mielipiteistäni, että äly on ihan omassa päässäni, niin totean heti, että kuusi ällää on plakkarissa, mutta äly ei riitä tajuamaan, miksi itsestäänselvyyksien jankkaamiseen on käytettävä vuosikausia parasta työikää. Suomalainen koulutusjärjestelmä on käsittämätön.
Mihin sä muka pääset sitä "tyhmyyttä" karkuun vapaa-ajallasikaan? Tänne AV:lle tulet meidän viisaiden pariin? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ap niin samat ajatukset. En ole ikinä harrastanut juuri mitään, kun olen kaikessa niin huono. Tuntuu ettei tästä huonouden tunteesta pääse ikinä eroon, nyt äitinä ihmettelen kuinka muut jaksavat lapsiperhearkea kun minä en selviydy tästäkään kunnialla. Töissäkin tuntuu etten pärjää, haluaisin jonkun rutiiniluontoisen työn (vaikka perunankuorija), tuntuu etten pärjää työelämässäkään kun sähköposti huutaa kymmeniä kertoja päivässä uusista projekteista. Ihanaa, lohduttavaa lukea etten ole ainoa näitten ajatusteni kanssa. Minulla vaikeutta tuo myös se että lähes kaikki kollegat ovat käyneet yliopiston ja ovat huomattavasti fiksumpia kuin minä. Töissä tunnen olevani päivittäin tyhmä ja hidas... Välillä koko elämä tuntuu aivan ylitsepääsemättömän hankalalta, tuntuu etten vaan kertakaikkiaan selviydy yhtään mistään.
Myy persettä, se ei juurikaan vaadi älyä
Vierailija kirjoitti:
Tahdon sinun kaveriksi ap!
Miksi?
Täällä myös yksi tyhmä, ja siksi huono. Muutoin outo. Minäkään en harrasta mitään, paitsi henkisesti sisäänpäin kääntymistä, omissa ajatuksissani olemista.
Olen aina ja kaikkialla (ympäri maailmaan) porukan heikoin lenkki. Lukuisia kokemuksia, mutta olin niin sokea ja tyhmä, etten tajunnut olevani aina se typerin. Sittemmin menin naimisiin itseäni korkeammin koulutetun kanssa. Hän työskentelee yliopistossa vakivirassa. Tuttaperheemme koostuvat älykkäistä suorittajista, erittäin ahkerista sellaisista. Minä olen kotiäiti. (On siinä puheenaiheet vähissä kutsuilla: "laitoin jänisverkkoja ja jouluvaloja....". Vaivaantunutta hymyä. Sosiaalisesti lahjaikkaimmat salamannopeasti vaihtavat puheenaihetta, ja laskeutuvat tasolleni puhelemaan niitänäitä. Huomaan sen joka kerran).
Pitkään luulin, että osaan asioita. Enää en luule mitään. Minun on pinnisteltävä koko ajan mieheni, hänen sukunsa, jopa omien lasteni seurassa tajutakseni mistä on puhe. JA minäkään en oppinut kertotauluja koulussa. Enkä muutoinkaa matematiikkaa. Hassua on, että sain kuin sainkin gradun valmiiksi - jos se on jokin saavutus. Luultavasti oireilen varhaisdementiaa.
Lisää aiheesta "ryhmän heikoin lenkki". Rippikoulussa piti lukea ääneen Raamattua. En osannut löytää yhtä nopeasti oikeaa kohtaa kuin muut. Olen erittain hidas kaikessa. Löysin jonkun kohdan. Väärän, jonka luin myös (senatsakasin) väärin. Kaksi kertaa. Joka kerran porukka nauroi - lujaa. Olin vaihtarina. Pärjäsin heikoiten. Tein itsestäni pellen, nauroin muiden mukana itselleni. Yliopistossa sama juttu: alhaisimmat arvosanat tenteistä, eikun (teko)naurulla yli. Työpaikalla en tajunnut yksinkertaista systeemiä, miten perjantaipullo arvottiin. Laitoin lasimaljaan nimeni, kun olisi pitänyt laittaa numero. Keski-Euroopassa eri ryhmätilanteissa minä olin aina se, joka ei tajunnut juttuja - tai jotenkin muutoin mokaili. Kaiken aina kuittasin huumorilla. Hölmöydellä.
Minussa on luultavimmin jonkinlainen vika, diagnosoimaton juttu. Olenko joku autisti...en tiedä. Ohjeiden lukeminen, tajuaminen on myrkkyä. Minua ei kiinnosta tekniikka, eikä juuri some. Kuvankäsittely? Miksi ihmeessä? Tämä tyhmyys, huonommuudentunne (varmaan itsesääli), outouden tunne on johtanut siihen, että en uskalla kysellä töitä enää. Minua ei koskaan soiteta uudelleen sijaiseksi, josta päättelen olevani huono sijainen.
Tyhmyys yhdistettynä kaunaiseen luonteeseeni on huono yhdistelmä. Suuret luulot itsestäni ovat karisseet. Kunpa joku olisi jo ajoissa palauttanut minut maan pinnalle, ja antanut oikeaa arviota - sinusta ei ole siihen, mitä luulet. Nykyään en jaksa enää nauraa tyhmyydelleni. Itken. Tiedän olevani käytännöllinen ja sitkeä. Minulla pitäisi olla ammattikoulututkinto - mutta mikään aikuispuolen jutuista ei järin kiinnosta minua. Mikään ei oikein kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Myy persettä, se ei juurikaan vaadi älyä
Älykkyydessä ja viisaudessa on selvä ero:
Viisas ei myy persettä eikä latele tuollaista, älykäs latelee, ja tyhmä tottelee.
Ymmärrätkö eron?
good for u^^