Ainoiden lasten vanhemmat! Mistä
Mistä otatte aikaa sisustamiseen, lukemiseen, ompeluun, mihin tahansa aikuisten puuhaan?
Meillä ekaluokkalainen joka haluaa kertoa, näyttää, kysellä. Tarvitsee peliseuraa, hiihtoseuraa, lounasta, välipalaa, päivällistä, leikkipuistoon viemistä, koko ajan jotain.
Mistä aikaa tehdä omia juttuja?! En ymmärrä miten muut tekee sen. Nytkin kuuluu äitiäitiäiti tuu laittaan sukset kii.
Kommentit (12)
Olen elvyttänyt 70-luvun kasvatustusta sen verran, että kieltäydyn suorasanaisesti olemasta täysipäiväinen ohjelmatoimisto. Eli vieroitan lapsen ajatuksesta, että kaiken hänen viihtymisensä pitäisi liittyä aikuisiin. Kun teen omia juttuja, niihin saa tulla mukaan, mutta niin, ettei häiritse eikä varasta koko showta. Hetken kitinän jälkeen lapsi alkaa rentoutua ja rauhoittua, ja meillä on mukavaa joko rauhallisesti rinnakkain tai tahoillamme. Tehdään sitten kotihommia enemmän yhdessä, jolloin voidaan jutella samalla kuulumiset ja leikkiä vähän välillä jne.
Isä ei osaa tätä, ja lapsesta huomaa hermostuneisuuden, kun koko ajan pitäisi saada sitä huomiota. Isä alkaa väsyä ja ärtyä ja lapsi hätääntyä, mutta eron myötä hän ilmeisesti jaksaa ne omat päivänsä olla lapsensa kokopäiväinen monitoimilelu. Eli lapselle tulee sitten vaan kaksijakoinen persoonallisuus.
Ei mulla ole tuollaista ongelmaa... Lapsi on 4v. Pitää viihtyä yksinkin. Toki pitää myös antaa lapselle aikaa. Jätän keskittymistä vaativat hommat suosiolla iltaan, kun lapsi nukkuu. Turha ajatellakaan esim. lukemista päiväsaikaan, niin ihanaa kuin se olisikin. Mun lapsi tosin viihtyy päivästä riippuen ihan mukavasti itsekseenkin.
Nyt lapsi on alkanut myös käydä kavereilla itsekseen leikkimässä, joten siitä saa satunnaista vapaa-aikaa.
En ole edes ajatellut tämän liittyvän siihen, että on vain yksi lapsi. Ihan normaalia kai kun on pieniä lapsia talossa.
Lapsi jo teini. Käytännössä jos tekee vain yhden lapsen, pitää jaksaa sitten olla leikki- ja peliseurana. Nää on niitä yksilapsisen perheen ongelmia. Olisin halunnut 3 lasta. Yhden sain.
Meillä on opetettu jo pienenä siihen, että itsekin pitää tehdä asioita yksin, eikä äiti tai isä voi olla koko ajan leikkiseurana. Lapsi onkin oppinut ja aina leikkinyt paljon itsekseen ja nyt koululaisena tykkää piirtää, askarrella, lukea ja myös leikkiä itsekseen. Lapsi on paljon kavereiden kanssa ja paljon tehdään yhdessäkin.
Lapsi osaa kyllä tehdä itselleen aamupalaa, välipalaa, iltapalaa ja lämmittää eilistä ruokaa mikrossa jne. On huomattavasti omatoimisempi jne. jos en ole koko ajan tekemässä hänelle kaikkea valmiiksi. Onkin leikkisästi keskusteltu, että koti ei ole mikään hotelli vaan kaikkien pitää osallistua.
Meillä on usein niin, että lapsi haluaa olla samassa huoneessa muiden kanssa, vaikka ei varsinaisesti halua konkreettisesti seuraa. Eli saatan tehdä keittiössä ruokaa ja hän tekee läksyjään tai piirtää keittiön pöydän ääressä itsekseen. Joskus saatan lukea kirjaa sohvalla ja hän tulee viereen lukemaan omaa kirjaa tai läksyjä.
Lapsi on ymmärtänyt, että kaikki tarvitsevat omaa aikaa myös hän. Monesti tykkää esim. askarrella omassa huoneessa, eikä halua yhtään että häiritään.
Ei ollut harrastusta lapsella johon täytyy viedä jne. mitä nyt uimista ja sen sellaista. Koulu oli elämässä ykkönen ja tulosta tuli.
Ihana kuulla että en ole ainoa, jolla on tämä fiilis. On lapsella isäkin ja hän on paljon lapsen kanssa mutta on aika myöhään töissä ja paljon työmatkoilla. Omaan harrastukseen pääsen onneksi mutta kotona tehtäviin omiin asioihin ei koskaan ole aikaa
Haen lapsen heti töistä päästyäni, kotityöt tehdään yhdessä, samoin läksyt. Tottakai hän haluaa illalla koulun jälkeen olla kanssani, kertoa asioitaan ym. Illalla lapsen mentyä nukkumaan on vielä kotihommia, ja tietenkin miehen kanssa jutellaan silloin. Viikonloppuna tehdään mielellään asioita yhdessä, lisäksi kummankin vanhemman oma harrastus 1-2 tuntia...
Ap
Mun lapsella oli pienempänä paljon kavereita joiden kanssa viihtyi oikeinkin hyvin ja ekaluokkalaisena osasi jo itse ottaa jääkaapista välipalaa. Miksi en nyt ymmärrä ap:n pointtia? Olin kaiken lisäksi yh ja silti aikaa riitti noihin. Sisustaa voi lapsenkin kanssa, luin silloin kun huvitti, siis ei se lapsi siinä käsikynkässä 24/7 ollut.
No meillä tässä lähellä ei asu muita lapsiperheitä vaan lapsikavereiden kanssa leikkiäkseen lapsen täytyy päästä autolla jonkun luo tai joku täytyy tuoda meille. Lapsella on koulussa kavereita mutta ei vielä ole tutustunut kuin yhteen niin hyvin että olisivat kyläilleet koteihin. Olemme asuneet täällä vasta vähän aikaa.
Lapsi osaisi kyllä ottaa itse välipalaa, ja joskus ottaakin, mutta yleensä mieluummin jättää syömättä, jos ei ole valmiina jotain. Jälkien siivoamiseen joutuu joka tapauksessa patistamaan aina.
Jos minä alan ompelemaan niin kyllä lapsi innostuu ja haluaa itsekin osallistua.
Tai jos alan maalata, johan hänkin iloisena alkaa haluta sutia seinää (argh).
Hän haluaa niin niin innokkaasti osallistua kaikkeen!
Ap
Tuossa iässä varmasti pikkuhiljaa kaverit tulee yhä tärkeämmiksi, vuoden kahden päästä sua ei enää huolita sinne puistoon mukaan.. varmaan aikuiset voi alkuun sopia vierailut naapurustoon jos ei lapsi ite oo aktiivinen, mutta äkkiähän nuo alkss itsekin kulkea oven taksna kysymässä kaveria ulos tms.
Meillä 3v lapsi. Tukiverkot tietysti auttaa ja ton ikäinen menee nukkumaan jo 21, joten iltaisin jää jonkun verran aikaa. Mut joskus herään aamulla viideltä siivoamaan keittiön tai ottamaan pyykit naruilta. Lapsi herää klo 6-7 joten jotain siinä ehtii. Edellyttää kyllä et itsekin menee aikaisemmin nukkumaan. Jos jotain isompia kotitöitä pitää päivällä tehdä rauhassa tai yhdessä miehen kanssa, laitetaan lapselle joku piirrettyleffa pyörimään. Hän katsoo itsekseen, jos ollaan lähellä ja saavutettavissa. Joskus lapsi myös leikkii tyytyväisenä itsekseen.
Sun lapsi alkaa olla jo sen ikäinen, että häntä vois opettaa tekeen asioita itsekseenkin. Esim. Lukemaan kirjoja, katsomaan kivoja lastenohjelmia, tekemään ikätasoisiaan palapelejä. Mut nämäkin pitää joskus opettaa, jos ei lapsella lähtökohtaisia kiinnostusta ole jo olemassa.
Kun lapsi oli päiväkodissa, pystyin tekemään omia juttuja silloin, kun pääsin töistä aikaisemmin. Lasta ei päiväkodin pyynnöstä voinut hakea ennen kolmea, koska heillä oli päiväunet ja sen jälkeen välipala ja he halusivat rauhoittaa nämä hetket. Omia juttuja tein siis niinä päivinä, kun työpäiväni päättyi yhdeltä, oli siinä pari tuntia luppoaikaa.
Kun lapsi on kouluikäinen, ei vissiin parane kuin odottaa murrosikää, jotta lapsi ei enää suin surminkaan halua äitiä riesakseen. Nyt kun isä on kotona, teen kaikkia kotitöitä, kun mies pitää lapsen pois jaloista. Sitten kun ne kaikki on tehty ja olisi vihdoin vuoro omille puuhille, isän pitääkin jo lähteä töihin, ja siinä sitä taas ollaan lasta viihdyttämässä nukkumaanmenoon asti.
Onneksi on dvd:t. Saan edes hiukan istahtaa itsekseni, kun pistän telkusta pyörimään jonkin lastenleffan.
Myös harrastukset ovat jäissä sen aikaa kun lapsi on 1-14-vuotias.