Miltä tuntuu olla ruma?

En tiedä, samaa mietin. Vituttaa lisäksi olla sairaan lihava :( Tähän on kai tyytyminen...

Pahaltahan se tuntuu. Ei saa huomiota miehiltä ikinä missään (edes baareissa!) eikä kelpaa kellekkään. Surulliselta.

Mulle asialla ei olisi suuremmin väliä ellei se haittaisi muita ihmisiä. Varsinkin naisia joille meen juttelemaan baarissa tai muualla

Ei vissiin meille auta muu kun veitsi tai pussi päässä. Eniten raivostuttaa se kun ensin on niin mukavaa ja hauskaa, tulee juteltua ihmisten kanssa hyvällä asenteella ja sitten.. Peili.. Peili onkin ollut vieressä ja käännyt katsomaan sitä. Koko päivä on pilalla kun muistat taas naamas.

Näin käy mulle monesti. Pystyn olemaan vain iloinen kun en muista kuinka ruma olen.

En tiedä, mutta luulisin sen olevan kamalaa. HYI YÖK!

You're not ugly you're just poor

http://m.9gag.com/gag/aNW0Kmb/you-re-not-ugly-you-re-just-poor

Olen ruma kasvoiltani, vartaloni on hoikka, mutta ruma, lyhyet jalat, pitkä selkä, olemattomat rinnat, huonot hiukset sekä hampaani ovat rumat, ulkonevat.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, samaa mietin. Vituttaa lisäksi olla sairaan lihava :( Tähän on kai tyytyminen...

Joku sairaus? Vai miksi joudut tyytymään lihavuuteen?

Minä olen lähinnä vaivaantunut sen vuoksi kun ihmiset jähmettyvät päivittäin tuijottamaan minua.

Miten laitetaan se kuva tänne? Se joku ahaa yms? U know.

Tuskallista, nolottavaa, nöyryyttävää... itselläni on hieman epäsymmetriset kasvot, liian vahvat poskipäät, iso nenä ja iso ja liian ulkoneva peppu sekä pitkähkö selkä. Muuten lienen melko sopusuhtainen. Mutta puutteeni ovat liian pahoja silti ja enpä ole saanut kunnollista miesystävää, joka kohtelisi minua hyvin. Sukulaisetkin naureskelevat ulkonäöllisille puutteilleni ja saan outoja, pitkiä katseita välillä.

Eihän tää kivaa oo, varsinkin kun ikääkin alkaa olla :( 

Hiukset niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista ja kevyt meikki päivittäin pelastaa jonkin verran.

Ei paskemmalta.