Lue keskustelun säännöt.
Mahdollisen muistisairaan lapset, huonot välit, vertaistukea?
04.11.2016 |
Olen hieman huolissani 71-vuotiaasta äidistäni. Hyvin pärjää omillaan, mutta tiettyihin asioihin rupeaa huomio kiinnittymään...
Äidille on aina alkoholi maistunut ja läheisiä emme ole, kovin kriittinen ollut aina meitä sisaruksia kohtaan mutta välit ovat pysyneet sellaisina että silloin tällöin yhteen kokoonnumme.
Viime aikoina olen huomannut äidissä uusia, ehkä huolestuttavia piirteitä. Esimerkiksi muutin äskettäin ja hänen piti kirjoittaa ylös uusi osoitteeni, sanoa osasi mutta kirjoittamiseen meni kauan, jatkuvasti vääriä kirjaimia vaikka monta kertaa pysähtyi miettimään mikä tulee seuraavaksi.
Ei kauaa tästä hän oli päättänyt tarjota meille tacoja. Olihan niitä, mutta parissa oli kaikki täytteet, toisissa pelkkää jauhelihaa, toisissa tomaattia ja juustoa, joissain pelkkää juustoa. Yleensä kaikissa kaikkea.
Puhui täysin sekavia ammatista johon olen kouluttautunut, samoin ystäväni ammatista, työnkuva täysin sekaisin vaikka aiemmin kyllä asian tiesi.
Ja hälyttävintä ehkä, jos varovastikin mainitsee näistä alkaa se huuto kuinka me kusipääluuserit (hänen 4 lastaan) vain pidämme häntä hulluna ja yritämme varastaa hänen rahansa. Mitkä rahat, ei tietoa. Kunnallisissa töissä ollut eläkeläinen, joka on aiemmin meiltä rahaa lainannut, jos on voittanut lotossa emme ole siitä tietoisia emmekä osaa näitä rahoja olla närkkimässä. Tulee mieleen mumma, hänen äitinsä siis, jonka dementia alkoi sillä että piilotti rahapussinsa paikkaan jonka sittemmin unohti ja sitten nosti äläkän siitä kuinka hänet on ryöstetty...
Huoli on lähinnä siis siitä, että alkaa tulla todella irrationaalisia juttuja ja täysin aikaisemmasta poikkeavaa käytöstä. Kuinka tuohon puutut, kun henkilö itse kieltää kaiken ja vetää vain kauheat raivarit kuinka hänestä halutaan leimata hullu vain siksi että himoitsemme (mistäs tietysti tiedämme kuinka monta miljoonaa hänellä patjansa alla on :P) hänen rahojaan, mitä lienevätkin... Käytöksessä ja tekemisissä alkaa olla kuitenkin huomattavaa muutosta, onko joku selvittänyt tällaisen tilanteen...?
Kommentit (3)
Minä voisin kirjoittaa tästä aiheesta kirjan. Olen tosin miniä, mutta se joka jouduin omaishoitajaksi.
Dementian tavallinen oire on juuri käyttäytymisen muutos, ja muistin heikkeneminen on oikeastaan sivuseikka. Sitten tulee näitä " valehtelevat vasiten minulle", esimerkiksi kun sanottiin pihalla puhelinnumero, johon piti soittaa. Mummo käveli sisään ja valitsi numerot, eikä tietenkään muistanut ainakaan oikeassa järjestyksessä.
Sairaudentunnottomuus liittyy tähän myös. Olin kerran käyttämässä häntä lääkärissä, ja vastaanotolla kaikki sujui aivan erinomaisesti. Lääkäri vaikutti jo epäilevän, että turhaan tässä on vastaanotolle tultu, mutta antoi kuitenkin lähetteen röntgenkuvaukseen millään tavalla dementiaan liittymättömän vaivan vuoksi. Vastaanottohuoneen ovella juuri täyteen odotusaulaan astuessamme tiuskaisi sitten suureen ääneen " hulluksi te vaan koitatte minua tehdä!!"
Yksi hänen lapsistaan sai äitinsä neurologin tutkittavaksi, ja diagnoosi, lääkitys ja hoitolisä eläkkeeseen tuli laitoshoitojakson jälkeen. Osa lapsista kieltäytyi jyrkästi uskomasta tätä sairautta. " Ei se oikeasti ole niin paha mutta sillä näin laitettiin, että saa paremman eläkkeen", yksi heistä totesi.
Tilannetta selvitettiin asiallisen muistihoitajan kotikäynnin avustuksella. Ei ole nimittäin ihan helppo juttu vieraan ihmisen tutkia, milloin asiakas muistaa väärin tai kertoo omia tarinoitaan tyyliin " Maija on nyt opiskelemassa ja tulee taas kesäksi kotiin" ikään kuin Maija olisi hänen tyttärensä, vaikka hän on jo muinoin kuollut sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahapussin piilottamisesta tuli mieleen pari tapausta aivan alkuvaiheissa, ikään kuin ensimmäisinä oireina.
Minun piti antaa miehelleni joku maksukortti ja kun hän ei ollut juuri siinä sillä hetkellä, laitoin pöydälle, että ottaa siitä sitten kun tulee. Vasta seuraavana päivänä alettiin ihmetellä, missä se kortti on. Annoinko minä sen varmasti, ja ottiko hän sen siitä pöydältä. Me itsekin olemme melko huonomuistisia, joten oli siinä ihmettelemistä, kun vaihtoehtona oli tietenkin se, että olisi oikeasti pudonnut ja kadonnut. Kortti löytyi sitten kuin löytyikin - mummon kaapista lakanoitten välistä. Sieltä kannattaa etsiä, jos ei patjan alta löydy. Meillä katosi muutenkin uskomaton määrä tavaraa, joista osa löytyi mitä merkillisimmistä paikoista.
Toisella kerralla katosi mummon oma lompakko. Oli tullut kaupasta ja vienut tavarat kaappiin, eikä lompakkoa missään. Vasta seuraavana vuonna löytyi pussista, jossa oli pölyimurin pusseja. Se imuri ei enää ollut käytössä, ja siksi niitä pusseja ei kukaan koskaan siirrellyt.
Meillä varastamisasia meni niin päin , että kadonneita tavaroita etsittäessä mummo aina suuttui, että häntä syytetään varkaaksi. Harvemmin epäili varastamista silloinkaan, kun omat rahat olivat hukassa.
Help