Lue keskustelun säännöt.
Apua, näillä eväilläkö ollaan kotoa muuttamassa nykyään?
Asunto
04.11.2016 |
Minulla on yksiö, johon olen nyt hakenut uutta vuokralaista. Kyselyjä on ollut paljon, mutta huh huh joidenkin kanssa.
Ollaan kovasti muuttamassa kotoa, ei ole ammattia, ollaan ehkä lukiossa tai ei missään koulussa. Kun olen kysynyt miten aikoo vuokran ja takuut maksaa, niin vastauksena usein " no kai se sossu", "no kyl mä jotenkin", "no mä otan vaikka lainaa..." (miten??)
Näin vuokranantajana olen kyllä aika tyrmistynyt. Tietääköhän näiden LASTEN vanhemmat edes mitä puuhataan? Siis ihan asiallisia suurin osa, mutta ei mitään ajatustakaan siihen suuntaan että ihan oikeaa, omaa rahaa täytyisi olla kun omilleen muuttaa.
Onko muilla tällaisia kokemuksia? Oletteko vuokranneet? Minä sanoin näistä jokaiselle, että ihan sinun omaa parastasi ajatellen en vuokraa sinulle tätä asuntoa. Hiljaa mielessäni toivoin, ettei kukaan muukaan.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaivaan siksi, kun itsellänikin on lapsia ja nämä "reppanat" ovat jonkun lapsia.
Hämmästelen sitä, ettei mitään elämän realiteetteja ole ja mietin miksi ei ole.
Olen ehkä liian kiltti vuokranantaja, mutta kyllä tällainen ilmiö jää mietityttämään...että eikö ole opetettu mitään vai miten on mahdollista.
Muutin kotoa 15vuotiaana ja asunnon saanti ei ollut todellakaan helppoa. Ei tietoa rahasta, töistä eikä koulupaikasta. Ainoa varma tieto oli se, että jos olisi pitänyt ( ulkoisesti terveiden) vanhempien luokse palata, ei olisi tarvinnut enää koskaan muuttaa omilleen. Sossu sitten hoiti kaupungilta asunnon ja vuokrat. Onneksi. Nyt opiskelen alaa, jolla työllistymisenkään ei pitäisi olla mahdotonta ja tietyt keikkatyöt opintojen ohella varmistavat ainakin toistaiseksi vuokranmaksu kyvyn.
Meidän esikonen muutti lukioaikana, kaipasi vähän omaa rauhaa kun seurusteli vakituisesti. Otti opintolainan jo kotona asuessaan, säästi sen, sai unelmiensa asunnon (ihan uuden) kun oli saman tien lyödä pöytään se tonnin takuuvuokra, lainalla maksoi asumisensa ja elämisensä, toki sai opintorahaa ja jonkin verran asumislisää. Muutamassa päivässä oli hoitanut kaiken osoitteenmuutoksesta sähkösopimukseen, kaikki vakuutukset kuntoon, osti ensimmäiseksi siivousvälineet (kyseessä vieläpä poika), ikinä ei osta osamaksulla mitään, ei ole pikavippejä, maksuhäiriöitä tm ja nykyään yliopistossa. Hyödyntää kirppareita ja kierrätyskeskusta. Kaikki paperiasiat käytiin läpi ja rahaa ei ole kotoa koskaan pyytänyt, ruokakassilla on silloin tällöin muistettu.
Varmasti on niitäkin joilla ei ole mitään käsitystä elämän realiteeteista ja on mahdollisesti jo kotoa opittu se "sossu maksaa" - elämäntapa. Tai vanhempia ei vaan kiinnosta valmentaa lapsiaan itsenäiseen elämään, ovat tyytyväisiä kun pääsevät eroon.
Onko järkeä ottaa opintolainaa lukioiässä ihan vaan siksi, että haluaa oman kämpän, jos ei ole mitään pakkoa?
Velka on veli otettaessa, velipuoli maksettaessa... lukion jälkeen menee vielä vuosia, että on ylipäätään mitään ammattia. Eikö lainaa kannata ottaa vasta näissä jatko-opinnoissa, jos tarvitsee? Maksettava on joskus takaisin joka sentti kuitenkin.
Miksi vaivata noin niinkuin vuokranantajan ominaisuudessa ajatuksta näillä reppanoilla, kun oikeasti maksukysyisiäkin vuokralaisia on tulossa?