Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini koira kuoli, olen surun murtama, ei varmaan ihan normaalia...
04.11.2016 |
Äidilläni oli koira, joka oli minulle todella rakas. Olin paikalla, kun se syntyi ja vietin paljon aikaa äitini luona, joten tunsin koiran hyvin. Sille tuli ilmeisest syöpä ja se piti nyt lopettaa, ja kun kuulin asiasta, tulin niin surulliseksi... Olen nyt pari päivää surrut, olo on tosi kurja. Ei varmaan ihan normaalia surra koiraa näinkään pitkään? Se vaan oli maailman ihanin koira, toista samanlaista ei voi koskaan olla.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan ihan normaalia surra koiraa näinkään pitkään?
Täysin normaalia. Kun joku on itselle rakas, oli se sitten ihminen tai eläin, ja se kuolee niin totta kai sitä suree ja yleensä kauemmin kuin ne pari päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tietenkin on normaalia. Koirahan oli sinulle rakas perheenjäsen. Eläimen kuolemasta aiheutuva suru voi olla ihan yhtä raskasta tai raskaampaakin kuin ihmisen kuolema.
Tuo on ihan normaali reaktio. Koira on ollut sinulle rakas ja läheinen, on luonnollista, että suret sen kuolemaa. Oli se "virallisesti" sinun tai ei. Sure rauhassa, itke jos siltä tuntuu. Sinun ei tarvitse hävetä surua.
Voimia!
Halaukset sulle. Me surraan vieläkin vuosi sitten kuollutta koiraamme. Tosin jo nauretaankin kun muistellaan sen hölmöjä touhuja ja tapoja.
Lämpimät osanotot. Koiran poismeno on uskomattoman viiltävän tuskaista kaipaamaan jääneille.
Oma koirani piti lopettaa pari kuukautta sitten. Minulle se oli se maailman paras koira. Niin kuin oman koiran kuuluukin. Tiesin surun tulevan, mutta en tiennyt sen olevan näin raastavan surullista.
Lapsuuden perheen koira eli yli 15-vuotiaaksi ja kuoli 1980-luvulla. Suren vielä sitäkin : (
Että pari päivää suremisessa...se on vasta alkua...Mutta täytyy aina muistaa, että tätä raastavaa surua ei olisi ilman sitä iloa, rakkautta ja onnea, mitä koira toi mukanaan. Ne kaikki tunteet sisältyvät samaan pakettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itken vieläkin neljä vuotta sitten kuollutta kissaani. Äitini kuoli kolme vuotta sitten mutta häntä en sure yhtä paljon.
Kisu luotti minuun ja rakasti ehdoitta. Samaan ei äitini pystynyt.
Suru ottaa aikansa. Näen vieläkin ihania unia 20 vuotta sitten kuolleesta rakkaasta koirasta.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani.
Pari päivää on lyhyt aika. Suremiseen voi mennä pitkään ja on täysin ymmärrettävää, että suret, koska menetit rakkaan lemmikin.