Olen vähän huolissani exästä. Pitäisikö puuttua?

Lasten tilanteeseen puuttuisin ja kertoisin heille että he kyllä voivat asua luonani niin kauan kuin haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Lasten tilanteeseen puuttuisin ja kertoisin heille että he kyllä voivat asua luonani niin kauan kuin haluavat.

En mä kyllä koe, että mä voin lapsille luvata mitään, ilman että mä keskustelen asiasta ensin exän kanssa. En halua vaikuttaa lasten ja isänsä väleihin, enkä halua vetää mattoa exän jalkojen alta. En halua antaa tyhjiä lupauksiakaan.

Kyllä minusta tuossa painaa aika paljon se, että lapset ilmaisevat haluavansa asua kokoaikaisesti sinun kanssasi. Ei tietenkään niin, että "kaappaat" lapset kokonaan itsellesi, mutta onhan tuosta puhuttava lasten isän kanssa. Jos tilanne olisi toisinpäin, haluaisit varmasti tietää, jos lapset haluaisivatkin asua koko ajan isänsä luona. SInulla olisi mahdollisuus toimia niin, että tilanne paranisi. Tai olisihan se muutenkin tietysti, mutta jos kyse olisi jotenkin siitä, että olisi ajautunut huonompaan suuntaan ja joku siihen tarttuisi, että hei, onko kaikki kunnossa. Se, että lapset ilmaisevat huolensa on syy toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten tilanteeseen puuttuisin ja kertoisin heille että he kyllä voivat asua luonani niin kauan kuin haluavat.

En mä kyllä koe, että mä voin lapsille luvata mitään, ilman että mä keskustelen asiasta ensin exän kanssa. En halua vaikuttaa lasten ja isänsä väleihin, enkä halua vetää mattoa exän jalkojen alta. En halua antaa tyhjiä lupauksiakaan.

Lapset eivät siis asu sinun luonasi vaan isänsä luona? Sori ymmärsin ilmeisesti väärin. Pyytäisin heitä sanomaan asiasta isälleen ja toki kertoisin myös itse hänelle että lapset kertoivat että haluaisivat asua minun luonani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta tuossa painaa aika paljon se, että lapset ilmaisevat haluavansa asua kokoaikaisesti sinun kanssasi. Ei tietenkään niin, että "kaappaat" lapset kokonaan itsellesi, mutta onhan tuosta puhuttava lasten isän kanssa. Jos tilanne olisi toisinpäin, haluaisit varmasti tietää, jos lapset haluaisivatkin asua koko ajan isänsä luona. SInulla olisi mahdollisuus toimia niin, että tilanne paranisi. Tai olisihan se muutenkin tietysti, mutta jos kyse olisi jotenkin siitä, että olisi ajautunut huonompaan suuntaan ja joku siihen tarttuisi, että hei, onko kaikki kunnossa. Se, että lapset ilmaisevat huolensa on syy toimia.

Lapsethan ei ole sinänsä mitenkään huolissaan, en ainakaan sellaisena ole heidän juttujaan kokenut. Huoli on ihan minun. Mutta jotain tuollaista olen itsekin ajatellut. Ilman muuta haluaisin tietää itse, jos lapset kokisivat että eivät viihdy mun luona. Toisaalta siinä painaa niin moni muukin asia kuin vain minä/ex. Esim. mun luona lapsilla on enemmän tilaa (omat huoneet) ja mä huolehdin siitä että täällä on siistiä. Ja liittyy siihen varmaan muitakin tällaisia vastaavia pointteja, joita en nyt viitsi tänne kirjoitella, mutta siis käytännön asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten tilanteeseen puuttuisin ja kertoisin heille että he kyllä voivat asua luonani niin kauan kuin haluavat.

En mä kyllä koe, että mä voin lapsille luvata mitään, ilman että mä keskustelen asiasta ensin exän kanssa. En halua vaikuttaa lasten ja isänsä väleihin, enkä halua vetää mattoa exän jalkojen alta. En halua antaa tyhjiä lupauksiakaan.

Lapset eivät siis asu sinun luonasi vaan isänsä luona? Sori ymmärsin ilmeisesti väärin. Pyytäisin heitä sanomaan asiasta isälleen ja toki kertoisin myös itse hänelle että lapset kertoivat että haluaisivat asua minun luonani.

He asuvat mun luona joka toinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten tilanteeseen puuttuisin ja kertoisin heille että he kyllä voivat asua luonani niin kauan kuin haluavat.

En mä kyllä koe, että mä voin lapsille luvata mitään, ilman että mä keskustelen asiasta ensin exän kanssa. En halua vaikuttaa lasten ja isänsä väleihin, enkä halua vetää mattoa exän jalkojen alta. En halua antaa tyhjiä lupauksiakaan.

Lapset eivät siis asu sinun luonasi vaan isänsä luona? Sori ymmärsin ilmeisesti väärin. Pyytäisin heitä sanomaan asiasta isälleen ja toki kertoisin myös itse hänelle että lapset kertoivat että haluaisivat asua minun luonani.

He asuvat mun luona joka toinen viikko.

Jos lapset sanoisi että haluavat asua luonani aina en kylä ososi heti tulkita että he eivät haluaisi ollenkaan asua isänsä kanssa. Puuttuisin tietenkin asiaan jos selviäisi että he eivät halua ollenkaan mennä isänsä luo ja pyrkisin selvittämään mistä se johtuu. Isään nukkumiseen tuskin sinänsä yrittäisin puuttua, mutta kertoisin kyllä hänelle jos lapset sanovat sen syyksi miksi eivät halua isän luona olla ollenkaan.

"isä vaan nukkuu aina". Voisiko olla vaikka diabetes tai joku muu sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minusta tuossa painaa aika paljon se, että lapset ilmaisevat haluavansa asua kokoaikaisesti sinun kanssasi. Ei tietenkään niin, että "kaappaat" lapset kokonaan itsellesi, mutta onhan tuosta puhuttava lasten isän kanssa. Jos tilanne olisi toisinpäin, haluaisit varmasti tietää, jos lapset haluaisivatkin asua koko ajan isänsä luona. SInulla olisi mahdollisuus toimia niin, että tilanne paranisi. Tai olisihan se muutenkin tietysti, mutta jos kyse olisi jotenkin siitä, että olisi ajautunut huonompaan suuntaan ja joku siihen tarttuisi, että hei, onko kaikki kunnossa. Se, että lapset ilmaisevat huolensa on syy toimia.

Lapsethan ei ole sinänsä mitenkään huolissaan, en ainakaan sellaisena ole heidän juttujaan kokenut. Huoli on ihan minun. Mutta jotain tuollaista olen itsekin ajatellut. Ilman muuta haluaisin tietää itse, jos lapset kokisivat että eivät viihdy mun luona. Toisaalta siinä painaa niin moni muukin asia kuin vain minä/ex. Esim. mun luona lapsilla on enemmän tilaa (omat huoneet) ja mä huolehdin siitä että täällä on siistiä. Ja liittyy siihen varmaan muitakin tällaisia vastaavia pointteja, joita en nyt viitsi tänne kirjoitella, mutta siis käytännön asioita.

Okei, ehkä sana huoli oli liioiteltu, mutta kuitenkin jostain syystä haluaisivat mieluummin asua sinun luonasi, niin kyllähän siitä on lasten isän kanssa puhuttava, olipa syy sitten mikä tahansa.

Jotenkin mä koen tilanteen vaikeana, puuttua exän asioihin. Kuten totesin, hän kuitenkin hoitaa lapset. Tuo "asua aina" oli mun ilmaisu. Lapset on käyttäneet eri ilmaisuja, mutta kyllä se on mulle tullut selväksi että he tarkoittavat sitä että haluaisivat asua mun luona koko ajan. Mutta toisaalta ei se ole sellaista että he joka kerta itkien sitä mulle selittäisivät, vaan silloin tällöin asian toteavat. Kyse ei ole minusta siitä, että heitä jotenkin isänsä luona laiminlyötäisiin vaan he vain viihtyvät paremmin mun luona. Näin mä sen koen. Ja silti tuo, että isänsä vain "nukkuu koko ajan", onko se ihan normaalia... Arki voi olla rankkaa, tiedän sen itsekin, mutta jos ei muuhun kykene kuin makaamaan kaikki illat niin minusta se kuulostaa jo joltain muulta.

Tää on varmaan sekavaa, mutta en oikein voi kenenkään kanssa tästä puhua, enkä siis oikein itsekään tiedä mitä tilanteesta ajatella. Ehkä seurailen tilannetta toistaiseksi... Kiitos kommenteista kuitenkin.

Voisitko kysyä exältäsi että onko tällä kaikki hyvin? Siis ilman että vedät lapsia ja heidän mielipiteitään keskusteluun mukaan ollenkaan. Tähän on sikäli vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä millaiset välit teillä on. Mutta jos olette ystäviä, niin yhtälailla olisit ehkä huolissasi muistakin ystävistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Voisitko kysyä exältäsi että onko tällä kaikki hyvin? Siis ilman että vedät lapsia ja heidän mielipiteitään keskusteluun mukaan ollenkaan. Tähän on sikäli vaikea sanoa mitään, kun ei tiedä millaiset välit teillä on. Mutta jos olette ystäviä, niin yhtälailla olisit ehkä huolissasi muistakin ystävistäsi.

En sanoisi että olemme ystäviä, mutta välimme ovat asialliset. Meiltä on tosin aina puuttunut tuo keskusteluyhteys. Sitä ei ollut liiton aikana, eikä sitä ole ollut sen jälkeenkään. Siis puhumme kyllä käytännön asioista mutta mistään sen syvällisemmästä me ei olla puhuttu koskaan. Mutta ehkä ei ole liian myöhäistä aloittaa... Sinänsä tuo voisi olla toimiva ratkaisu, että ilmaisee huolen ilman että ottaa lapsia siihen keskusteluun ollenkaan. Että toinen ei tunne joutuvansa jotenkin hyökkäyksen kohteeksi.

Voisko lapset olla vaan väsyneitä ravamaan kahden kodin väliä? Jaksaisitko ite asua monta vuotta kahdessa eri kodissa?

Munkin lapsi haluis et meil ois omakotitalo ja yläkerta, mutta kun ei ole ja asutaan kerrostalossa. Ei me sen takia muuteta,koska lapsi haluaisi.

Hmm, tämä jäi kyllä aika epäselväksi, avaus ja otsikko kertovat jostain ihan muusta kuin sitten varsinainen asia. 

Kuulostaa siltä, että ex-miehesi on masentunut. Ehkä hänen lapsuuden kodissaan ei puhuttu asioista ja nyt hän toistaa samaa kaavaa. Se altistaa masennukselle. Ota asia puheeksi hänen kanssaan ja ehdota, että juttelisi asiasta työterveyslääkärille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten tilanteeseen puuttuisin ja kertoisin heille että he kyllä voivat asua luonani niin kauan kuin haluavat.

En mä kyllä koe, että mä voin lapsille luvata mitään, ilman että mä keskustelen asiasta ensin exän kanssa. En halua vaikuttaa lasten ja isänsä väleihin, enkä halua vetää mattoa exän jalkojen alta. En halua antaa tyhjiä lupauksiakaan.

Lapset eivät siis asu sinun luonasi vaan isänsä luona? Sori ymmärsin ilmeisesti väärin. Pyytäisin heitä sanomaan asiasta isälleen ja toki kertoisin myös itse hänelle että lapset kertoivat että haluaisivat asua minun luonani.

Nyt on pakko kysyä; etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä lukemaasi.

Asia on kyllä kerrottu ap:n tekstissä ihan selvällä suomen kielellä.

Miehen alamäki on alkanut. Olisi aika nousta ja ryhdistäytyä.

Jos on masentunut, tukea ja kunnon ravintoa, jos syö enimmäkseen höttöä.

Veikkaisin että jonkin asteen masennusta tuo olisi. Puhu hänelle ja anna tukea.

Kyllähän se on niin kuin sanoit, että läksyt on lapsien. Mutta kun se on vanhemman tehtävä huolehtia siitä, että ne läksyt tehdään. Myös sun lapsista kysymys ja monta kertaa aloituksessa toistat sanat ainakin noin suurinpiirtein, miksi hyväksyt tämän? Luulenpa kertomuksesi perusteella, että Isä nukkuu enimmän osan ajasta, lapset on huolissaan Isästä eivätkä halua/osaa sitä kertoa ja siksi sanovat niin kuin kerroit.