Erilaiset tavat kommunikoida työpaikalla, kysymys!
Olen tullut tulokseen, että en yksinkertaisesti ymmärrä työkaverini tapaa kommunikoida. Ehkä hän ei pahaa tarkoita, mutta noh, itselle aina tulee typerä olo. Esimerkkejä: kerran puhuin taukotilassa, et pitäisi syödä enemmän marjoja ja muuta terveellistä. Hän totesi että ei tarvitse, sinussa ei ole ylimääräistä. Toinen esimerkki kun hän kummasteli työntekoani, totesin että eihän se palvelisi kenenkään etua, jos en hoitaisi hommiani. Vielä kolmas, toistelee sanomaani, esim. Sanon "Joo näinhän se menee" hän: "Pirkko sanoo joo".
Äh, auttakaa. Miten kommunikoida hänen kanssaan kun nykyinen tyyli ei selkeästi toimi!
Kommentit (13)
Tämä ei nyt ihan auennut: Toinen esimerkki kun hän kummasteli työntekoani, totesin että eihän se palvelisi kenenkään etua, jos en hoitaisi hommiani.
Eli mikä hänen kommunikoinnissaan oli tuossa outoa?
Siis vika on sinun tavassasi kommunikoida ja kokea toisen sanat tavalla, jolla kukaan muu ei niitä koe.
Ihmiset ovat erilaisia. Se pitää vain hyväksyä.
Älä ota hänen erilaisuuttaan henkilökohtaisesti. Ota hänet ilmiönä, jota tarkastelet ikään kuin etäämpää.
Pyri pidättäytymään silloinkin arvottamasta erilaisuuttanne. Sinä olet sinä ja hän on hän. Kumpikin on hyvä.
Teistä ei voine tulla ystäviä. Toimeen voi työkaverin kanssa tulla, kun lakkaat välittämästä henkilökohtaisella tasolla.
Vuorovaikutus ei sinun mielestäsi toimi. Hänen mielestään se voi olla hyvää.
Suuressa erilaisuudessa on sietämistä. Mutta sillä mitä kukin tuntee, ei ole työkontekstissa lopulta merkitystä, kunhan yhteistyö edes jotenkin sujuu.
Yhteistyön sujuminenkin mitataan töissä vain siitä näkökulmasta, tulevatko työt tehdyksi. Ei siitä, oliko tai onko se kivaa.
Vapaa-ajan ihmissuhteisiin ja vuorovaikutuksen laatuun voi asettaa laatuvaatimuksia ja niihin kannattaakin panostaa.
Jaksamista sinulle!
Oma kokemukseni työkaverin oudosta kommunikointitavasta: meillä kummallakin on sama koulutus, sanotaan nyt vaikka lääketieteen lisensiaatti. Jos minä sanon ammatillisen mielipiteeni johonkin työasiaan ja työkaveri on kanssani eri mieltä, niin hän aloittaa aina sanomalla, että lääkärinä olen kyllä sitä mieltä, että
En ole koskaan kysynyt, että miksi hoet olevasi lääkäri ja kai nyt sentään ymmärrät, että minäkin olen lääkäri. Tuosta tulee vain huvittunut ja vähän hämmentynyt olo.
Ja siis emme ole lääkäreitä, tuo oli keksitty esimerkki.
Tuo marjojen syönnin kommentointi kertoo että hän ei osaa ajatella kovin laajasti tai syvällisesti, vaan jumittaa pinnallisissa asioissa kuten ulkonäkö. Ikään kuin hoikka ei voisi syödä epäterveellisesti tai voida huonosti ruokavalion takia.
Ehkä sinun tapasi kommunikoida on se ap, että opetat muita syömään terveellisesti. Kukaan ei varmaankaan pyytänyt sinulta neuvoja oman elämänsä suhteen. Vaikuttaa vähän ylimieliseltä puuttua toisten ruokailuun ja hehkuttaa omaa ja sen jälkeen neuvoa toisia? Ehkä se suututti koko tai osan työyhteisöstä. Koska et sinä, tai ne muut tai minä olemme täydellisiä. Joten antaa kaikkien kukkien kasvaa, ja se parasta, että itse oppii näistä asioista ei toisia muuttamalla tai opettamalla vastoin tahtoaan. Eli jos sinulta kysytään neuvoa, niin annat neuvoja, mutta älä opeta muita, jos toiset eivät sitä ole pyytäneet. Heillä muita asioita, mistä sinä et ehkä ole tietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sinun tapasi kommunikoida on se ap, että opetat muita syömään terveellisesti. Kukaan ei varmaankaan pyytänyt sinulta neuvoja oman elämänsä suhteen. Vaikuttaa vähän ylimieliseltä puuttua toisten ruokailuun ja hehkuttaa omaa ja sen jälkeen neuvoa toisia? Ehkä se suututti koko tai osan työyhteisöstä. Koska et sinä, tai ne muut tai minä olemme täydellisiä. Joten antaa kaikkien kukkien kasvaa, ja se parasta, että itse oppii näistä asioista ei toisia muuttamalla tai opettamalla vastoin tahtoaan. Eli jos sinulta kysytään neuvoa, niin annat neuvoja, mutta älä opeta muita, jos toiset eivät sitä ole pyytäneet. Heillä muita asioita, mistä sinä et ehkä ole tietoinen.
Onk sulla muuta elämää ku kirjoitella tänne?
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni työkaverin oudosta kommunikointitavasta: meillä kummallakin on sama koulutus, sanotaan nyt vaikka lääketieteen lisensiaatti. Jos minä sanon ammatillisen mielipiteeni johonkin työasiaan ja työkaveri on kanssani eri mieltä, niin hän aloittaa aina sanomalla, että lääkärinä olen kyllä sitä mieltä, että
En ole koskaan kysynyt, että miksi hoet olevasi lääkäri ja kai nyt sentään ymmärrät, että minäkin olen lääkäri. Tuosta tulee vain huvittunut ja vähän hämmentynyt olo.
Ja siis emme ole lääkäreitä, tuo oli keksitty esimerkki.
Olette lähihoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni työkaverin oudosta kommunikointitavasta: meillä kummallakin on sama koulutus, sanotaan nyt vaikka lääketieteen lisensiaatti. Jos minä sanon ammatillisen mielipiteeni johonkin työasiaan ja työkaveri on kanssani eri mieltä, niin hän aloittaa aina sanomalla, että lääkärinä olen kyllä sitä mieltä, että
En ole koskaan kysynyt, että miksi hoet olevasi lääkäri ja kai nyt sentään ymmärrät, että minäkin olen lääkäri. Tuosta tulee vain huvittunut ja vähän hämmentynyt olo.
Ja siis emme ole lääkäreitä, tuo oli keksitty esimerkki.
Hän tarkoittaa silloin sitä, että on ammatillisesta näkökulmasta tätä mieltä, eikä henkilökohtaisesta. Eli puhuu nimenomaan ammatin kautta. Sinun ammattisi ei liity, ei hän sinun puolestasi puhu vaan omastaan.
No nyt oli vika sinun kommunikoinnissa ainakin. Ei auennut millä tavalla työkaveri on ongelmallinen.
Joskus on parempi vain olla hiljaa.