Tyttöystävä hävisi mulle äsken shakissa ja viskasi sitten nappulat pitkin lattioita eikä suostu puhumaan mulle
Kommentit (17)
No niin varmaan. Oliko sama tyttis, jonka kuolleen lemmikin huuhdoit vessanpöntöstä?
Heh. Oikein. Sun piti hävitä. Hölmö. Kokeile petankia seuraavaksi
Tyttöystävän valinta meni sulla pieleen.
Anna sängyssä tytölle vapaat kädet, että saa tuntea itsensä arvoiseksi. Esitä lahnaa ja sano "Arvostan sua todella paljon, hoida homma tiikeri!"
Täytyy tunnustaa että minä tein saman useamman kerran nuorena. Tosin yleensä jo siinä vaiheessa kun olin häviämässä. Ratkaisuna se että ei sitten pelailtu shakkia :) Kyllä se siitä rauhoittui kun ikää tuli, tosin en oo shakkia pelannu 20 vuoteen..
Vierailija kirjoitti:
Täytyy tunnustaa että minä tein saman useamman kerran nuorena. Tosin yleensä jo siinä vaiheessa kun olin häviämässä. Ratkaisuna se että ei sitten pelailtu shakkia :) Kyllä se siitä rauhoittui kun ikää tuli, tosin en oo shakkia pelannu 20 vuoteen..
Ihan kuin minä! 😂 Nykyisin häviän pojalleni, mutta en enää heittele nappuloita seinään.
N47
Sanovat, että menestys syntyy häviämisen vihaamisesta. Tyttiksestä voi tulla vaikka suurmestari.
Voi hyvä ihme, etkö tiedä, että sinun olisi pitänyt antaa tyttöystävän voittaa. Ja vielä kehua, miten nokkela ja älykäs se onkaan!
Kuulostaa minulta. En tosin heittele tavaroita, mutta tulen surulliseksi ja luultavimmin itkenkin hiukan. En vaan kestä häviämistä. Tulee sellainen olo, että olen huonompi ja lahjattomampi yksinkertaisissakin asioissa kuin muut.
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta tuo tuntuu olevan yleisempää nuorilla. Itsellekin häviäminen oli vaikeaa kun itsetunto oli muutenkin olematon. Kamalia kelpaamattomuuden tunteita jostakin typerästä pelistä. Mennee ohi kun aikuistuu lisää..
Minulla e-pillerien hormoonit jotenkin eskaloivat tuollaista käytöstä. Normaalitilassa häviäminen vähän kismittää, mutta en ota sitä itseeni. Pillereiden kanssa itken ja sätin itseäni tyhmäksi luuseriksi.
En kylläkään koskaan visko nappuloita.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta tuo tuntuu olevan yleisempää nuorilla. Itsellekin häviäminen oli vaikeaa kun itsetunto oli muutenkin olematon. Kamalia kelpaamattomuuden tunteita jostakin typerästä pelistä. Mennee ohi kun aikuistuu lisää..
Minä olen vähän alle 30. Varmaan temperamentillakin on osuutta asiaan, sillä sain lapsena ihan hirveitä raivokohtauksia, jos hävisin. Yritin jatkossa varmistaa voittoni kaikin keinoin (huijaamalla), jos olin aiemmin hävinnyt. Enää ei sentään tavarat lentele, enkä huijaa, mutta häviäminen on edelleen vaikeaa.
11
Jos ei ilkkunut, että hähhähhää, luuseri, et tehnyt mitään väärin. Tyttöystävälle tuli lapsen reaktio. Tyhmää, mutta tuskin vaarallista. Ehkä hän kokee, että kun kuitenkin olet parempi siinä (kuten isä tai äiti), sun olisi pitänyt antaa hänen voittaa.
Miesten ei kannata haastaa naisia varsinkaan lajeissa, joissa he itse tietenkin voittaa. Mutta ei kai shakin pitäisi olla sellainen. Ehkä häntä otti aivoon, että hävisi SIINÄKIN. Fyysisten lajien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla e-pillerien hormoonit jotenkin eskaloivat tuollaista käytöstä. Normaalitilassa häviäminen vähän kismittää, mutta en ota sitä itseeni. Pillereiden kanssa itken ja sätin itseäni tyhmäksi luuseriksi.
En kylläkään koskaan visko nappuloita.
Sellaiset feminatsin pilleriulinat siellä
Ei tuu pesää tänään