Eskarilaisten opetus

Poikani eskari (päiväkodin yhteydessä).

Aamupala niille, jotka ovat hoidossa, sen jälkeen vapaata leikkiä kunnes klo 9 alkaa eskari aamupiirillä. Silloin luetaan joku kertomus, käydään läpi, mikä monesko päivä on, mikä viikonpäivä on, kenellä on nimipäivä/synttärit. Sitten ulos. Ulkoa sisään noin 11.15, käsienpesu, pöytien kattaminen ja ruokailu. Sitten "vain eskarilaisilla" on hiljaista leikkiä, muut menevät nukkumaan. Eskari päättyy siihen! Ja kyllä, myös 6v:t pakkonukkuvat 2 tuntia, nukkarista saa poistua klo 14 eikä yhtään aikaisemmin.

Kerran viikossa 1 tunti eskarikirjan täyttämistä.

Tätä on laadukas varhaiskasvatus vuonna 2016. Eskarin pihassa on samaan aikaan muukin päiväkodin väki, joten ulkoilussa ei ole mitään hippaa, pallopelejä tms., ettei pienempiin vahingossa satu.

Jos herra Vygotskyyn on uskominen, niin roolileikit tukevat lapsen akateemisten taitojen kehittymistä. Se edistää symbolista ja abstraktia ajattelua.

Eskari on nykyään osa oppivelvollisuutta. Eikö sen siis tulisi tarkoittaa, että siellä tehdään oikeita esikoulujuttuja eikä mitään värityskirjaa...

Eskarivuoden aikana on tarkoitus kyllä tutustua kirjaimiin ja numeroihin, siihen riittää hyvin vaikkapa se tunti viikossa. Koulussa vasta opetellaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, jos nyt sitä ajat takaa.

Minusta eskarissa on paljon tärkeämpää sosiaalisten taitojen opettelu. Tämähän tapahtuu leikin kautta, mitä jotkut eivät osaa ajatella oppimistapahtumana lainkaan. Pitäisi istua kynä kädessä hiljaa paikallaan ja tehdä tehtäviä, vai?

Mä tässä vain sitä meinaan, että ennen kuin tuomitsette, kannattaisi lukea oppimisesta ja kehittymisestä teoriaa. Esimerkiksi kehityspsykologiaa. Vaikkapa juuri tuota Vygotskya tai Piagetiä.

Voisi avartaa maailmaa ja ymmärtää sekä varhaiskasvatuksessa että eskarissa käytettäviä metodeja. Mä olen ihan mielenkiinnosta tutkinut noita juttuja, jotta ymmärtäisin, miksi lapseni leikkii ja askartelee päiväkodissa.

Ei meidänkään eskarissa tunneilla istuta vaan ollaan ulkona puolet päivästä. Mun mielestä se on vain hyvä juttu. Lapsi oppi kotihoidossa lukemaan ja kirjoittamaan jo 5-vuotiaana, joten meitä hidas tahti ei haittaa. Silloin kun muut opettelevat kirjaimia, lukutaitoiset lukevat vapaavalinnaisia kirjoja, joita itse lainaavat kirjastosta. Vuodenvaihteessa tahti kuulemma vähän muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Eskarivuoden aikana on tarkoitus kyllä tutustua kirjaimiin ja numeroihin, siihen riittää hyvin vaikkapa se tunti viikossa. Koulussa vasta opetellaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, jos nyt sitä ajat takaa.

Minusta eskarissa on paljon tärkeämpää sosiaalisten taitojen opettelu. Tämähän tapahtuu leikin kautta, mitä jotkut eivät osaa ajatella oppimistapahtumana lainkaan. Pitäisi istua kynä kädessä hiljaa paikallaan ja tehdä tehtäviä, vai?

Näin. Ei numeroilla ja kirjaimilla niinkään väliä tuossa vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Eskarivuoden aikana on tarkoitus kyllä tutustua kirjaimiin ja numeroihin, siihen riittää hyvin vaikkapa se tunti viikossa. Koulussa vasta opetellaan lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, jos nyt sitä ajat takaa.

Minusta eskarissa on paljon tärkeämpää sosiaalisten taitojen opettelu. Tämähän tapahtuu leikin kautta, mitä jotkut eivät osaa ajatella oppimistapahtumana lainkaan. Pitäisi istua kynä kädessä hiljaa paikallaan ja tehdä tehtäviä, vai?

Suurin osa suomalaislapsista on päivähoidossa 2v iästä alkaen oppimassa sosiaalisia taitoja. Eskariin tultaessa niitä ei vielä osata?

Kotihoidetut (kerhoilleet) lapset tunnistaa siitä, että he eivät huuda, he malttavat odottaa vuoroaan eivätkä he lyö muita. Heidät pitää sosiaalistaa tönimisen, kiljumisen ja kiusaamisen maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Eskari on nykyään osa oppivelvollisuutta. Eikö sen siis tulisi tarkoittaa, että siellä tehdään oikeita esikoulujuttuja eikä mitään värityskirjaa...

Mitä nämä "oikeat esikoulujutut" siis ovat?

Hop

Itselläni esikoinen oli päiväkodin yhteydessä olevassa eskarissa ja nyt keskimmäinen on koulun eskarissa. Ihan samanlaista touhua kummassakin. Niitä kirjaimia ja numeroita käydään läpi muutaman tunnin verran viikossa, muuten leikitään, lauletaan, käydään retkillä (esim. lähimetsässä jossa sitten taas tutustutaan kasveihin yms.). Ihan hyvä näin.

Kun esikoinen aikoinaan meni eskariin, heillä oli eskarikirja joka oli kuin ekan luokan matikka ja äikkä tiivistettynä yhteen kirjaan. Mietinkin silloin että mitä meinataan ekalla opettaa. Eskarivuoden loputtua siitä kirjasta ei oltu tehty edes puolia tehtävistä. Keskimmäisellä eskarikirjaa ei edes ole.

Mä en oikeastaan ymmärrä, miksi pitää harrastaa "puuhastelua ryhmässä". Opiskeltais asialliset hommat ja sosiaalistumiset vois jokainen hoitaa omalla ajallaan jos haluaa. Mullakin ekaluokkalainen on päivät tyhjän panttina koulussa, kun osaa jo lukea ja kirjoittaa ja matikastakin jo kertolaskut hallussa. Harrastaa liikuntaa vapaa-ajalla ja tänään just kyseli että miksi koulussa ei oo mitään kunnon kuvista, ei edes värioppia ole ollut. Ihan turhaa ajanhukkaa koko touhu. Ottaisin kotiopetukseen, jos ei tarttis käydä töissä.Ens keväänä tosin työsopimus päättyy ja mietin että onnistuisko sitä lusmuamaan seuraavan vuoden kotosalla hakematta mitään töitä. Mua on tosin yleesä soiteltu töihin, etten sit tiedä arvaako kieltäytyäkään... Mutta vois samalla opettaa silloin kuudesluokkalaista isosiskoa. Hän kun taas ei opi koulussa sitä matikkaa. Vois opiskella sen kuntoon ennen yläkouluun siirtymistä. Nyt oon kyllä lähimmässä yläkoulussa töissä, enkä suosittele sinne menoa. Taidan lähettää naapurikaupunkiin pieneen yksityiseen kouluun.

Nro 13:akateemiset taidot tulevat kakkossijalla. Tärkeintä on, että lapsi osaa toimia ryhmässä, odottaa omaa vuoroaan, huomioida muut, omistaa hyvän itsetunnon ja itsesäätelytaidot. Tämä on hyvä pohja alkaa oppia niitä akateemisia taitoja.

Suomalaislapset aloittaa koulun harvinaisen myöhään. Mun mielestä siellä eskarissa voitaisiin jo alkaa oppimaan asioita, kuten lukemista ja laskemista, eikä vaan leikittäisi. Omilta eskariajoilta muistan sen verran että olin todella tylsistynyt enkä malttanut odottaa milloin koulu alkaa. Olin toisaalta koulussakin tylsistynyt kun opin itsekseni lukemaan sujuvasti ja laskemaan tuhanteen asti 5-vuotiaana. Yks ratkaisu vois olla muodostaa erikseen ryhmät lahjakkaille lapsille. Itselläni on suunnitteilla lapsenhankinta tulevaisuudessa enkä tosiaankaan haluis laittaa omaa lastani tavalliselle luokalle tylsistymään ja kärsimään häiriköiden seurasta, jos hän on yhtään samanlainen kuin minä.

Opin itse lukemaan 5-vuotiaana ja vanhemmat ostivat jonkun matikkakirjan ennen 1. luokkaa, josta sitten harjoittelin kerto- ja jakolaskuja. Oli tiedätteks ihan järkyttävän tylsää ensimmäiset 3-4 luokkaa, kun opetuksesas ei käytännössä ollut mitään uutta. Samalla tuli sellanen ylimielinen asenne, et eihän koulus opi mitään. Samalla en myöskään opetellut oppimaan, joka on purru aika pahasti perseeseen myöhemmin elämässä.

Antakaa pentujen olla pentuja ennen kouluikää, ja senkin jälkeen, sillä on tarkoituksensa.

Itse vuorotöissä ja paljon arkivapailla, nytkin. minun vapaapäiväni menee siihen että herätän 1,5vuotiaan ja tietty sen eskarilaisen joka helvetin aamu ja raahaan kiukuttelevaa taaperoa mukana että saadaan veli vietyä pakolliseen eskariin. Ja vain 1-2 pv viikossa on minkään asian opettelua, muuten normaalia päiväkotimeininkiä. Kyllä ottaa päähän. Ja taas puoliltapäivin raahaan väsynyttä päiväunien tarpeessa olevaa taaperoa että saadaan veli haettua. Kuullakseni että ovat ihan ulkoilleet ja syöneet. Niin turhaa. Ja eskarilainenkin on usein väsynyt, kun varsinaiset hoitopäivät on rankkoja, mutta pakko viedä puolipäiväiseksi vaikka olisi mahdollisuus lepoon. Puhumattakaan siitä miten epäreilulta se tuntuu kun pikkuveli ja äiti saavat olla kotona.

Koulussa ei vietetä 9h päiviä vaan koulupäivät ovat ekalla 3-4h. Kyllä siinä ehtii ja jaksaa eri tavalla olla ma-pe koulussa. Ja koululainen kulkee matkat itsekseen, eskarilaista ei vielä voi lähettää yksin 2,5km matkalle. Nyt loppuu lapsuus aiemmin ja vuorotyöläiseltä viedään viimeisetkin vapaapäivät.

Niin... Kouluvalmiudethan eivät tarkoita sitä, osaako lapsi lukea ja kirjoittaa. Se tarkoittaa kykyä keskittyä oppimiseen, kuuntelemaan muita ja huolehtimaan omista henkilökohtaisista toimistaan (esim. vessassa käyminen, ruokailu, kengännauhojen sitominen). Se tarkoittaa aikuisen ohjeiden kuuntelemista ja noudattamista, oman vuoron odottamista ja kykyä huomioida muut. Eskarin isoin tavoite ei edelleenkään ole lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen, vaan opettaa lapsille taitoja, jotta he selviävät koulussa, jossa on vain se yksi aikuinen 25 lasta kohden.

Vierailija kirjoitti:

Niin... Kouluvalmiudethan eivät tarkoita sitä, osaako lapsi lukea ja kirjoittaa. Se tarkoittaa kykyä keskittyä oppimiseen, kuuntelemaan muita ja huolehtimaan omista henkilökohtaisista toimistaan (esim. vessassa käyminen, ruokailu, kengännauhojen sitominen). Se tarkoittaa aikuisen ohjeiden kuuntelemista ja noudattamista, oman vuoron odottamista ja kykyä huomioida muut. Eskarin isoin tavoite ei edelleenkään ole lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen, vaan opettaa lapsille taitoja, jotta he selviävät koulussa, jossa on vain se yksi aikuinen 25 lasta kohden.

Jos lapsi on ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta ja lto antaa vain positiivista palautetta eikä ongelmia näissä ole, niin silloin eskaria tärkeämpää on viettää vielä lapsuutta ihan kotona. Jos kerran työttömien lapsille näiden asioiden opetteluun riittää valtion mielestä 20h/vko, niin saa riittää minunkin lapselleni, joka on esim tällä viikolla ollut päiväkodissa/eskarissa ma-to 6:30-15:30. Että olisi tullut tarpeeseen tänään jo vapaapäivä, vaan ei. Sinne vaan pakolliseen eskariin ulkoilemaan.

Ei meidän päiväkodin eskarissa tapahdu mitään sen kummempaa kuin 3-5 vuotiailla, ehkä vähän enemmän retkiä. Eskarikirjoja ei ole. Ehkä koulujen yhteydessä olevat eskarit ovat koulumaisempia. Minusta hyvä, kyllä koulussa sitten ehtii olla. Ja vaikka eskari on "pakollista" saa meillä ihan samanlailla olla pois (jos vaikka mulla vapaapäivä) kun pienempänä eli ilmoitus henkilökunnalle viim. samana aamuna.

Meillä oli eilen eskarin vanhempainvartti. Numeroita, kirjaimia, hahmottamista ja tällaisia harjoittelevat. Mutta kaikkea muutakin tärkeää. Esim. tällä viikolla teemana ollut varovaisuus. Paloautoon olivat päässeet sisälle, kotona poika tarkasti neuvojen mukaan että toimiiko meidän palohälyttimet. Vieraiden kyytiin tai muuten matkaan lähtemisestä puhuttiin. Retken varjolla käytiin liikennekäyttäytymistä ja sääntöjä läpi.

Mun mielestä loistava juttu. On niistä kotonakin puhuttu mutta lapset tuppaa imemään sitä tietoa paremmin kivan tekemisen ja oivalluksen kautta.