Onko mahdotonta päästä hyviin töihin jos ei osaa "verkostoitua"?

Minua ahdistaa sama asia. Se on jotenkin niin teennäisen tuntuista ja meidän kulttuuriin päälleliimattua. Ainakin sitä korostetaan ihan liikaa nykyään. Koko se sana "verkostoituminen" saa ihmisiin tutustumisen tuntumaan jotenkin pinnalliselta ja epäaidolta, että näin nyt vaan pitää tehdä.

Vittu tottakai pitää verkostoitua ei ne sua tuu kotoa hakemaan

Vierailija kirjoitti:

Vittu tottakai pitää verkostoitua ei ne sua tuu kotoa hakemaan

Vittu siitä nyt ei ollutkaan vittu kyse, että pitäisi vittu tulla hakemaan kotoa, vaan vittu siitä, miten teennäistä ja väkinäistä vittu se "verkostoituminen" on, kun pitäisi olla vittu itseään myymässä ja markkinoimassa koko ajan vittu joka suuntaan ja niinku antaa hyvää kuvaa vittu

Up

Mitä ilmeisimmin. En verkostoitunut, joten en saanut alan kesätöitä. En saanut alan kesätöitä, joten en saanut valmistumisen jälkeen töitä. Kuitenkin melkein nelosen keskiarvo ja yhteiskunnalta iso kasa rahaa roskiin, kun hinaan kotona jo toista vuotta

Pitää verkostautua. Samaa näytelmäkerhoa täytyy ylläpitää siellä työpaikallakin.Introverttinä et pärjää.

Vituttaa kans se, että itsensä pitäisi jotenkin muodikkaasti brändätä somessa. 

Keskinkertaisten touhua, ainakin IT-alalla. Siellä joka tyyppi on jossain LinkedInissä ja pätee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vittu tottakai pitää verkostoitua ei ne sua tuu kotoa hakemaan

Vittu siitä nyt ei ollutkaan vittu kyse, että pitäisi vittu tulla hakemaan kotoa, vaan vittu siitä, miten teennäistä ja väkinäistä vittu se "verkostoituminen" on, kun pitäisi olla vittu itseään myymässä ja markkinoimassa koko ajan vittu joka suuntaan ja niinku antaa hyvää kuvaa vittu

VITUN hyvin artikuloitu aiheesta. Jotenkin niin vitun ihmeellistä perseilyä, eli homovittua, kun ammattitaidolla ei niin väliä, vaan jollain neitimäisellä, homovittuhännystelyllä, ihan valtion virkoja myöten.

Vitun homovittupellet!  Että sun pitäis niinkun väkisin kuulua johonkin klusteriin (seurapiiri), että sulle voidaan antaa töitä, VITTU!

Mikä tasa-arvo, mikä demokratia?

Missä?

Valitaan tehtäviin sopivimmat, ei missään nimessä pätevimpiä, vittu mitä homovittua?

Kyllä verkostoituminen auttaa löytämään ns. piilotyöpaikkoja. Mutta tavallisena ihmisenä riittänee, että on edes joku suosittelija, vaikkapa edellinen pomo. Valitettavasti suosittelijoiden vaatiminen on yleistynyt. Mutta ei siihen siis ihmeempää verkostoa tarvitse, 1-muutama laadukas suhde vaan.

Verkostoituminen on mulle itselleni tosi pitkälti ihan vaan sitä, että tutustun ihan tavallisin tavoin ihmisiin paikoissa joissa se on mukavaa ja normaalia. Esittäydyn, kyselen heistä ja osoitan olevani heistä kiinnostunut. Ihan perus sosiaalista kanssakäymistä siis, vaikkapa messuilla, koulutuksissa, seminaareissa ym missä nyt tulee käytyä muutenkin työn puolesta silloin tällöin.

En osaa ajatella sitä yhtään sen kummempana tilanteena kuin vaikkapa lapsen kaverin vanhempien kanssa tutustumista tai harrastusporukan uuden jäsenen jututtamista.

Ja kyllä, duunia on riittänyt ja verkostojen kautta ne on pitkälti tulleet eteen.

Ei todellakaan. Luuletko, että kaikki Suomen työnantajat ovat yltiösosiaalisia tyyppejä ja hakevat jokaiseen työhön samanlaista henkilöä? Ehei. 

Verkostoituminen on suureksi osaksi muoti-ilmiö, sana jota markkinointikonsulttien ja rekrymyyjien on helppo toistella. Oletetaan, että meillä on 500 ihmistä, 5 työnantajaa ja 4 vapaata työpaikkaa, joista 2 on julkisessa tiedossa. Oletetaan, että 488 ihmistä on "verkostoitunut" keskenään. Työpaikkojen määrä ei kasva. Toki noilla verkostoituneilla VOI olla ehkä hieman parempi tuuri päästä tutun kautta avoimeen työpaikkaan, mutta jäljellä olevat 2 verkostoitumatonta henkilöä voivat myös olla aktiivisia työnhaussa ja heillä saattaakin olla juuri sen alan osaamista, mitä tarvitaan ko. töissä.

Meillä ainakin edetään "verkostoitumalla". Tämän kun mieheni kanssa hiffasimme, niin aloin panostamaan noihin perseily illanviettoihin, joita mieluummin olisin lähtenyt aiemmin perjantaisin miehen kanssa mökille tai ihan vaan kotiin kokkailemaan. Hymyä naamaan ja itseä tekemään tykö. Ylennykset ja bonusohjelman korotus nyt hoidettu ja palkankorotuksenkin sain ihan pyytämättä, MUTTA itse työntekoon ei ole niin paljoa aikaa kuin aikaisemmin ja en ole niin tehokas kun aikaisemmin, koska päivisin pitää lounastaa tiettyjen henkilöiden kanssa ja kahville pitää ravata pari kolme kertaa päivässä läheisessä kahvilassa. Mutta näillä mennään, on luvattu suosituksetkin jos muualle haen ja muutamaa paikkaa on tarjottu jo näiden suosittelijoiden perusteella, vaikka en ole mitään hakenutkaan. 

Kyllä taas tämäkin ymmärretään väärin.

Verkostoituminen ei ole lässyttämistä, kokkareilla juoksemista, paskan puhumista ja teeskentelyä.

Se on ihmisten tutustumista toisiinsa, ajatusten vaihtoa ja varsinkin käyntikorttien vaihtoa. Ihan perusasioita normaalille ihmiselle.

Jos jollekin on vaikea puhua toisille, kannattaa jäädä himaan. Siitäkin nykyään maksetaan. Hohhoijaa, ei ihme,ettei vienti vedä.

Onneks teen paskaduuneja niin ei tarvii tästäkään asiasta murehtia.

On mahdollista päästä hyviin töihin. Töissä sama piina jatkuu. Verkoston luominen ei edes ole vaikeata. Jos olet hyvä työssä, saat kavereita ja luottamustehtäviä. Samalla ylläpidettävien kontaktien ja muistamista ja vastausta odottavien ihmisten määrä kasvaa kasvamistaan. Energiasi vuotaa kontaktien hoitamiseen, ettei kukaan unohtuisi eikä loukkaantuisi. Verkostoitumistilaisuuksissa joudut juoksemaan, koska siellä odotetaan sinua, ja lopulta päädyt velvollisuudentunnosta järjestämään niitä itse. Tekisi niin mieli laittaa ovi kiinni ja sellainen vanhanaikainen punainen liikennevalo pysyvästi päälle.

Verkostoidun jatkuvasti: käyn baareissa ja harrastuksissa. Töitä en tee.

Vierailija kirjoitti:

Verkostoituminen on mulle itselleni tosi pitkälti ihan vaan sitä, että tutustun ihan tavallisin tavoin ihmisiin paikoissa joissa se on mukavaa ja normaalia. Esittäydyn, kyselen heistä ja osoitan olevani heistä kiinnostunut. Ihan perus sosiaalista kanssakäymistä siis, vaikkapa messuilla, koulutuksissa, seminaareissa ym missä nyt tulee käytyä muutenkin työn puolesta silloin tällöin.

Tästä juuri on kyse. Sinä et ymmärrä, miten raskasta kaikki tuo meille introverteille on. Osaan minäkin, jos on pakko. Lopulta sitten istun kerätyn käyntikorttipinon ja muistiinpanovihon ääreen ja mietin, miten pystyn ottamaan näihin kaikkiin yhteyttä, kun kahden messupäivän jälkeen mieluiten pakenisin kuukaudeksi erämaahan.

Voi helkutti, mulle riitti viimeisimmäksi onnistuneeksi verkostoitumiseksi opiskelukaveri jonka kanssa kävin yhdessä tupakkapaikalla! Ei se vaikeaa ole oikeasti, introvertti minäkin.

Jaa. Nykyään siis mielistelyä ja perseenuolentaa kutsutaan siis verkostoitumiseksi? No kuulostaahan se kai sitten peremmalta, vähän niin kuin perseejakoa ulkomailla kutsutaan lomaromanssiksi. Käyttäkää oikeita termejä, eikä mitään hienostelusanoja helvetin urvelot.