Kun masentunut ystävä ei jaksa olla yhteydessä nimenomaan minuun

Anna ystävällesi tilaa, älä olta yhtetyttä.  Kun itse olin masentunut, pahimmassa vaiheessa en halunnut olla kenenkään kanssa tekemisissä ja pahinta oli ne seuran tuputtajat, jotka saattoivat soitella ja viestitellä päivittäin. Lopulta en jaksanut, vaan estin nämä ihmiset. Ihan mukavia ihmisiä, mutta kun voimat ei riitä, ei ne vaan riitä. 

Saattaa myös olla, että ystäväsi saa näiltä muilta vertaistukea, jos hekin ovat masennuksen kokeneet, tai toisaalta sitten jos sinä olet kovin masentunut, niin sekin saattaa kuormittaa liikaa. 

Mun suositukseni olisi, että elät elämääsi, niin kuin tätä ihmistä ei olisikaan, ehkä joku tykkäys sosiaalisessa mediassa silloin tällöin muistutuksena, että olet olemassa jos hällä joku päivä riittää voimia, jos haluat. Ei kannata roikkumaan jäädä, raskasta seuraa me masentuneet lopppelistä ollaan, melkein helpoimmalla pääset jos jatkat elämääsi ilman häntä, jos totta puhutaan :p

Anna ystävän nyt vaan olla. Kyllä se ottaa taas yhteyttä kun kykenee.

Itsekin olen masentunut ja "katkaissut" siteet useimpiin ystäviini. Se ei tarkoita sitä, etten välittäisi ja kaipaisi, vaan jotenkin pelkään heidän suhtautumistaan.

Toisia pelkään enemmän kuin toisia. Ehkä niitä läheisimpiä enemmän kuin vähemmän läheisiä...

Minä ratkaisin asian niin että olen käytettävissä kun ystävä pyytää mutta en itse pyytele enää minnekään. Aika harvakseltaan ollaan tavattu, toisaalta hyvä niin, koska joka tapaamiskerta kelataan vain hänen sairauttaan vaikka en ole mikään terapeutti ja minulla olisi varmasti mielenkiintoisempaa kerrottavaa kuin ystävän 4 seinän sisäiset tapahtumat + sairaala (elinpiiri on siis niin paljon kapeampi kuin minun ja silti siitä riittää kerrottavaa, voitte vain kuvitella kuinka kiinnostavaa). Hän ei koskaan kysy minun kuulumisiani, juttelee vain omistaan joten en suoraan sanottuna ole kauhean kiinnostunut enää toimimaan hänen ilmaisena keskusteluapunaan.

Joskus aikaisemmin jos kyselin häntä mukaan jonnekin, oli aina ensialkuun kiinnostunut tulemaan mutta mitään ei ikinä tapahtunut kuitenkaan ts. tyhjiä lupauksia sain toinen toisensa perään, joten olen päättänyt että menen sitten itsekseni noihin esim. tapahtumiin tai jonkun toisen ystäväni kanssa.

Itse ollessani masentuneena en jaksa energistä ystävääni koska hänen seuransa saa minut täysin uuvuksiin.

Kyse ei ole siitä, että ystävän energisystem olisi jotain negatiivista, vaan siitä että ollessani masentunut se saa minut väsymään ja voimaan huonommin. Ystävässä ei siis ole vika vaan omassa tilanteessani. Ehkä näin myös teillä?

No mullakin se on ollut niin, että masentunut ystävä halusi puhua vain omista asioistaan. Niistä ei ollut paljon puhuttavaa, kun hän oli kotona eikä käynyt missään, lähinnä se puhuminen oli valittamista.

Kun aloin vain sitkeästi kertoa väliin omistakin kuulumisistani, hän lopetti yhteydenpidon. Tavallaan ymmärränkin sen. Mutta tuo oli se, mihin itse pystyin, koska täysin yksipuoliseen suhteeseen en pystynyt, että kaikki olisi pyörinyt vain ystäväni määräämällä tavalla = olisin ollut hänelle keskustelupalvelu vuodesta toiseen.

Masentunut häpeää itseään ja tilannettaan eikä halua näyttää kavereilleen itsestään sitä surkeinta puoltaan. Siksi hän erakoituu.

Älä kuitenkaan tuputa itseäsi ja empatiaasi.

Satunnaiset ja tavanomaiset joulu- ja nimpparionnittelut riittävät, saattavat jopa piristää. Mutta älä kiltti kysele kuulumisia.

Joskus täältä vielä noustaan!

Vierailija kirjoitti:

Minä ratkaisin asian niin että olen käytettävissä kun ystävä pyytää mutta en itse pyytele enää minnekään. Aika harvakseltaan ollaan tavattu, toisaalta hyvä niin, koska joka tapaamiskerta kelataan vain hänen sairauttaan vaikka en ole mikään terapeutti ja minulla olisi varmasti mielenkiintoisempaa kerrottavaa kuin ystävän 4 seinän sisäiset tapahtumat + sairaala (elinpiiri on siis niin paljon kapeampi kuin minun ja silti siitä riittää kerrottavaa, voitte vain kuvitella kuinka kiinnostavaa). Hän ei koskaan kysy minun kuulumisiani, juttelee vain omistaan joten en suoraan sanottuna ole kauhean kiinnostunut enää toimimaan hänen ilmaisena keskusteluapunaan.

Joskus aikaisemmin jos kyselin häntä mukaan jonnekin, oli aina ensialkuun kiinnostunut tulemaan mutta mitään ei ikinä tapahtunut kuitenkaan ts. tyhjiä lupauksia sain toinen toisensa perään, joten olen päättänyt että menen sitten itsekseni noihin esim. tapahtumiin tai jonkun toisen ystäväni kanssa.

Arvostaisin enemmän kommenttia mikä vastauksessani ei miellytä kuin noita miinuksia jotka eivät kerro mitään. Miten tilanteessa kuuluisi mielestäsi menetellä, kehitysehdotuksia tai vastaavaa? t. tämän kirjoittaja

Olen masentunut ja välillä en jaksa olla kenenkään kanssa tekemisissä, vaikka haluaisin jaksaa. Välillä jaksan nähdä joitakin ihmisiä, mitä lähempänä he asuvat ja mitä vähemmän joudun näkemään vaivaa näkemiseen, sen helpompi. Sitten on niitä ihmisiä, joita mielellään näkisin jos olisi enemmän voimia, mutta tässä tilanteessa en todellakaan pysty. Se voi johtua siitä, että he haluavat tehdä muuta kuin vain viettää aikaa rauhallisesti, tai sitten vievät voimia jollain muulla tavalla. Näiden "helpompienkin" ystävien kanssa tulee muutaman tunnin kuluttua raja, alkaa ärsytyskynnys nousta ja on pakko päästä olemaan yksin.

 

Minulla on kerrassaan ihana luontoinen ihminen ystävänä. Tekee ihan pahaa, että olen tätä mieltä, mutta elämässäni oli aika jolloin tämän ystävän kanssa keskusteleminen oli väsyttävää. Hän on huolehtiva, sydämellinen, järkevä, empaattinen, hauska jne. En tiedä mikä siinä oli juuri silloin, ehkä pitkät puhelut, tietynlainen teatraalisuus, energisyys... en vain ollut samalla taajuudella ystävän kanssa tuolloin enkä sanonut hänelle mitään siitä kun en halunut loukata. Vika ei ollut hänessä vaan minussa.

Kiitos kommenteista. Nyt ihan nolottaa, kun ajattelen, miten olen säännöllisin väliajoin kysellyt kuulumisia ym. Varmaan rasittavaa ja ahdistavaa. En vain ole tiennyt, miten olla. Jätän hänet rauhaan ja odotan yhteydenottoa hänen puoleltaan. ap

Minä en jaksanut masentuneena draamakuningatar ystävääni. Hänellä oli muutenkin asenne elämään että muut ihmiset on tyhmiä ja paskoja ja hän on täydellinen. Hänelle ei saanut valittaa mistään mutta itse teki sitä koko ajan ja puhui jatkuvalla syötöllä pahaa muista ja juorusi kaiken. Yritin itse olla positiivinen ja iloita pienistä, ohittaa pienet murheet. Hänen kanssaan se oli ihan mahdotonta. Hänen terapeuttinaankin olisi pitänyt jaksaa olla vaikka hän itse minulle sanoi että terapeutit on sitä varten ettei ystäviä rasiteta huolilla.

Siinäpä pääpiirteittäin asiat miksen jaksanut ystävääni masentuneena. Oikeastaan masentuneena vielä jaksoinkin kun oli helppo vaan imaistua mukaan mutta kun aloin saamaan otteen elämästä tajusin että ystävä saa minut aina vedettyä takaisin pohjalle. Kun sain lopetettua yhteydenpidon oli toipuminenkin nopeampaa. Enää ei tarvinnut kantaa hänen huoliaan ("huoliaan") harteillani ja vatvoa tuntemattomien asioita päivät pitkät. Masentuneena olin hänelle niin helposti vietävissä ja usein tavoitettavissa, ymmärrän kyllä sen miksi hän niin hanakasti oli minun kanssa tekemisissä. Kenestäpä ei olisi kiva tilittää elämäänsä tunnin välein jollekin ja spekuloida asioita tunti tolkulla.

Voihan sitä välillä lähettää terkkuja tai viestiä että täällä ollaan.

Mulla on vähän samanlainen tilanne, kaveri masentunut ja sanoo, ettei jaksa mut on silti muiden kavereiden kanssa tosi usein. Mua se käyttää lähinnä jonkinlaisena ilmaisena terapeuttina, aina kun on paskaa, ottaa yhteyttä ja purkaa pahan olon muhun. Se myös valehteli että sitä on käytetty hyväksi, se on aina ollu kauheen huomionhakunen, ei koskaan tukenu mua kun mulla oli vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä välillä lähettää terkkuja tai viestiä että täällä ollaan.

Minä olen ainakin luovuttanut koska masentunut ystäväni ei vastaa tekstareihin, meileihin eikä Facebookissakaan tapahdu mitään vaikka olen pientä neutraalia viestiä hänelle laitellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä välillä lähettää terkkuja tai viestiä että täällä ollaan.

Minä olen ainakin luovuttanut koska masentunut ystäväni ei vastaa tekstareihin, meileihin eikä Facebookissakaan tapahdu mitään vaikka olen pientä neutraalia viestiä hänelle laitellut.

Sama. Käy WhatsAppissa, mutta ei lue viestejä.

Itse yrittää lähinnä pyytää johonkin, vastaa että voisi, mutta ei etene mihinkään.

Rahaton mies kaiken lisäksi, eli täytyisi toisen kaiken maksaa.

Helpompi on poistaa tiedot, säästää rahaakin.

Kyllä nyt viestiin pitäisi voida vastata kahdessa päivässä, täällä odotellaan viikkoja!

Vierailija kirjoitti:

Anna ystävällesi tilaa, älä olta yhtetyttä.  Kun itse olin masentunut, pahimmassa vaiheessa en halunnut olla kenenkään kanssa tekemisissä ja pahinta oli ne seuran tuputtajat, jotka saattoivat soitella ja viestitellä päivittäin. Lopulta en jaksanut, vaan estin nämä ihmiset. Ihan mukavia ihmisiä, mutta kun voimat ei riitä, ei ne vaan riitä.

Olen tässä kamppaillut ja koettanut vastustaa tarvetta kysellä miten masentuneella kaverilla menee, mutta ottaen huomioon miten viimeisimmät vastaukset viesteihin häneltä oli tyyliä joo-jaa-kyl, niin musta tuntuu ettei kauheesti jaksa nyt viestitellä ja koetan antaa vaan olla. Ottaapahan itse sitten yhteyttä kun/jos siltä tuntuu ja varmasti löytyy niitä parempia kavereita joiden kanssa jaksaa pitää yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ratkaisin asian niin että olen käytettävissä kun ystävä pyytää mutta en itse pyytele enää minnekään. Aika harvakseltaan ollaan tavattu, toisaalta hyvä niin, koska joka tapaamiskerta kelataan vain hänen sairauttaan vaikka en ole mikään terapeutti ja minulla olisi varmasti mielenkiintoisempaa kerrottavaa kuin ystävän 4 seinän sisäiset tapahtumat + sairaala (elinpiiri on siis niin paljon kapeampi kuin minun ja silti siitä riittää kerrottavaa, voitte vain kuvitella kuinka kiinnostavaa). Hän ei koskaan kysy minun kuulumisiani, juttelee vain omistaan joten en suoraan sanottuna ole kauhean kiinnostunut enää toimimaan hänen ilmaisena keskusteluapunaan.

Joskus aikaisemmin jos kyselin häntä mukaan jonnekin, oli aina ensialkuun kiinnostunut tulemaan mutta mitään ei ikinä tapahtunut kuitenkaan ts. tyhjiä lupauksia sain toinen toisensa perään, joten olen päättänyt että menen sitten itsekseni noihin esim. tapahtumiin tai jonkun toisen ystäväni kanssa.

Arvostaisin enemmän kommenttia mikä vastauksessani ei miellytä kuin noita miinuksia jotka eivät kerro mitään. Miten tilanteessa kuuluisi mielestäsi menetellä, kehitysehdotuksia tai vastaavaa? t. tämän kirjoittaja

Empatian puute ja vaatimukset.