Olen pettynyt ihmisiin, vaikka olen lämmin ihminen
Olen 35v nainen ja huomannut että todella yksin täällä pallolla tallustetaan. Olen ymmärtäväinen ja empaattinen ihminen, tästä on moni sanonut ja antanut hyvää palautetta. Siitä huolimatta olen yksi kerrallaan huomannut, että ihmiset ovat itsekkäitä ja oikeasti harva välittää, vaikka saattaisi luulla niin. Se jo riittää että elämäntilanteeni muuttuu tai olen kokenut ison menetyksen, vain hyvin harvat jaksaa lohduttaa, tsempata tai kysyä kuulumisia, vaikka itse olen ollut siihen aina valmis, kuuntelemaan loputtomiin. Onneksi on oma perhe, mies ja lapset. Onko kukaan herännyt samaan asiaan koskaan? Tai kokenut samoja tunteita?
Kommentit (5)
Niin mäkin. Suurin osa ihmisistä on valittevasti ahneita, itsekkäitä ja pinnallisia rahan perässä juoksevia horoja.
Olen, eikä ole perhettä. Sattuneesta syystä...
No vähän on kiittämättömyyttäkin ap llä matkassa : on mies ja lapset ja ei muka ole kuin luimuja ihmisiä. Odotatko nyt liikaa kuitenkin? Vaikka osittain yhdyn tähän kyllä!
No tietysti olen kiitollinen perheestäni, ja varmasti olen ollut vaaleanpunaiset lasit silmillä liian kauan. Kerta toisensa jälkeen tyrmistyn esim pahan puhumisesta selän takana, selkään puukottamisesta, ilkeydestä .. Tai yleensäkin välinpitämättömyydestä. Miten kestää se, jos itse ei ole "kova"? Ja varsinkin se satuttaa, kun ihmiset joita luulit välittäviksi, eivät sitä olekaan. Silloin tuntuu niin yksinäiseltä. Ap
Niinhän se on. Muista kertoa lapsillesi tämä, etteivät koe samaa pettymystä asian suhteen kuin sinä keski-ikäisenä.