Miksiköhän ihmiset tahtovat olla julkkiksia?

Olen ihmetellyt samaa. Hyvästi yksityisyys. Juu ei kiitos.

Mä luulen, että ihmiset eivät ajattele tuota puolta. He ajattelevat niitä hienoja (tai "hienoja") asioita. Music tv:llä oli vuosituhannen taitteen jälkeen paljon niitä ohjelmia, joissa kerrottiin julkkisten luksuselämästä, ja se vaikutti varmasti hirveän paljon monen ihmisen kulutustottumuksiin. Luulen kuitenkin, että julkisuus on myös asia, johon julkisuudenhenkilöt toisaalta jäävät koukkuunkin, vaikka kärsisivät julkisuuden huonoista puolista. Luin (tai katsoin, en muista) RIku Niemisen haastattelun, jossa hän kertoi, ettei oikein voi käyttää julkisia kulkuvälineitä, kun koko ajan on joku kuvaamassa. Onhan se varmasti hirveän ahdistavaa välillä.

Tulipa paska fiilis. Varsinkin kun itselläni eka ajatus oli että halauisin tietää ketä deittailit. Todistaa pointin oikeaksi.:(

Tuo kuulostaa ikävältä. En ole itse ikinä nähnyt mitään itseisarvoa kuuluisuudella tai julkisuudessa olemisella. 

Toiset haluavat olla suosittuja ja palvottuja. Harva varmaan osaa ajatella etukäteen sitä varjopuolta. Onhan sillä hintansa.

Itse olen naimisissa muusikon kanssa. Hän on ns. rivimuusikko, mutta näkyy toisinaan telkkariohjelmissa. Sen verran esillä, että sukulaiset soittelee, että oliko se sinun miehes taas telkkarissa. Voitais tulla käymään viikonloppuna, onkohan mies kotona? Tai sitten kyselevät lippuja keikoille, tai ilmaiseksi sitä ja tätä staraa esiintymään Esko sedän kuuskymppisillä. Niinkuin miehelläni olisi tuollaisia mahdollisuuksia edes lupailla. Joo, Juha Tapio piipahtaa teillä ylihuomenna. Laitan Anssi Kela tulemaan... Eihän se noin mene. Sittenhän luonnollisesti on keltainen neste noussut päähän, kun ei tapahdu. Saa viiltävää analyysia kuinka paska sukulainen on ja saavat mököttää kunnolla.

Veljeni on varmaan pahin. Se isoon ääneen puhuu meidän perheen asioista monessa paikassa, vaikkei tiedä meistä nykyään mitään. On ihan järkyttävä perseennuolija. Se änkee mieheni työpaikalle kännissä kavereineen ja vaatii takahuonetarjoiluja, kun lankomiehiä sentään ovat. Eihän kavereiden edessä voi häntä nolata. Helposti voi. Ulos ja näkemiin. Ite ittensähän tuo mokaa.

Se on tietty tuossa hommassa juttu, että kaikilla bändikavereilla on vastaavia sukulaisia.

Meillä on laaja ystäväpiiri, mutta tarkkana saa olla kenelle avautuu ja mistä. Esim mieheni kolmekymppisillä oli julkkiksia muutama myös kutsuttu kuin kavereita ja sukujakin. Niissä tilanteissa ne ystävät ja paskanpuhujat näkee.

Olen monesti miettinyt, että miten julkkiksilla (saati lööppijulkiksilla ja maailman staroilla) oikein nuppi pysyy kasassa. Tässäkin elämässä on toisinaan liikaa jännitettä. Onneksi tavattiin opiskeluaikoina jo, rakastuttiin, toisiin tutustuminen ja luottamus kerkes tulla. En välttämättä kestäisi tätä menoa, jos en tuntisi miestäni hyvin.

Eihän se nuppi pysy kasassa niillä oikeilla julkkiksilla. Iso osa on sekaisin kuin seinäkellot. Maailma on sairas. Huumeidenkäyttäjiä halveksutaan ja ihallaan..