Miten mä jaksan?

Oletko masentunut? Tee netissä masennustesti, jos et ole ennen tehnyt. Vai onko kyse ensisijaisesti parisuhteen tilasta? Vai osaatko itsekään sanoa mistä kenkä eniten puristaa? Varaa aika lekurille ja pyydä masennustestit ja lähete psykologille?

Olen varmasti masentunut, aika paljon selvittämättömiä traumoja. En haluaisi masennuslääkkeitä, enkä toisaalta jaksaisi olla pitkällä saikullakaan, mutten myöskään jaksaisi mennä töihin. Eilen tuli poissaolokohtaus. Uskaltaako näistä kertoa psykologille? Ettei tule mitään merkintää tai lasua huonosta äitiydestä?

Näin äsken apteekissa pariskunnan jolla ehkä puolitoistavuotias lapsi. Tuo pentu huusi ihan koko ajan täyttä kurkkua, siis jokainen lause oli vaatimus ja HUUTOAAAA

Kumpikaan vanhemmista ei käskenyt olemaan hiljaa, saati puhumaan normaalilla äänellä. Puistoon siitä sitten peräkanaa, ja sieltä sitten korttelin päähän kuului tää pennun HUUTO.

Tuokin äiti on varmaan väsynyt, mutta äkkiäkös helpottaisi jos tekisi tuolle HUUTAMISELLE jotain.

Sua rassaa riiteleminen. No, lopeta riita sitten ja laita kakarat kuriin. Mulla neljä poikaa ja kaksi koiraa. Meillä ei kukaan riehu, riitele eikä meuhkaa. Helpottaa.

Sama tilanne. En jaksa. Ei tosin ole miestä vaan olen yksinhuoltaja ja lapset kokonaan minulla. Masennus on ja tänään tuntuu olevan älyttömän huono päivä. Olen hiihtänyt kotona huoneesta toiseen saamatta mitään aikaan. Makaan sängyssä ja tuijotan kattoon. Tekisi mieli nukkua kesään saakka.

Miten ne lapset laitetaan kuriin? Jos tappelevat keskenään? Huutavat ja kiljuvat. Ovat pieniä vielä. Vievät toisiltaan leluja, vetävät hiuksista yms. En jaksa, menen vain toiseen huoneeseen ja tukin korvat. Toki sanon toiselle, että antaa lelun takaisin, mutta mistä tiedän kummalla se oikeasti ensin oli? Meillä on kaikkea melkein kaksi, mutta esimerkiksi työntökärryjä, ja jonkun tietyn värisiä autoja vain yksi.. Haluavat aina tahallaan sitä mitä toisella on. Vievät kädestä vaan kiusatakseen. Päiväkodissakin kiusaavat toisiaan,. eivät muita lapsia. Tänään toinen kiljui, että haluaa keltaiset sukat, ei meillä ole edes ikinä sellaisia ollut. Mitkään ei kelvanneet, soitin miehellekin ja hän käski pukea jotkut väkisin.. Noh, puin niin lapsi viskasi ne pois. Meni 30 min, että unohti sukka-asian ja saatiin puettua sovussa..

En osaa äitiyttä. Olen nössö, enkä jaksa kinata. Annan lähes kaikessa periki jos vain voin. En vaan jaksa sitä huutoa. Eivät onneksi kaupungilla huuda ja riehu.

Ap 

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. En jaksa. Ei tosin ole miestä vaan olen yksinhuoltaja ja lapset kokonaan minulla. Masennus on ja tänään tuntuu olevan älyttömän huono päivä. Olen hiihtänyt kotona huoneesta toiseen saamatta mitään aikaan. Makaan sängyssä ja tuijotan kattoon. Tekisi mieli nukkua kesään saakka.

Oletko saikulla? Itse olen ensimmäistä päivää väsymyksen takia, ja mietin hakisinko oikeasti lisää? Auttaako se? En nytkään saa mitään aikaiseksi täällä kotona, vaikka vein lapset hoitoon. Tiskit tiskaamatta ja vaatteet viikkaamatta, ja nyt olisi ollut sitä aikaa laittaa vaatekaapit kuntoon, niin nukun ja makaan vaan. Vein lapset hoitoon, että saisin siivottua kun jossain luki, että sekaisuus vaikuttaa myös "mielen sekavuuteen".. Noh, en näköjään saa edes siivottua. Mieskin ihmetteli ruokatunnilla miksi olen kotona. Olen sanonut olevani ihan kuollut, mutta hän ei usko.

Ap

Terapiaan. Lasu saattaa ottaa yhteyttä, mutta siinäkin asiaa puoltaa se, että sinä hoidat itseäsi. Olen pohtinut samaa. Käyn itse terapiassa masennuksen vuoksi. Minulla on 1-vuotias lapsi. Olen avoimesti neuvolassa ja omassa terveydenhoidossa puhunut asiasta ja saanut asianmukaista apua. Kukaan ei ole lasua maininnut sanallakaan. On keskitytty mun omaan jaksamiseen. On huolestuttava ja yleistyvä ilmiö, etteivät uupuneet ja masentuneet äidit uskalla pyytää apua lasun pelossa. Masennuksen hoitaminen on ykkösprioriteetti lapsienkin takia. Eikä lääkkeitä tarvitse väkisin ottaa (ellei sitten diagnosoida jotain vakavampaa). Psykoterapian tarkoitus on lääkkeetön hoito tai päästä lääkkeistä eroon. Tsemppiä!

Minä en edes oikeastaan tiedä miten selviän taas tästä päivästä. Kauhulla odotan kun lapset tulevat koulusta :( eivät tappele tao riehu ja ovat kaikin puolin ihania, mutta sitten minun on tsempattava itseni normaaliksi taas. En voi möllöttää tekemättä mitään. Koitin aiemmin nukkua enkä saanut unta, alkoi vaan ahdistamaan kaikki mahdollinen. Oikeasti tekisi mieli kuolla, mutta en siis todellakaan ole tekemässä itselleni mitään, tietenkään, lasten takia. Olo on vaan niin kamala. Nro 4 siis jatkaa tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne. En jaksa. Ei tosin ole miestä vaan olen yksinhuoltaja ja lapset kokonaan minulla. Masennus on ja tänään tuntuu olevan älyttömän huono päivä. Olen hiihtänyt kotona huoneesta toiseen saamatta mitään aikaan. Makaan sängyssä ja tuijotan kattoon. Tekisi mieli nukkua kesään saakka.

Oletko saikulla? Itse olen ensimmäistä päivää väsymyksen takia, ja mietin hakisinko oikeasti lisää? Auttaako se? En nytkään saa mitään aikaiseksi täällä kotona, vaikka vein lapset hoitoon. Tiskit tiskaamatta ja vaatteet viikkaamatta, ja nyt olisi ollut sitä aikaa laittaa vaatekaapit kuntoon, niin nukun ja makaan vaan. Vein lapset hoitoon, että saisin siivottua kun jossain luki, että sekaisuus vaikuttaa myös "mielen sekavuuteen".. Noh, en näköjään saa edes siivottua. Mieskin ihmetteli ruokatunnilla miksi olen kotona. Olen sanonut olevani ihan kuollut, mutta hän ei usko.

Hae lisää sairaslomaa. Itse olen jo viidettä vuotta sairaslomalla/kuntoutustuella toistuvan masennuksen takia, nyt on taas vaikea masennusjakso.

Tätä on ulkopuolisen vaikea nähdä tai ymmärtää. Itse olen (valitettavasti ) sellainen suorittaja ja todella hyvä tsemppaamaan tarpeen tullen. En koe sitä minään kulissien ylläpitämisenä vaan tarpeena yksinkertaisesti selvitä. Luulen, että kukaan läheisistä ei tiedä tätä touhua. Olen täällä kotona niin kuin joku haamu kun olen yksin. En jaksa syödä, keittää kahvia, nytkin möllötän vaan tässä sohvalla. Koitin katsoa yhtä kovasti pitämääni sarjaa netistä, en jaksanut. Älytöntä, ihan järjetön synkkyys päällä.

Lepää, nuku, tee ihan mitä vaan mikä tuntuu hyvältä. Tiskit ja pyykit kyllä odottaa.

Ap

Jos käyn työterveyden psykologilla ja kerron traumoistani, niin voiko hän tehdä lasun? Jos jätän kertomatta tämän kaaoksen muuten.. En todellakaan ole antanut lupaa jaella tietojani sinne oma.kantaan..  

Ap

Minustakaan ei edes ulospäin näy, että olen masentunut. Olen iloinen ja sosiaalinen ja puhelias.. Siis muiden seurassa, en edes esitä vaan silloin on hyvä olla. Kuitenkin kaipaan lepoa ja yksinäisyyttä. Työni on hektistä ja sosiaalista, samoin kotona on aina melua ja työtä. Nyt kun olen yksin, en jaksa edes kirjaa nostaa hyllystä.

Eilen nukahdin lapsien keskelle jo puoli kahdeksalta. Mies oli kantanut lapset sänkyihinsä ja siirtänyt minut omalle puolelleni, enkä edes herännyt. Vein lapset hoitoon ja heräsin siihen, kun mies tuli ruokatunnille. Oikeasti unta riittäisi ihan hirveästi.

Voiko pelkästä masentumisen dignosoimisesta tulla lasu?

Ap  

Miksi pelkäät lasua niin paljon? Eikö ole perheellesikin parempi, että sinut hoidetaan kuntoon?

Ei tule lasua. Mulla oli lapset 4v ja 5v kun aloin sairastamaan. Mukaan on mahtunut myös sairaalajaksoja ja ikinä ei ole lastensuojeluilmoitusta tehty.

Se nro 4 (joka muuten lainasi ap:n kirjoituksen jotenkin väärin, toivottavasti näit vastauksen).

Hae lisää sairaslomaa. Itse olen jo viidettä vuotta sairaslomalla/kuntoutustuella toistuvan masennuksen takia, nyt on taas vaikea masennusjakso.

Tätä on ulkopuolisen vaikea nähdä tai ymmärtää. Itse olen (valitettavasti ) sellainen suorittaja ja todella hyvä tsemppaamaan tarpeen tullen. En koe sitä minään kulissien ylläpitämisenä vaan tarpeena yksinkertaisesti selvitä. Luulen, että kukaan läheisistä ei tiedä tätä touhua. Olen täällä kotona niin kuin joku haamu kun olen yksin. En jaksa syödä, keittää kahvia, nytkin möllötän vaan tässä sohvalla. Koitin katsoa yhtä kovasti pitämääni sarjaa netistä, en jaksanut. Älytöntä, ihan järjetön synkkyys päällä.

Lepää, nuku, tee ihan mitä vaan mikä tuntuu hyvältä. Tiskit ja pyykit kyllä odottaa.

Tuossa sulle uudelleen tuo mun vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Miten ne lapset laitetaan kuriin? Jos tappelevat keskenään? Huutavat ja kiljuvat. Ovat pieniä vielä. Vievät toisiltaan leluja, vetävät hiuksista yms. En jaksa, menen vain toiseen huoneeseen ja tukin korvat. Toki sanon toiselle, että antaa lelun takaisin, mutta mistä tiedän kummalla se oikeasti ensin oli? Meillä on kaikkea melkein kaksi, mutta esimerkiksi työntökärryjä, ja jonkun tietyn värisiä autoja vain yksi.. Haluavat aina tahallaan sitä mitä toisella on. Vievät kädestä vaan kiusatakseen. Päiväkodissakin kiusaavat toisiaan,. eivät muita lapsia. Tänään toinen kiljui, että haluaa keltaiset sukat, ei meillä ole edes ikinä sellaisia ollut. Mitkään ei kelvanneet, soitin miehellekin ja hän käski pukea jotkut väkisin.. Noh, puin niin lapsi viskasi ne pois. Meni 30 min, että unohti sukka-asian ja saatiin puettua sovussa..

En osaa äitiyttä. Olen nössö, enkä jaksa kinata. Annan lähes kaikessa periki jos vain voin. En vaan jaksa sitä huutoa. Eivät onneksi kaupungilla huuda ja riehu.

Ap 

Annat periksi. Siinä se. Meillä olisi lähdetty ilman sukkia.

Kaikki on sun käsissä, joko annat tuon jatkua tai otat auktoriteetin itsellesi.

Seuraavan kerran kun tappelevat lelusta, otat sen lelun pois.

Onko se lelun ottaminen pois sitten oikein sille keltä on lelu ensin viety? Ja eikö ne päiväkodissa ihmettele jos lapsi tulee paljain jaloin sinne? 

Kiitos vastauksista! Nyt lääkärille.

Lasua pelkään, kun olen liikaa lukenut niitä aiheettomia huostaanottoja, joista oikesti osa on ihan järjettömiä ja lapset sitten palautettu parin vuoden päästä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko se lelun ottaminen pois sitten oikein sille keltä on lelu ensin viety? Ja eikö ne päiväkodissa ihmettele jos lapsi tulee paljain jaloin sinne? 

Kiitos vastauksista! Nyt lääkärille.

Lasua pelkään, kun olen liikaa lukenut niitä aiheettomia huostaanottoja, joista oikesti osa on ihan järjettömiä ja lapset sitten palautettu parin vuoden päästä.

Ap

Sukat taskuun, laittakoon siellä päiväkodissa ne jalkaan.

Kun menet lääkäriin, pyydä neuvoja lasten kasvattamiseen, siinä se sun suurin ongelma on.

Matkalla voit itseksesi sitten miettiä mitä tehdä, jos toinen lapsi aina ottaa toiselta lelun. mitähän sille voisi tehdä?

Älä huoli. Ei sulta lapsia viedä. Ota mies mukaan lääkäriin, että tajuaa tilanteen kunnolla. Minun entinen mies tajusi, että olen loppu, vasta siinä vaiheessa kun masennus meni psykoottiseksi ja mm vahingoitin itseäni pahasti siinä sekopäisyyksissäni.

T se joka vastasi jo aiemmin

Varo ettei tilanne muutu sellaiseksi, että lapset saavat sinulta huomiota vain riitelemällä keskenään.