Palasin töihin 5kk sitten ja olen jo aivan kyllästynyt tähän!

Vierailija kirjoitti:

Kerron heti aluksi, että olemme miehen kanssa puhuneet miten tämä rumba hoidetaan. Esimerkiksi kaikki vaatteet sukista ulkovaatteisiin katsotaan illalla valmiiksi. Teemme molemmat vuorotyötä, joten sovimme myös etukäteen lasten kuskaamiset ym asiat. Periaatteessa kaikki sujuu ihan hyvin, mutta koen ettei työssäkäyntini ole ainakaan parantanut perheemme hyvinvointia. Toisaalta minusta on mukavaa päästä ihmisten ilmoille ja saada muuta ajateltavaa. Mielestäni tästä ei kuitenkaan seuraa niin paljoa hyvää, että tässä olisi mitään järkeä. Kun olin kotiäitinä, minulla oli aikaa siivota kotia ja tehdä ruokaa alusta asti. Oli myös aikaa kierrellä kirppareilla ja alennusmyynneissä, joten pärjäsimme hyvin pienemmilläkin tuloilla. Palkkani on melko pieni ja työmatkakulujen ja hoitomaksujen jälkeen ei juuri jää tuhlattavaa. Lisäksi ruokaan menee enemmän rahaa, kun ei ole aikaa tehdä alusta asti.

Pidän työstäni, vaikka tämä ei olekaan mikään unelma-ammattini enkä pysty edes kuvittelemaan, että tekisin tätä loppuelämäni. Mitään ylennyksiä tai palkankorotuksia en tule koskaan saamaan. En jaksaisi vuorotyötä, mutta en ole saanut päivätyötä. On aika masentavaa ajatella, että elämä tulisi olemaan tällaista eläkeikään asti. Lapset toki kasvavat, mutta työelämässä ei ole odotettavissa mitään muutosta. Töihin palaamisen jälkeen kaikki harrastukseni ovat jääneet, kun en jaksa töiden ja kotihommien lisäksi muuta kuin maata sohvalla. En yhtään ihmettele miksi monet työkaverit jäävät herkästi vuosikausiksi kotiin. Itse kuvittelin, että työssäkäynnissä olisi jotain järkeäkin.

Myönnän, että tekstini saattoi olla hieman epäselvä, mutta toivottavasti joku sai ajatuksestani kiinni. Mielelläni otan vastaan vinkkejä, jolla arjen saisi paremmin rullaamaan.

Up

up

ap

Tilanne helpottuu itsestään lasten kasvaessa. Minulla on yksi nyt jo teini-ikäinen lapsi, ja raskain vaihe oli minusta se, kun lapsi oli päiväkodissa. Lapsi piti viedä ja hakea hoitoon tiettyjen aikataulujen mukaan, syöttää ja pukea. Kun lapsi kasvaa isommaksi, hän on omatoimisempi. Koululainen osaa pukea päälleen ja syödä itse sekä kulkea aamulla kouluun. Jos olet vuorotyössä, hyödynnä esimerkiksi kaupassa käymiseen hiljaisia aamupäiviä. Minulla on liukuva työaika, ja tein usein niin, että vein aamulla lapsen hoitoon, kävin kaupungilla ostoksilla ja tarpeen mukaan esimerkiksi virastoissa ja menin vasta sitten töihin. Tämä rauhoitti perheen iltapäivää ja iltoja.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne helpottuu itsestään lasten kasvaessa. Minulla on yksi nyt jo teini-ikäinen lapsi, ja raskain vaihe oli minusta se, kun lapsi oli päiväkodissa. Lapsi piti viedä ja hakea hoitoon tiettyjen aikataulujen mukaan, syöttää ja pukea. Kun lapsi kasvaa isommaksi, hän on omatoimisempi. Koululainen osaa pukea päälleen ja syödä itse sekä kulkea aamulla kouluun. Jos olet vuorotyössä, hyödynnä esimerkiksi kaupassa käymiseen hiljaisia aamupäiviä. Minulla on liukuva työaika, ja tein usein niin, että vein aamulla lapsen hoitoon, kävin kaupungilla ostoksilla ja tarpeen mukaan esimerkiksi virastoissa ja menin vasta sitten töihin. Tämä rauhoitti perheen iltapäivää ja iltoja.

Olen käynyt aamupäivisin kaupassa ja myös tehnyt ruuat ennen iltavuoroa. Aika lasten kanssa jää välillä todella vähäiseksi, varsinkin jos listassa on paljon iltavuoroja. Ehdimme hetken olemaan aamulla kotona ennenkuin vien heidät päiväkotiin. Iltavuoro päättyy niin myöhään, että lapset ovat jo nukkumassa tullessani kotiin. Välillä on ollut sellaisia viikkoja että olen pari arki-iltaa ja myös viikonlopun töissä! Ihmettelen miten muille työkavereille (ja vuorotyöläisille)  tässä ei tunnu olevan mitään ihmeellistä. Vaikka lasten omatoimisuus lisääntyy heidän mennessään kouluun, yhteinen aika ei kuitenkaan lisäänny, koska elämme lasten kanssa eri rytmissä.

ap oli siis edellinen.

Ei se helpotu koskaan. Minulla on mies vain huollettavana, mutta työssäkäynti oli tuhota parisuhteen, joten jäin oma.aloitteisesti työttömäksi. Työajat oli sellaiset, että mies pääsi jo puoli 3. Minä menin töihin usean kerran viikossa puoli 2.ksi. Kaikki niin sanotusti kusi.

up