Miksi jotkut väittävät voivansa syödä paljon lihomatta?

On mahdollista syödä paljon lihomatta, jos syö oikein ja liikkuu paljon. Siis niin, että syö vain ruokaa eli täysipainoisia aterioita, ei mitään väli- ja iltapalamössöjä, eikä myöskään juo kaloreita makeina tai alkoholipitoisina juomina. Tähän kun yhdistää päivittäisen reippaan liikunnan, niin ei liho.

Voivat kuvitella syövänsä enemmän kuin syövät. Sama toisin päin..

Juttu on tuo, että voivat syödä niin paljon kuin haluavat. He eivät HALUA loputtomasti ruokaa.

Ihmisten aineenvaihdunnassa on todellakin eroja.

Aineenvaihduntaa voi säädellä ruokavaliolla. Mä syön paljon enkä liho, koska en syö sokeria enkä nopeita hiilareita.

Salaisuus on aineenvaihdunta.

Mä tunnen monta laiheliinia, jotka syö älyttömästi ihan mitä vaan, eivätkä edes harrasta liikuntaa. Toiset ei vaan liho.

Nythän on paljon ollut puhetta suoliston bakteereista ja bakteerikannoista.

Kun suolistossa on hyvä bakteerikanta ei liho herkästi, huonolla sitten taas lihoo. Tuli just dokkari yleltä näistä. Ja eihän se mikään uusi juttu sinänsä ole. Jotkin ruuat vahvistaa hyviä bakteereja ( rottakokeissa molemmille annettiin samaa ruokaa, mutta toiselle koeryhmälle lisäksi hyviä bakteereita, bakteereita saaneet pysyivät hoikkina toisin kuin bakteerittomat)

Bakteerit saadaan jo vauvana ja siksi alateiste syntyminen ja imetys on tärkeässä roolissa hyvän suolistobakteerikannan saamiselle.

Mä voin a) koska mä liikun paljon b) aineenvaihdunta on kunnossa c) syön pääasiassa terveellistä ravintoa, sitä voi syödä melko paljon d) jos syön joskus jotain "sontaa" siitä ainakin osa jää imeytymättä, koska se sekoittaa AINA vastani totaalisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen monta laiheliinia, jotka syö älyttömästi ihan mitä vaan, eivätkä edes harrasta liikuntaa. Toiset ei vaan liho.

Syövät enemmän kuin kuluttavat eivätkö liho?

Mä ajattelin olevani sellainen ja periaatteessa olenkin. Syön omasta mielestäni paljon ja valitettavan iso osa siitä on herkkuja. Olen ollut ikäni normaalipainoinen. Kun pääsin työpaikkaan, jossa syödään työkavereiden kanssa, huomasin, etten syönytkään niin paljon kuin olin kuvitellut. Siinä missä minä söin yhden normaalisti täytetyn lautasellisen ruokaa söivät huomattavan ylipainoiset työkaverini puolitoista täyteen ahdettua lautasellista ruokaa. Minä olin täysin tyytyväinen ateriaani ja olin syönyt niin paljon kuin halusin. Aineenvaihdunnassa on eroja, mutta veikkaan, että isoimmat erot tulevat ihan käytännön eroista ruokatottumuksissa ja salaliikunnassa.

Salaliikunnalla tarkoitan sitä, että olen aika rauhaton ja vaihtelen asentoani istuessani ja telkkariakin katsellessa kirmailen aina mainoskatkoilla johonkin.

Mä liikun noin 10-20km päivittäin.Syön perusruokaa PALJON.Esimerkki aamu kolmen munan munakas,purkki tonnikalaa,purkki raejuustoa(400g), 4 siivua täysjyväruisleipää,kalkkunaleikkeillä ja tomastilla(2-3kpl), lasi maitoa, vettä ja pieni kahvi.Päivä täysjyväriisiä n. 4-5dl kookoskanakasviskastiketta 3-4dl. Ilta 4 ruisleipää ja puolikas ketäsalaatti, purkki raejuustoa, salaattikstike n. 1dl(esim. Kermaviili), 2kananrintaa, manteleita pussi, 2-3 tomaattia.

Vierailija kirjoitti:

Nythän on paljon ollut puhetta suoliston bakteereista ja bakteerikannoista.

Kun suolistossa on hyvä bakteerikanta ei liho herkästi, huonolla sitten taas lihoo. Tuli just dokkari yleltä näistä. Ja eihän se mikään uusi juttu sinänsä ole. Jotkin ruuat vahvistaa hyviä bakteereja ( rottakokeissa molemmille annettiin samaa ruokaa, mutta toiselle koeryhmälle lisäksi hyviä bakteereita, bakteereita saaneet pysyivät hoikkina toisin kuin bakteerittomat)

Bakteerit saadaan jo vauvana ja siksi alateiste syntyminen ja imetys on tärkeässä roolissa hyvän suolistobakteerikannan saamiselle.

Ikävä kyllä yksi antibioottikuuri sotkee vatsan bakteerikannan vuodeksi.

Minun kohdallani kyse on vain siitä, ettei minun tee mieli loputtomasti ruokaa. Voin syödä järkyttävän jouluaterian mutta seuraavana päivänä nälkä onkin todennäköisesti vasta illlalla. Tosin myös liikun ja joskus 20 kilsaa juostua nälkä jatkuu tauotta kaksi vuorokautta.

En käsitä suomalaista ruokamallia, jossa ihminen totutetaan syömään silloinkin, kun ei ole nälkä. Olen aina viis veisannut suosituksista ja syön vain, kun on nälkä. Näillä mennään kohti neljääkymppiä. 53/170.

Saahan sitä väittää mitä vaan. Minäkin tunnem erään joka aina mussutti kuinka on nyt niin kauheasti muka syönyt viikonloppuna pitsaa ja juonut olutta ja miten on vaan sellainen ettei liho. No ei uppoa minuun. Ja niin huomasinkin lopulta että tyyppi normaalisti syö todella vähän ja vain jotain kasvista. Eli käytännössä hänellä on anorektikon ruokavalio mutta on vain samaan aikaan patologinen valehtelija ja haluaa että muut kadehtivat häntä muutenkin kaikesta. Tosi huomion hakuinen luonne.

Mun paras ystävä on 177cm pitkä nainen ja ollut koko ikänsä tosi hoikka vaikka annoskoot ovat melko isoja ja syö joka päivä herkkuja, erityisesti suklaata. Naureskelee itsekin että on onnekas koska voi syödä joka päivä suklaalevyn lihomatta. Harrastaa taekwondoa kaksi kertaa viikossa muttei muuten liiku juurikaan. Varmasti pituuskin vaikuttaa että saa syödä enemmän kuin esimerkiksi meikäläisen kaltainen hobitti mutta hän vaan sattuu olemaan lisäksi ns. "lapipasko".

Eivät ole lääketiett. ihmeitä, vaan siitä on lääketiett.tutkittua tietoa. Löydät googlaamalla tietoa.

Itse sain syödä kuin hevonen, enkä juuri lenkkitossuja pistänyt jalkaani. Nyt 40-ikävuoden jälkeen tarkkailen jatkuvasti painoa ja rajoittanut syömistä ja yritän liikkua mahdollisimman paljon, jotta saan painoni pitää kurissa.

Myös esikoiseni syö puolet enemmän kuin sisarensa ja silti vaatteet roikkuu päällä. Ja näin oli myös itselläni, kun nuoruudessa ongelmana oli alipaino, ellen syönyt riittävästi.

Aineenvaihdunnan lisäksi merkitystä on geeneillä.

Toisaalta ihmettelen näitä aloituksia, kun netti on pullollaan tietoa, myös kansainvälisiä.

En tiedä syönkö paljon, mutta syön niin paljon kuin huvittaa. Voittopuolisesti terveellistä ruokaa. Siis rakastan omenoita, perunaa, lohta , makaroonilaatikoa yms. Mutta myös pähkinöitä ja joskus syön suklaatakin. Aamuisin syön suuren annoksen puuroa ja marjoja. Syön myös 4-5 kertaa päivässä. Olen ylempää keski-ikää, joten aineenvaihduntani ei ole varmaan enää superhyvä. Silti en liho juurikaan, koska liikun paljon. Esim. tänään olen pyörällyt yli 20 km, käynyt salilla ja siivonnut kotona. Olen myös nopealiikkeinen, eli pomppaan fyysisesti ja henkisesti asiasta toiseen.

Onhan siitä tullut telkkarista dokkarikin, jossa testattiin asiaa, ja toden totta jotkut ei vaan liho samalla tavalla kuin normaalit ja jotkut taas lihoo helpommin. Mikäs ihme se on kun ihmiset on muutenkin erilaisia. Esim. yksi tuntemani mies joka syö roskaruokaa kuin hevonen, käy paskalla varmaan puolen tunnin sisään syömisestä, eli se ruoka menee läpi tosi nopeasti, ja sen vaimo joka oli ennen ylipainoinen, sanoi käyvänsä paskalla kerran viikossa. Vaimo alkoi karpata ja laihtui, ja on pysynyt laihana, en tiedä käykö nykyään useammin sontimassa.

Paljon on tosi suhteellinen käsite. Mielestäni syön paljon, jonkun toisen mielestä en varmaankaan. Jos näkisi vain lounaani, luulisi minua ylipainoiseksi sillä syön järjettömän kokoisia annoksia. Mutta en sitten syökään kuin 3 kertaa vuorokaudessa. Tykkään kovasti ruuasta, mutta nälän tunne ei ole koskaan ollut ongelma minulle. Oman kokemuksen mukaan tuolla ruokailutiheydellä voi surutta syödä niin paljon kuin maha vetää lihomatta jos nyt ei pelkkää sokeria tai voita kurkkuunsa kaada. En rajoita syömistäni lihomisen pelossa, minusta tuo 3 kertaa on vaan oikein mukava rytmi.

Oon hoikka hobitti. Liikun satunnaisesti ja rukavalio on nitä sattuu.

Ainoa ero helpommin lihovaan ystäväpiiriini ei ole varsinaisesti ruoan määrä yhdellä aterialla. Jos ruokaa on niin paljon kuin jaksaa syödä olen ensimmäinen pöydässä ja lähden viimeisenä.

Mutta mun on helppo vetää kuukausi tai parikin roskaruokaa ja palata sitten kyllästyttyä takaisin terveellisempään ruokavalioon. Ne itseäni isommat ihmiset jotka tunnen tarpeeksi hyvin pyrkivät pitämään kiinni kaikista aterioista: aamulla aamupala, päivällinen, välipala, lounas, iltapala ja väliin mahtuu kaikkea muutakin. Itsellänikin voi terveyskausina mennä suunnilleen noin, mutta sitten kun tekee mieli pitsaa, sipsiä, karkkia yms. Ne ovat ainoita asioita joilla elän: aamulla kahvia ja johonkin aikaan roskaruokaa (yleensä illalla ja yleensä paljon: pitsan päälle vielä jäätelöä sipsiä ja keksiä jne). Eli sitä jää huomaamatta pois se normi ruoka.

Ja ehkä toisena tekijänä on autottoman hyötyliikunta, vaikka ei haluaisi lähes joka päivä jotuu vähintään sen kuutisen kilsaa polkemaam/kävelemään että tulee asiat hoidettua.