Lue keskustelun säännöt.
Kun mies tahtoo lapsia ja itse ei, MITEN keskustella asiasta järkevästi?
26.10.2016 |
Tähän asti lähinnä vältelty aihetta kun ei se tunnu vievän mihinkään. Omat näkemykset on kuitenkin kerrottu monta kertaa. Kumpikaan ei jättämässä, luultavasti koska oletus on että toinen muuttaa mielensä. Ikää alkaa olemaan jo sen verran että asia on ajankohtainen. Itse voin oikein mielelläni elää näin, mutta en todellakaan halua aiheuttaa toiselle katkeruutta minkään asian suhteen. Eikö se vastuu tässä ole kuitenkin miehellä, että jos hän tahtoo jotain muuta niin ottaa sitten asian esille ja tarvittaessa eroaa?
Kommentit (42)
Mies tahtoo muuta? Tahdothan sä itsekin muuta hänen kantiltaan.
Jompikumpi tulee katkeroitumaan, sano mun sanoneen. Eiks nämä ole asioita jotka puhutaan jo suhteen alkuvaiheessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, aihetta kannattaa nimenomaan VÄLTELLÄ...;)
Vierailija kirjoitti:
Mies tahtoo muuta? Tahdothan sä itsekin muuta hänen kantiltaan.
Jompikumpi tulee katkeroitumaan, sano mun sanoneen. Eiks nämä ole asioita jotka puhutaan jo suhteen alkuvaiheessa?
No minä tässä kirjoitan, joten puhun omasta puolestani. Itse haluan jatkaa tätä mitä meillä nyt on, olemme onnellisia tässä ja nyt, enkä itse ainakaan ymmärrä miten lapsi tekisi arjestamme millään tavalla paremman. Päinvastoin, näen vain niitä huonoja puolia.
Eikä näistä asioista välttämättä puhuta etukäteen, varsinkaan jos aletaan seurustelemaan nuorina. ap
No ootteko te vanhoja sitten? Kaataisiko se yhteinen lapsi sun maailman? Miksi se on niin vastenmielinen ajatus... Ei paranna muttei huononnakaan..?
Kyse ei ole siitä että toisen pitäisi jättää vaan siitä että teidän pitäisi istua alas ja jutella asiasta ja yhdessä päättää miten tuosta eteenpäin erota vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tahtoo muuta? Tahdothan sä itsekin muuta hänen kantiltaan.
Jompikumpi tulee katkeroitumaan, sano mun sanoneen. Eiks nämä ole asioita jotka puhutaan jo suhteen alkuvaiheessa?
No minä tässä kirjoitan, joten puhun omasta puolestani. Itse haluan jatkaa tätä mitä meillä nyt on, olemme onnellisia tässä ja nyt, enkä itse ainakaan ymmärrä miten lapsi tekisi arjestamme millään tavalla paremman. Päinvastoin, näen vain niitä huonoja puolia.
Eikä näistä asioista välttämättä puhuta etukäteen, varsinkaan jos aletaan seurustelemaan nuorina. ap
No nyt on sitten aika keskustella. Istua alas, kännykät pois ja kunnon keskustelu. Jompikumpi antaa periksi tai eroatte. Mitä sitä ihmettelemään, noinhan se on.
Jos miehesi todella haluaa lasta, on sun se hyväksyttävä ja annettava sen mennä, eiks niin?
Väiti kirjoitti:
No ootteko te vanhoja sitten? Kaataisiko se yhteinen lapsi sun maailman? Miksi se on niin vastenmielinen ajatus... Ei paranna muttei huononnakaan..?
En ole ap mutta kaataa se jos sitä ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jompikumpi joutuu taipumaan mikäli erotakaan ette halua. Sinä sen lapsen joutuisit kantamaan ja synnyttämään ja mies on itsekäs mikäli siihen pakottaa vain siksi että itse lapsen haluaa.
Nainen miettii asian aina niin et kuinka saa miehen muuttamaan mielensä..
Hanki vauvakuume?:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mies tajuaa lähteä ajoissa ja toivottavasti löytää itselleen naisen, joka on valmis perustamaan perheen. Muuten ei sinun(kaan) persettäsi vanhainkodissa ole kukaan pesemässä eikä kukaan ole eläkettäsi maksamassa.
Lapsettomuus on tottakai oma valinta. Mutta se ei voi olla niin, että toisen osapuolen pitäisi jättää hienoin asia ihmiselämässä - omat lapset - saamatta.
Valitettavasti ette ole luotuja toisillenne ja tod. näk. suhteenne on muutaman kuukauden sisällä taputeltu.
Mitä muuten teet vauvapalstalla, jos et lapsia halua?
Tirkistelet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tahtoo muuta? Tahdothan sä itsekin muuta hänen kantiltaan.
Jompikumpi tulee katkeroitumaan, sano mun sanoneen. Eiks nämä ole asioita jotka puhutaan jo suhteen alkuvaiheessa?
No minä tässä kirjoitan, joten puhun omasta puolestani. Itse haluan jatkaa tätä mitä meillä nyt on, olemme onnellisia tässä ja nyt, enkä itse ainakaan ymmärrä miten lapsi tekisi arjestamme millään tavalla paremman. Päinvastoin, näen vain niitä huonoja puolia.
Eikä näistä asioista välttämättä puhuta etukäteen, varsinkaan jos aletaan seurustelemaan nuorina. ap
No nyt on sitten aika keskustella. Istua alas, kännykät pois ja kunnon keskustelu. Jompikumpi antaa periksi tai eroatte. Mitä sitä ihmettelemään, noinhan se on.
Huono neuvo. Miehelle voi ihan hyvin antaa vähän aikaa orientoitua lapsettomaan tulevaisuuteen aloittajan kanssa. Jos on vain pienestä pitäen olettanut hankkivansa joskus lapsia, voi kestää vähän aikaa sulatella muita mahdollisuuksia. Ei tuollaista muutosta ajattelussa voi tehdä yhdeltä istumalta, mutta se voi kyllä kypsyä joidenkin viikkojen aikana.
Eikä aloittajan todellakaan kuulu "antaa miehen mennä", kun aloittaja on kerran nykytilanteeseen tyytyväinen. Miehen on otettava vastuu omasta elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. - Joskus tällaisista aloituksista vain tulee mieleen vanha sanonta, että mies voidaan pakottaa isäksi, mutta naistä ei voi pakottaa äidiksi. Mutta ehkä keskustelun voisi aloittaa kysymyksellä, että mitä toinen oikeastaan kuvittelee saavuttavansa sillä, että saisi lapsia? - Mikä silloin muuttuisi? Olisiko valmis elämään tuon "muutoksen" kanssa seuraavat 20 vuotta? - Kenties loppuelämänsä? Entä jos lapsi ei olekaan sellainen kuin kuvitteli sen olevan?
Väiti kirjoitti:
No ootteko te vanhoja sitten? Kaataisiko se yhteinen lapsi sun maailman? Miksi se on niin vastenmielinen ajatus... Ei paranna muttei huononnakaan..?
Yli kolmenkymmenen. Ja kyllä kaataisi, en ole äidillinen sitten ollenkaan, en yksinkertaisesti jaksaisi sitä kaikkea mitä lapsi toisi tullessaan. En myöskään halua ottaa sitä riskiä että saisin synnytyksestä elinikäisiä vammoja. Nämä asiat ovat päällimmäsenä mielessä, koska en koe tarvetta lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos molemmat ovat päätöksensä tehneet niin jutelkaa ja erotkaa. Älä kuluta miehen aikaa enempää. Kun hän viimein jossain vaiheessa löytää oikeanlaisen naisen ja voisi uuden kanssa lasta yrittää niin voi olla jo liian myöhäistä semmoista saada jos ikä tulee vastaan.
Eihän siinä mitään erityistä järkevää tapaa ole keskustella.
Jos on oltu tyhmiä ja seurusteltu vuosia puhumatta asiasta niin minkäs teet.
Toinen haluaa lapsia ja toinen ei.
Se on joko ero tai sitten jompikumpi antaa periksi.
Sinun kannalta tässä on sellainen hankaluus että miehet saavat lapsia vanhempanakin.
Että vaikka nyt ajattelet ettei ole sinun velvollisuus puhua asiasta kun olet kantasi ilmoittanut niin voi näyttää siltä että mies antaa periksi ja sitten ykskaks yhtenä päivänä paljastuu että hänellä on toinen nainen joka odottaa miehellesi lasta.
Ei ole ollenkaan harvinaista.
Olen nähnyt useamman tällaisen tapauksen.
Eli siinä mielessä ehkä sinunkin kannattaisi ottaa asia vakavasti puheeksi ja yrittää selvittää kuinka tärkeä asia tuo miehellesi on.
Toki eroja tulee muutenkin, eikä mikään ole varmaa koskaan.
Minä taas erosin mieheni kanssa kun hän ei halunnutkaan lapsia, asiasta oli puhuttu mutta muutti mieltään. Vaihdetaanko miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Jos molemmat ovat päätöksensä tehneet niin jutelkaa ja erotkaa. Älä kuluta miehen aikaa enempää. Kun hän viimein jossain vaiheessa löytää oikeanlaisen naisen ja voisi uuden kanssa lasta yrittää niin voi olla jo liian myöhäistä semmoista saada jos ikä tulee vastaan.
Ei se ole mielestäni mun tehtävä tehdä päätöksiä molempien puolesta. ap
Sitähän sä yrität, tehdä päätöksen molempien puolesta.
Jos olet päätöksesi kertonut, vastuu on tosiaan miehellä. Hänen pitää pystyä tekemään päätös jatkaako kanssasi lapsettomana vai lähteekö etsimään äitiä lapsilleen.
Ei oikein voi edellyttää, että sinä eroaisit miehestä varmistaaksesi että hän ei katkeroidu. Et voi tehdä aivan kaikkea hänen puolestaan.