Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko mies valita järjellä vai tunteella?
Feelings
25.10.2016 |
Minulla on nyt käsissä tosi kiltti mies, joka järjellä valittuna olisi todella hyvä. Mutta kun mikään ei tunnu juuri miltään, kemiat ei kai kohtaa koska keskustelu on jotenkin vajavaista ja muutenkaan ei niin hauskaa yhdessä. Miehen läheisyys ei tunnu hyvälle enkä ns halua häntä niin paljon kuin voisin.
Voiko kemiat kasvaa ajan kanssa, kannattaako minun pysyä järkivalinnassa vai valita joku kenen kanssa kemiat natsaa mutta elämä ei muuten ole niin "täydellistä"?
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (10)
Miehet ja järki ei kuulu yhteen, tunteet kehiin ja menoks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata valita sellaista, jonka kanssa tuntuu, että jotain puuttuu. Koska sitten kun joskus tapaat sen kenen kanssa on sitä kemiaa, niin et mitä luulet että tapahtuu?!
Tunteella pitäisi valita, mutta järki kädessä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta suurpiirteisesti näin. Esim. ei kannata valita alkoholistia, vaikka hän olisi komea tai hyvä sängyssä. Tai ei kannata valita vakavasti mielenterveysongelmaista, vaikka hän olisi kiltti ja hellä ja tekisi parempina aikoina joskus kotitöitä.
Tuollaisesta ei seuraa mitään hyvää. Ajan kanssa katkeruutta, ja onnettomat lapset.
En enää usko järkivalintaan ellei tunteita ole.
Aikaisemmin ajattelin, että haluan vain jonkun, joka täyttää enimmät ei-pinnalliset kriteerini ja rakennan hänen kanssaan hyvän suhteen. Mutta ei. Jos ei ole tunteita ja fyysistä vetovoimaa niin ei voisi vähempää innostaa.
Harmillista huomata että se on täysin päin vastoin: olen valmis luopumaan itse vaikka mistä ja ryhdyn haihattelemaan suhdehaaveilla, jos vain vetovoima on olemassa. Ei muulla niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kiinnostun miehestä "tunteella" (alapää ohjaa, enkä kiinnitä edes huomiota muihin kuin näihin kemiamiehiin) ja ihastun "tunteella", mutta sitoutumisvalinnan teen järjellä.
Eli sitoudun ihmiseen johon on ollut intohimoa (biologisesti/geneettisesti sopiva parittelukumppani) ja "kemiaa" heti alusta saakka, mutta järki kädessä.
Se, että on biologisesti sopiva ei vielä tarkoita sitä, että henkilö olisi sopiva kumppaniksi.
Tunteella kannattaa valita, mutta tietenkin joku järki pitää hommassa mukana.
Tuossa sun tilanteessa tunteet voi toki kehittyä parempaa. Mutta taitaa todennäköisemmin käydä niin, että nuo puutteet kasvavat vain koko ajan suurempaan rooliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en usko mihinkään tunteiden kehittymiseen pikkuhiljaa. Se on oltava rakkautta ensisilmäyksellä tai ei mitään. Siitä voi sitten tunteet syventyä tai laimeta, mutta jos niitä ei alusta asti ole, niin turha odotella. Kiintyä toki voi, mutta se tulee aina olemaan kaveripohjaista.
Valitse sen mukaan mitä pidät tärkeänä. Itselleni tärkeintä on ne tunteet, siksi valitsen niiden mukaan.
Riippuu haluatko pilata oman elämäsi vai miehen elämän? Jos et kumpaakaan, et joko ota miestä tai otat sellaisen joka on sekä järki- että tunnepohjalta hyvä valinta.
Onko mies sellainen jonka kanssa näet itsesi elämäsi vaikeissa paikoissa? Entä hänen vaikeissa paikoissaan? Vanhainkodissa?