Riittääkö yliopistossa pärjäämiseen oikea opiskelutekniikka ja kiinnostus alaan?

Lyhyesti: Riittää. Ei yliopisto-opiskelu mitään vaikeaa ole, kun motivaatio on kohdallaan.

Unohtui mainita, että ajattelin ensin kokeilla kurssin tai pari avoimessa yliopistossa saadakseni vähän tuntumaa.

Riittää. Motivaatio ja kiinnostus alaan on tärkeintä. Eri asia on tietysti alat joissa vaaditaan pohjaksi tietynlaista lahjakkuutta, esim. matematiikka, musiikki tai kielet.

Se on helppo ala. Pärjää kyllä

Ihan normaaliälyinen ihminen pärjää hyvin yliopistossa, kunhan vaan jaksaa olla ahkera. Nero tai edes tavallista älykkäämpi ei todellakaan tarvitse olla. Hakemaan vaan!

Tiedän keskinkertaisen älykkäitä, jotka pärjäävät yliopistossa, koska tekevät riittävästi töitä. Tiedän myös huippuälykkäitä Mensan jäseniä, jotka ovat kaupankassalla/puhelinmyyjinä tms. ja opinnot yliopistossa ovat venyneet yli 10 v.

Älykkyyshän voi aiheuttaa myös sen, että on nuorempana päässyt niin helpolla, ettei ole oppinut itsekuria ja ahkeruutta.

Farmasia ei käsittääkseni ole kaikkein vaativin ala, vaikka omakohtaista kokemusta ei ole (itsellä tausta matematiikassa ja tekniikassa). 

Aloituksesi perusteella veikkaisin, että mahdolliset ongelmat voivat olla liian heikoissa pohjatiedoissa (erityisesti kemia), jolloin uuden oppiminen vaikeutuu. Tämä ongelma on kuitenkin korjattavissa vaikka iltalukion kursseilla, avoimessa yliopistossa tai muilla kursseilla. Itseopiskelu on tietysti tärkeintä, mutta kemiaa ei voi pelkästään kirjoista opiskella.

Eiköhän farmasiassa riitä oikein hyvin.

Kannattaa myös harkita lukion kemian oppimäärän suorittamista iltalukiossa, kuten ylempänä jo mainittiinkin.

Riittää. Tunnen vain yhden, joka ei ehkä pärjää opinnoissa loppuun. Vika ehkä eniten opiskelutekniikassa tai sitten oikeasti ei ole tarpeeksi nokkela. Hänellä on varmasti ollut sen verran aiemminkin ongelmia, että ne ovat olleet selkeitä eikä ole ollut epäilystä asiasta. Jos on ollut ihan normaali oppilas ja arvosanoihin vaikuttanut lähinnä motivaatio laskevasti, niin on turhaa aliarvioida itseään.

Kemiaa jo hiljalleen opiskelenkin, enemmän tietysti sitten kun alan lukea pääsykokeisiin. Jos nyt silloin enää pääsykokeita järjestetään...

No ehkä jossain humanistisilla aloilla pärjää noin. Farmasiassa mennään sen verran syvälle kemiassa, että siellä ei kyllä pärjää jos ei oikeasti ymmärrä. Johonkin rajaan asti älykkyyden puutetta voi kompensoida kovalla työnteolla, mutta ei sekään loputtomiin riitä.

Niin että jos olet humanisti, pärjäät motivaatiolla, mutta jos opiskelet muulla alalla niin pitää olla kauhian fiksu eikä motivaatio siihen auta...

Pärjää ainakin jos ei huippuarvosanoja tavoittele, tosin pitää olla valmis tekemään paljon työtä. Pohjatietojen on tietty hyvä olla kunnossa. Ei yliopistoon vaan nerot pääse, vaan ne jotka on selvittäneet pääsykokeen. Joukossa on mt-ongelmaisia, ihmisiä joilla on hyvä muisti tai poikkeuksellisen hyvät pohjatiedot (esim. kielten opiskelijoissa kaksikielinen tai kielikoulutausta), älykköjä...mutta suurin osa on niitä joilla on kiinnostus alaan, kohtuullliset opiskelutaidot ja hyvä työmoraali. Miltään alalta valmistumiseen sinänsä ei vaadita huippulahjakkuutta, vasta parhaiden arvosanojen tai suoran jatko-opintokelpoisuuden tavoittelussa (monilla aloilla on graduarvosanaraja, esim. omalla alallani jatko-opintoluvan saamiseen vaaditaan eximian gradu) sellaisella alkaa olla väliä. Joskus tosi lahjakkaat ihmiset pärjäävät lopulta huonostikin motivaation lopahtaessa siinä vaiheessa kun neroudella ei pärjää vaan pitäisi jaksaa päntätäkin, hankkia läsnäolomerkinnät ja tehdä laskuharjoituksia toisensa perään.

Useimmat kuitenkin haluavat vain valmistua ja tietävät että useimmissa työpaikoissa ei ole niin väliä arvosanoilla vaan vain sillä onko tutkinto vaiko ei. Oppilaitoksilla on nykyään suuret intressit saada perustutkinto-opiskelijat valmistumaan, joten vaikka opinnot vähän takkuilisivatkin, apua kyllä saa jos vain on valmis tekemään työtä.

Rohkeasti yrittämään, siis!

Minä taas olen tajunnut, ettei motivaatiolla ole paljonkaan väliä, jos ei ole fiksu. Kuinka kauan nimittäin viitsit yrittää, jos et koskaan onnistu?

Mutta jos haluaa oppia, niin kai sitä oppia päähän tarttuu? Jos taas ei huvita oppia niin ei opikaan vaikka lukisi ja lukisi, omalla kohdallani olen tämän huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Haluan farmaseutiksi ja ajattelin hakea opiskelemaan. Välillä kuitenkin iskee epäluulo omasta pärjäämisestäni. Minä en ole ollut koskaan mikään hyvä oppilas, peruskoulun päättötodistuksessa 9 vuotta sitten keskiarvo oli vähän päälle 7 kun ei vaan huvittanut. Tunneilla väritin vihkojen ruutuja, lukuläksyjä en lukenut ja kokeisiin luin koealueen pariin kertaan. Peruskoulun jälkeen opiskelin merkonomiksi ja niissä opinnoissa ei juuri tarvinnut päätään vaivata. En siis tiedä millaisia lahjoja minulla opiskelijana olisi, kun olen alisuorittanut aiemmin. Tosin yläasteella murrosiän kanssa painiessa ei ruotsikaan kiinnostanut ja sain siitä kutosia, mutta kun 9. luokalla alkoi kiinnostaa, nousi numerot ysiin. Siinä huomasi miten paljon motivaatio voi vaikuttaa.

Mutta pärjääkö siellä yliopistossa sillä, että opiskelutekniikka on kunnossa ja itselleen sopiva sekä sillä, että opiskelemansa ala kiinnostaa eli sitä jaksaa pitkäjänteisesti opiskella ja selvittää niitä hankaliakin asioita? Ainakin kun lukee jonkun opiskeluvaikeuksista, kehoitetaan tarkistamaan opiskelutekniikka ja muuttamaan sitä. Onko se tosiaan riittävä toimenpide, vai voiko vaan olla liian huono muisti tms. yliopistoon?

Vaikka välillä epäilyttää, aion silti hakea. Jos jätän hakematta "kun en mä välttämättä pärjää", niin se kaduttaa sitten joskus aivan varmasti. Olisi vaan paljon varmempi olo hakea, jos ne numerot olisivat olleet parempia aikanaan.

Farmasia on enimmäkseen ulkoapänttäämistä. Riittää motivaatio ellei muisti oikeasti ole ihan surkea. Asioiden muistiinpainamiseenkin on hyviä tekniikoita ja esim tietokoneohjelmia olemassa. Jollain muulla alalla (esim teoreettinen matematiikka) voi olla että mikään määrä motivaatiota ei riitä jos ei ole taipumusta alalle.

Ei kai kukaan voi olla aivan varma siitä pärjääkö opinnoissa vai ei. Se lukiossa seiskan rivin saanut voi pärjätä kun ei pingota ja haikaile niitä vitosia kursseista kun taas lukiossa ysin rivin saanut voi tavoitella kiitettäviä yliopistossa, ajaa itsensä piippuun eikä jaksakaan suorittaa tutkintoa valmiiksi. Ei se selviä kuin kokeilemalla.

Tässä mielessä minusta (Suomessa olevat) pääsykokeet on loitava tapa. - jos päänuppi kestää ja mahdollistaa sen, että pääsee pääsykokeista sisälle tiedekuntaan, niin varmasti on tarpeeksi "korvien välissä", että voi myös joskus valmistua. - Tietysti elämään mahtuu kaiken näköistä seikkaa ja kohtaa, jotka omalta osaltaan saattavat saada aikaan sen, että opiskelut eivät suju, ainakaan ns. odotetulla tavalla. - Mutta tällöinkin syyt ovat usein ja lähes aina muita kuin se, etteikö opiskelijalla olisi kykyä tai taitoa ja ennen kaikkia sinnikkyyttä selvitä opinnoista. Mutta toki tämä saattaa viedä ja ottaa aikaa, mutta myös varmasti enemmän kuin  turhauttaa ja ahdistaa. Tai ylipäätään aiheuttaa kaikennäköisiä ei toivottuja tunteita.     

Vierailija kirjoitti:

Unohtui mainita, että ajattelin ensin kokeilla kurssin tai pari avoimessa yliopistossa saadakseni vähän tuntumaa.

Tämä on oikein hyvä ajatus. Älä kuitenkaan masennu vaikka saisit ensimmäisestä tentistä hylätyn. Se on nimittäin yksi tapa karsia avoimen opiskelijoita, kun pääsykoetta ei ole. Otataan sisään kaikki ja kerätään maksut, ja sitten ne jatkavat loppuun joilla on tarpeeksi kykyä, älyä, sisua ja muuta opiskelussa tarvittavaa.

Miten sinulla on matematiikka sujunut? Sitä parempi mitä helpommin olet selvinnyt lukematta. Kielistä kyllä selviät, kun minäkin, todella olemattomalla kielitaidolla.

"Unohtui mainita, että ajattelin ensin kokeilla kurssin tai pari avoimessa yliopistossa saadakseni vähän tuntumaa." - "Tämä on oikein hyvä ajatus. Älä kuitenkaan masennu vaikka saisit ensimmäisestä tentistä hylätyn. Se on nimittäin yksi tapa karsia avoimen opiskelijoita, kun pääsykoetta ei ole. Otataan sisään kaikki ja kerätään maksut, ja sitten ne jatkavat loppuun joilla on tarpeeksi kykyä, älyä, sisua ja muuta opiskelussa tarvittavaa."  Miten sinulla on matematiikka sujunut? Sitä parempi mitä helpommin olet selvinnyt lukematta. Kielistä kyllä selviät, kun minäkin, todella olemattomalla kielitaidolla."

Tähän kyllä täytynee selvennyksenä sanoa, että kyllä avoimen yliopiston puolella, yhtä hyvin kuin päätoimisillakin opiskelijoilla on mahdollisuus aina uusia tentti, joten ei ketään  ei heitetä "viranpuolesta" avoimesta yliopistosta pihalle, ellei saa tenttiä "heti" läpi. Toine asia on se, että opiskelija itse turhautuu yrittämään tentin suorittamista useampaan kertaan.

- Mutta tällöinkin antaisin neuvoksi, että kannattaa olla yhteydessä tentin tarkastajaankin ja pyytää omat vastaukset ja mahd. mallivastaukset, nii näkee missä on menny mahd. metsään. Yliopisto kurssit voivat olla toisinaan hyvinkin vaikeita, mutta ei niin vaikeita, etteikö niistä voisi selvitä pääsääntöisesti ihan "tavallisella" järjellä ja töitä tekemällä.

On tietysti eriasia valmistautua tenttiin jos on vaikka päivät töissä ja avoimessa yo:ssa opiskelu on "vain" harrastus. Ei ole tarkoituksenkaan mukaista, että jokainen tentti olsi suoritettavissa vain -kärjistäen- muutaman tunnin koealueen silmäilyllä.