Lue keskustelun säännöt.
Elämän realiteetit iskevät vastaan - missä vaiheessa teen lapset?
24.10.2016 |
Aikaisemmin ei ajatellut lisääntymistä lainkaan, mutta nyt kun ensimmäiset lapset omaan kaveripiiriin ovat syntymässä, olen alkanut itsekin pohtimaan omia lapsia.
Miehelläni on ollut vauvakuume jo pitkään, parisuhteemme on tasainen ja onnellinen ja tiedän, että hänen kanssaan haluaisin perheen, jos se vain jotenkin onnistuu.
Nimittäin - täytän pian 27, olen vasta juuri aloittanut kolmevuotisen kanditutkinnon ja valmistun siis kolmikymppisenä. Siinä vaiheessa olisi jo kiire päästä työelämään ja kuroa hieman kiinni muiden ajallaan valmistuneiden etumatkaa. Haluaisin kuitenkin myös mielellään pari lasta. Raskautuminen tulee todennäköisesti olemaan minulle vaikeaa, sillä olen sairastanut syömishäiriötä vuosia ja menkat ovat niiltä jäljiltä edelleen epäsäännölliset.
Kannattaisiko yrittää lapsia vaikka vuoden päästä, kun olen saanut opinnot edes alkuun? Vai jättää yritykset suosiolla valmistumisen jälkeiseen elämään?
Miehelläni on asiat paremmassa jamassa, hänellä on useampi korkeakoulututkinto ja vakityö. Hän on myös todella lapsirakas ja innokas isä jo etukäteen.
Kommentit (32)
Opiskella voi aina. Kroppa pistää vastaan lapsien kohdalla, kun ikää on tarpeeksi. Tee kuten sydän sanoo, et varmasti kadu kumpaanaan päätöstä, koska elämällä on tapana muovautua uomiinsa aina. Lapsettomuus onkin sitten vaikeampi homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin ekan jossain opintojen välissä ja loput myöhemmin niin en jäisi ainakaan kokonaan lapsettomaksi.
Opiskelut ensin, sitten kortistoon ja siitä suurperhe pystyyn. Muita töitä et sitten enää tarvitsekaan, sitä paitsi miehelläsi jo on töitä.
Älä tee lapsia ollenkaan. Kiität minua tästä myöhemmin, tuohon elämään ei kannata oikeasti sotkea vielä lapsiakin.
Tee lapset nyt, kadut todennäköisemmin sitä että jätit lapset tekemättä kuin sitä että opiskelut viivästyivät. Ja toisaalta, yrittämiseen voi mennä useampikin vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen työhistoria sinulla on? Itse tuossa tilanteessa valitsisin ennemmin lastenhoidon ja opiskelun yhdistämisen (toki riippuu vähän alasta), sillä opinnot ja lapsiperhearki ovat helpommin yhdistettävissä kuin työskentely ja lapsiperhearki. Ihannetilanteessa olisi valmistuessa lapset jo sen verran isoja, että voisi aloittaa heti oman alan työpaikassa, eikä cv:hen tulisi tavallaan lainkaan aukkoja, kun on koko ajan ollut jollain tavalla alalla aktiivinen ja pitänyt yllä tietämystään edes opiskelujen kautta. Näin siis valitsisin, mikäli vaihtoehtona on valmistuminen 30-vuotiaana, pari vuotta töissä ja sitten yrittämisen aloittaminen ja vuosia kotona mammalomalla. Mikäli lapsia saa opiskeluaikana, olisi hyvä, jos miehesi voisi olla välillä myös muutaman kuukauden kotona, jotta pääsisit suorittamaan työharjoittelua ja mahdollisuudet työllistyä valmistuessa paranisivat.
Hanki lapsi. Opiskella voit lapsen kanssakin jos ei huono säkä käy. Jos siis yhtään saat apua isovanhemmilta hoitoon esim luentojen ajaksi. Jos huono säkä ja lapsi vaativa, niin opiskelut jätä kesken. Tutkinnolla ei ole mitään arvoa jos löyt päätä seinään lapsettomuuden kanssa loppu ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa miettiä sitäkin asiaa, että 1 lapsi voi olla työnhaussa pelkkää plussaa. Et ole niin iso äitiyslomariski, kuin vastavalmistunut 30 v. ja parisuhteessa oleva nainen on työnantajien silmissä. Ääneen ei sitä sanota, mutta.... kyllä se vain näin on. Mulla loppui pätkätyöt sen jälkeen, kun lapsi oli hommattu ja piti löytää töitä. Vakitöihin alkoikin tipahdella haastattelukutsuja. Sitä ennen en päässyt edes vakituisten duunien haastatteluun, ja pisin pätkätyö päättyikin raskaaksi tuloon. Hups.
Se sun ajatus, että aloittaisit yrittämisen vuoden päästä, ei ole yhtään tyhmempi. Odottaessaan ehtii opiskella. Sehän ei ole sanottua, että sitten kerrasta tärppää ja 9 kk päästä mennään vaunuostoksille. Mulla on itselläni ollut 4 keskenmenoa, joten jos jotain elämältä haluaa, niin muista että biologia on armotonta ja elämää ei voi hirveästi kuitenkaan suunnitella. Elämä suunnittelee kulkunsa ihan itse.
Jos tyydyt yhteen lapseen, suosittelen ensimmäisen tekemistä vasta kun olet saanut valmistumisen jälkeen töitä. Hedelmällisyys ei niin paljoa tuossa ajassa putoa, mutta sen toisen lapsen osalta voi tilanne olla epävarmempi.
Itse raskauduin ensiyrittämällä niin 30- kuin 33-vuotiaanakin, mutta hedelmällisyyshän on hyvin yksilöllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä saa varmaan miljoona alapeukkua, mutta jos taustalla on vuosien syömishäiriö (jonka vuoksi opinnot alkavat vasta nyt?) niin ottaisin ihan rauhallisesti ja yhden asian kerrallaan.
Eli ensin tutkinto, oman jaksamisen ehdoilla.
Kamalat paineet tulee tällaisia lukiessa... Nimimerkillä 27v nainen, parisuhteessa jonka tulevaisuudesta en tiedä, opinnot kesken ja pelko siitä että jään lopulta ilman perhettä jos nyt eroan enkä löydäkään uutta parisuhdetta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä saa varmaan miljoona alapeukkua, mutta jos taustalla on vuosien syömishäiriö (jonka vuoksi opinnot alkavat vasta nyt?) niin ottaisin ihan rauhallisesti ja yhden asian kerrallaan.
Eli ensin tutkinto, oman jaksamisen ehdoilla.
Hyvin hoksattu, sherlock.
Kiitos asiallisista vastauksista, parissa viestissä oli hyviä näkökulmia. En ole tullut ajatelleeksi, että lapsesta voisi olla työnhaussa jotain hyötyäkin.
Minulla on tällä hetkellä opiskelemaltani alalta jonkin verran työkokemusta, sen lisäksi alallani pystyy kehittymään paljon myös omalla aktiivisuudella. Sitä olen yrittänyt tosissani tehdä vapaa-ajalla mahdollisimman paljon, sillä olen tietoinen siitä, että olen moneen muuhun verrattuna tavallista vanhempi ja kokemattomampi.
Miehelläni on erittäin joustava työ, jota hän voi tehdä mistä tahansa - myös kotoa. Myös mieheni vanhemmat ovat todella perhekeskeisiä ja lapsirakkaita, joten lastenhoitoapu järjestyy varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä saa varmaan miljoona alapeukkua, mutta jos taustalla on vuosien syömishäiriö (jonka vuoksi opinnot alkavat vasta nyt?) niin ottaisin ihan rauhallisesti ja yhden asian kerrallaan.
Eli ensin tutkinto, oman jaksamisen ehdoilla.
Syömishäiriö ei ole syynä opintojen myöhäiseen aloittamiseen. Olen asunut vuosia ulkomailla, tehnyt vapaaehtoistöitä, hanttihommia ja matkustellut. Vasta jokin aika sitten sain tajusin, että haluan opiskella.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä sitäkin asiaa, että 1 lapsi voi olla työnhaussa pelkkää plussaa. Et ole niin iso äitiyslomariski, kuin vastavalmistunut 30 v. ja parisuhteessa oleva nainen on työnantajien silmissä. Ääneen ei sitä sanota, mutta.... kyllä se vain näin on. Mulla loppui pätkätyöt sen jälkeen, kun lapsi oli hommattu ja piti löytää töitä. Vakitöihin alkoikin tipahdella haastattelukutsuja. Sitä ennen en päässyt edes vakituisten duunien haastatteluun, ja pisin pätkätyö päättyikin raskaaksi tuloon. Hups.
Se sun ajatus, että aloittaisit yrittämisen vuoden päästä, ei ole yhtään tyhmempi. Odottaessaan ehtii opiskella. Sehän ei ole sanottua, että sitten kerrasta tärppää ja 9 kk päästä mennään vaunuostoksille. Mulla on itselläni ollut 4 keskenmenoa, joten jos jotain elämältä haluaa, niin muista että biologia on armotonta ja elämää ei voi hirveästi kuitenkaan suunnitella. Elämä suunnittelee kulkunsa ihan itse.
Kun haet töitä, kirjoitatko cv:hen että sinulla on yksi lapsi vai mistä ihmeestä se työnantaja sen tietää?? :'D
Minulla ikää 32 vuotta, ei parisuhdetta ja uskon vahvasti, että minusta tulee äiti vielä jokin päivä. Kunhan ensin löytäisin miehen, niin voisi miettiä sitten lapsia. Lapset eivät ole minulle se maailman tärkein asia, mutta uskon etten halua olla lapseton loppuelämää. Nyt olisi hyvää aikaa olla raskaana, kun on tylsä vakityö, eikä uuttakaan työtä ole löytynyt...mutta se mies puuttuu....
Ahdistavaa nykyajan meno kun kaiken joutuu niin suunnittelemaan ja kellottamaan ja mikään ei auta jos valitsetkin väärin. Olen samanikäinen, opiskelen ja stressaan jo nyt sitä, että valmistun liian vanhana ja saanko ikinä töitä. Lapsia ei ole tulossa koskaan ja voin vain kuvitella mikä lisästressauksen aihe siitä vielä tulisi. Etenkin jos saisi vielä stressata sitä, että voisiko se lapsia hinkuva puoliso vielä jättää ja etsiä naisen jolle asia olisi ajankohtaisempi. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä sitäkin asiaa, että 1 lapsi voi olla työnhaussa pelkkää plussaa. Et ole niin iso äitiyslomariski, kuin vastavalmistunut 30 v. ja parisuhteessa oleva nainen on työnantajien silmissä. Ääneen ei sitä sanota, mutta.... kyllä se vain näin on. Mulla loppui pätkätyöt sen jälkeen, kun lapsi oli hommattu ja piti löytää töitä. Vakitöihin alkoikin tipahdella haastattelukutsuja. Sitä ennen en päässyt edes vakituisten duunien haastatteluun, ja pisin pätkätyö päättyikin raskaaksi tuloon. Hups.
Se sun ajatus, että aloittaisit yrittämisen vuoden päästä, ei ole yhtään tyhmempi. Odottaessaan ehtii opiskella. Sehän ei ole sanottua, että sitten kerrasta tärppää ja 9 kk päästä mennään vaunuostoksille. Mulla on itselläni ollut 4 keskenmenoa, joten jos jotain elämältä haluaa, niin muista että biologia on armotonta ja elämää ei voi hirveästi kuitenkaan suunnitella. Elämä suunnittelee kulkunsa ihan itse.
Kun haet töitä, kirjoitatko cv:hen että sinulla on yksi lapsi vai mistä ihmeestä se työnantaja sen tietää?? :'D
Kyse oli ehkä siitä, että omaa etuaan kannattaa ajaa työnhaussa kaikin keinoin. Haastattelussahan ei kai saisi udella perheenperustamisesta, mutta jokainenhan sen tietää, että lisääntyminen on aivan tavallinen asia, joka on kuitenkin tunnetusti nono työnantajalle. Tämän vuoksi työnhakijan kannattaa pelata korttinsa hyvin ja jossain sivulauseessa todeta, että kun lapset on nyt tehty niin on viimenkin hyvä aika keskittyä pelkästään uraan.
Jos haluat pari lasta, niin kyllä kai viimestään 30-vuotiaana on hyvä alottaa, vaikka ennen 35 on hyvät mahikset kyllä vielä. Sen jälkeen vasta hedelmällisyys alkaa laskea nopeammin, mutta kyllä useimmat pystyvät silloinkin saamaan vielä lapsia helposti vuoden sisään. Mitä ikinä teet niin joko opinnot tai sitten se työelämään siirtyminen tulevat kärsimään. Jos miehelläsi on hyvä tilanne, niin itse varmaan tekisin mukuloita opintojen lomaan ja antaisin niiden viivästyä. Sitä voi käyttää myös haastattelutilanteessa etulyöntinä, kun sanoo, että viivästyivät raskauden takia ja "lapsiluku on nyt täynnä", niin tietävät, ettet ole ainakaan lisää tekemässä.
Onhan sulla vielä aikaa... Varsinkin nyt kun on kaikki keinohedelmöitykset yms. keksitty.