Mitä tehdä isovanhempien läskikammolle ettei se juurru tyttäreen

Ollaan molemmat miehen kanssa normaalipainoisia ja perusterveellisesti eläviä ihmisiä. Vihonviimeinen asia jonka haluan tytölleni opettaa on se, että naisena olo on sitä että kyttää itseään peilistä herkeämättä, vahtaa jokaista suupalaansa ja marisee ainaista "olen läski"-mantraa ihan tavan vuoksi. No, molemmat isovanhemmat ovat juuri näitä tapauksia. Toisen vanhemmat ovat vähän ylipainoisia, ja mummi kulkee viidesti päivässä peilin ohi puristellen mahaansa "kyllä pitää nyt alkaa laihduttaa, pitää laihduttaa, nyt on liikaa mahaa." Toiset taas ovat joka kakkupalaa vahtaavia kuivan kesän oravia joiden lempipuheenaihe on liian lihavat ihmiset, naapurit, tv:ssä esiintyjät jne ja joka ikisellä ruokahetkellä puhutaan vain siitä miten tämäkin nyt lihottaa ja ei voi kyllä sitten enempää syödä. Millä hitolla nämä jutut saa loppumaan, vai saako millään. Tämä on niin syvään juurtunutta jokapäiväistä keskustelua että oikein masentaa. Ollaan paljon molempien puolien kanssa tekemisissä, eli näitä puheita lapsi saa sitten kuunnella vähintään viikoittain. Itse olen kasvanut myös tässä ilmapiirissä ja seuraukset näkyvät kyllä vaikka päällisin puolin painon kanssa ei ongelmia olekaan. En halua tätä lapselleni, mutta eiväthän isovanhemmat muista olla asiasta hiljaa kuin korkeintaan yhden iltapäivän, ja taas sama juttu jatkuu. Onko muilla tämmöistä?