Koulutetut suurperheelliset!

kouluja käynyt, että on koulutettu?

lasten kanssa kotonaolo saa kyllä kaipaamaan vastuullista työtä ja mielenvenytystä. ihan yllättävä juttu. ja kun ne lapset on tehty peräjälkeen niin varsin rankkaa on.



lapsiani rakastan, mutta pikkulapsivaihe on tosi rankka.



ja kyllä sitä penniä saa venyttää ajoittain vaikka mies hyväpalkkainen.



tee se yksi lapsi ensin ja kokeile miltä tuntuu :-)

Ja viihdyn kotiäitinä paremmin kuin työelämässä.

" Koulutettu" on yliopistossa koulutuksen saanut. Noin yleisesti.

" Koulutettu" on yliopistossa koulutuksen saanut. Noin yleisesti.

mutta vastaan, koska osun kuvaamaasi kategoriaan: minulla ja miehelläni on molemmilla kaksi akateemista tutkintoa ja lapsia on yhteensä neljä, viides vielä saa tulla, yritys alkaa loppukesästä.



Kolme lasta on syntynyt tilanteeseen, jossa itse olin vielä opiskelemassa, mieskin kahden ensimmäisen kohdalla, kolmannen kohdalla jo työssä. Jatkoin itse opiskeluja, mummo auttoi, samoin yo-kunnan lapsiparkki - lapset on hoidettu kotosalla, nelivuotiaana vanhin meni sitten päiväkotiin omasta halustaan.



Olemme itse eläneet tosi tiukalla opiskelijabudjetilla kahden lapsen odotus- ja vauva-ajat, joten nykyisillä DI-KTM- mieheni tuloilla pärjää kyllä oikein kivasti pienehköllä paikkakunnalla, jossa asumiskustannukset ja lainasummat eivät yllä yhtä huimiin summiin kuin pääkaupunkiseudulla, jossa asuimme pitkään. Kirjoitan itse jonkin verran artikkeleita eri julkaisuihin, joten pientä lisätuloa tulee sieltä. Meillä lapset ovat vielä niin pieniä, että ruokakulut eivät ole suurensuuret, mutta varmasti joutuu jatkossa miettimään enemmän mihin rahansa laittaa, kun ruokaan menee isompi summa. Tosin siinä vaiheessa on talonmaksukin jo paremmalla mallilla.



Elämä on ihanaa, vaikka itse taidankin tippua työelämän kelkasta melko täydellisesti. Oman alan uusiin asioihin olen kuitenkin tunnollisesti perehtynyt, etten aivan jämähdä kotiin. Näkisin, että olen kotiäitinä vielä neljä-viisi vuotta.

Kaksi vanhinta opiskeluaikana, kolme työssäoloaikanani.



Meillä siis lapset isoilla ikäeroilla, osittain, kaksi kertaa tosin kahden vuoden ikäerolla :).



Pisin aika, jonka olen ollut kotona on vajaa kolme vuotta, eli olen yleensä palannut töihin lasten ollessa reilun vuoden ikäisiä.



Yhden ihmisen palkalla emme pärjää, ei tällä lapsimäärällä ja ikäjakaumalla :). Riippuu toki varmasti myös sen yhden ihmisen palkan suuruudesta. (Miehen palkka on ihan " reilua keskitasoa" , muttei kuitenkaan mikään järjetön.)



Minä tunnen paljon koulutettuja ison perheen äitejä ja isejä. Tällä hetkellähän 4-5 lasta on myös selkeä " statusymboli" ;-D.

Katsot tilannetta aina päiväkerrallaan. Minä haaveilin nuorena (lapsettomana) neljästä lapsesta. Nyt minulla on kaksi lasta pinellä ikäerolla. Kolmatta lasta en enää halua pienellä ikäerolla, vaan vasta myöhemmin (liian rankkaa mielestäni ja haluan välillä työelämään). Neljättä lasta en halua enää lainkaan.

Ja tunnen kyllä monia akateemisia ' isojen' perheiden vanhempia. Kai niitä monilapsisia perheitä on sekä niillä kouluttamattomilla, ja sitten taas toisaalta niillä, joiden ei tarvitse murehtia ollenkaan toimeentulostaan. Siihen väliin jää sitten porukkaa jotka eivät ehkä uskalla yrittää niin montaa lasta kuin haluaisivat.

jos ovat lukion jälkeen opiskelleet kuitenkin vaikka 4v. ammattiopinnot.

tällaista kategoriaa ajatellut olevankaan. Minulla on akateeminen loppututkinto ja työskentelen asiantuntijatehtävissä. Mieheni on tohtori. Meillä on neljä lasta. Tällä hetkellä olen kotiäiti, mutta palaan töihin syksyllä. Lapset ovat kaikki syntyneet ollessani työelämässä ja ura on siitä kyllä kärsinyt, mutta onneksi en ole sen varaa elämääni laskenutkaan. Mielenkiintoinen työ ilman suurempia etenemishaaveita riittää minulle. Lapset ovat syntyneet aika peräkkäin, ikäerot puolestatoista kolmeen vuoteen. Viides on harkinnassa, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että näin on ehkä kuitenkin hyvä.

Fakta on, että tilastojenkin mukaan johtajista monilla MIEHILLÄ on enemmän kuin kaksi lasta, mutta naisilla yksi tai vähemmän. Eli aika harvassa perheessä on pystytty yhdistämään haave isosta perheestä siihen, että molemmilla olisi myös merkittävä ura. Ja yleensä se ura on siunaantunut miehelle ja naiselle on langennut päävastuu perheestä... Mutta kyllähän korkeasti koulutettu voi tehdä mielekästä työtä ilman varsinaisia urahaaveitakin, eli sinänsä koulutus ei ole mikään este haaveille.



Eikä mikään estä jäämästä vaikka kokonaankin kotiin, jos siltä tuntuu, vaikka olisikin kouluttautunut korkeasti (esim. tohtori- tai kahden yliopistotutkinnon vanhemmat). Veikkaan vain, että silloin niitä muita kuin perheeseen liittyviä älyllisiä haasteita saattaa tulla ikävä aika piankin. Monille jo vuosikin kooknaan poissa oman koulutusalan parista tuntuu pitkältä ajalta, ja aika harvalla on mahdollisus osa-aikatyöhön. Kokopäiväinen työ taas 4-5 lapsen molemmille vanhemmille samaan aikaan on aika kova haaste... Eihän siinä vielä mitään, kun lapset on pieniä, mutta odottakaapas, kun he alkavat harrastaa! ;)

luulevat vielä teiniksi tai vastaavaksi, vähän koulutetuksi ja kääk duunariksi tai työttömäksi, jos teet enemmän kuin kaksi lasta.