Lue keskustelun säännöt.
Tunnistatteko epäluotettavan ihmisen? Minulla on ongelma
21.10.2016 |
En nimittäin itse tunnista epäluotettavia ihmisiä. Luotan aina lähtökohtaisesti kaikkiin, ja ajattelen kaikkien olevan hyviä. Totuuden paljastuttua katkaisen tietysti välit, mutta ihmettelen ihmisiä, jotka sanovat, että "no olihan siitä jo alussa nähtävissä, että sillä ei ole puhtaat jauhot pussissa/että kaikki ei ole sitä miltä näyttää/että se on narsistinen/ettei siitä ota selvää, onko se lintu vai kala". En minä vain saa mitään tuollaisia viboja, ellei huono käytös ole aivan selvää alusta lähtien.
Nytkin syyrialaisesta lelusalakuljettajasta jotkut kirjoittivat tänne, että huomasivat heti, että asiassa on jotakin hämärää tai että heille tuli tunne pelkkien kuvien perusteella, että se tyyppi on vastenmielinen. Itse taas ajattelin, että syyrialainen käy Syyriassa avustamassa lapsia, joilla ei ole mitään. Rohkea ja hieno teko.
Tunnistatko sinä epäluotettavan ihmisen jo ennen kuin mitään on paljastunut? Mistä tunnistat? Käykö sinulle koskaan niin, että olet luullut jotakuta epäluotettavaksi, mutta vuosien saatossa ihminen on paljastunut hyväsydämiseksi ja luotettavaksi?
Lisäksi minulle kävi nuoruudessani usein niin, että ihmiset sanoivat minulle vähän ajan tuntemisen jälkeen, että "alussa luulin sinua pinnalliseksi/itsekkääksi, mutta oletkin yksi parhaista ja hyväsydämisistä ihmisistä, joita olen tavannut". Olin suoraan sanoen todella järkyttynyt joka kerta näistä kamalista ennakko-olettamuksista, koska pyrin itse olemaan aina mukava ja iloinen uusille ihmisille ilman mitään takaa-ajatuksia. Mielestäni tällaiset negatiiviset ennakko-olettamukset kertoivat ainoastaan vain puhujasta itsestään; ajattelin, että he ovat hirveitä ihmisiä, kun ajattelivat minusta tuollaisia asioita mutta esittivät alusta lähtien hyvää kaveria ja saivat minut jopa avautumaan heille suurimmista salaisuuksistani. Toisaalta nyt ajattelen, että sellaiset epäluuloiset ihmiset säästyvät itse paljolta, kun eivät vahingossakaan haksahda luottamaan vääriin ihmisiin.
Kommentit (7)
Tunnistan, liiankin hyvin.
En osaa samaistua ihmisiin, jotka lähtökohtaisesti luottavat kaikkiin. Ehkä heillä ei ole ollut huonoja kokemuksia ja heitä on aina kohdeltu hyvin? Ei ole ikäänkuin syitä olla luottamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunnista, enkä usko kenenkään osuvan aina oikeaan. Jos epäilee kaikkia, epäilee myös yleensä turhaan. Ja jos taas luottaa kaikkiin, luottaa myös joskus vääriin tyyppeihin. Minusta jälkimmäinen on kumminkin ehdottomasti parempi vaihtoehto, koska huijareita on maailmassa kumminkin aika pieni prosentti.
Jatkuva epäluottamus tappaa kalat vedestä ja estää normaalin kanssakäymisen. Se myrkyttää ihmisen mielen ja syö turhaan energiaa.
Luota siksi jatkossakin ihmisiin, ja jos joku paljastuu mätämunaksi, muuta käsityksesi vain hänestä, älä kaikista ihmisistä. Se on kantanut minua hyvin tähän 50 vuoden ikään saakka. Olen onnellinen, ja minulla on paljon hyviä ystäviä. Jos olisin aina epäluuloinen kaikkia kohtaan, olisin hyvin yksinäinen ja pessimistinen kaiken suhteen - kuka sellaista elämää haluaa?
Minulla on paljonkin huonoja kokemuksia, mutta silti en osaa ajatella uudesta ihmisestä, että tämä on mahdollinen epäluotettava tyyppi. Automaattisesti annan aina mahdollisuuden, ihan tiedostamattani. Ja vaikka kuinka koitan ajatella huonojen kokemusten jälkeen, että älä luota aina kaikkiin, niin silti löydän itseni keskustelemassa jostain syvimmistä tunteista tai arkaluontoisista tapahtumista suht uusien ihmisten kanssa. Sillä hetkellä se tuntuu hyvältä ja oikealta, ja koska se uusi tyyppihän on aivan moitteeton ja mukava ihminen. Ärsyttää, että olen tällainen!
Ap.
Minä epäilen kaikkia, mutta annan silti mahdollisuuden (ja yleensä useampia).
Sinänsä en jaottele ihmisiä luotettaviin tai eluotettaviin kuin harvoissa poikkeustilanteissa. Sen sijaan jaottelen ihmisiä niihin, joiden edut todennäköisesti ovat yhteneväisiä minun kanssani, niihin, joiden edut todennäköisesti ovat vastakkaisia ja niihin, joita todennäköisesti ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ainakin tiettyyn pisteeseen saakka hyvä piirre, että haluaa rauhassa tutustua ihmisiin ennen ennakkokäsityksiä. Mutta ei tietenkään saa liian sinisilmäinen olla. Voisin sanoa, että itselläni on aika hyvä ihmistuntemus. Olen yleensä tutustumisvaiheessa "tarkkailijan" roolissa ja vasta myöhemmin uskallan itse avautua enemmän. En ikimaailmassa pystyisi avautumaan vaikka omista ongelmistani henkilölle, jonka olen nähnyt kerran tai pari. Ylipäätään mun on vaikea luottaa ihmisiin, jotka ovat suuna ja päänä ja yleensä vielä kertomassa juoruja toisista ihmisistä. Tällaiset henkilöt tunnistaa mielestäni kyllä aika nopeasti.
Älä luota kehenkään.
t. Redlum