Mistä tietää, että mies on ihastunut?
Miten erottaa esimerkiksi tavallinen kaverillinen seuraan hakeutuminen vähän syvemmästä kiinnostuksesta? Tilanne siis sellainen, jossa mikään iskeminen ei tule kyseeseen, eikä suora lähestyminen sellaisessa mielessä muutenkaan. Tämä mies, jonka kohdalla asiaa pohdin, on hyväkäytöksinen ja hillitty henkilö. Katsoo minua paljon silmiin, seurassakin katselemme toisiamme huomattavasti enemmän kuin muita keskusteluun osallistuvia. Meistä saisi todella hyvät ystävät aikaan... Tai jotain enemmän. Mikä se raja sitten on kaveruudessa ja jossain enemmässä? Ja enenn kaikkea, mistä sen voi toinen huomata :)
En voi tehdä aloitetta, eikä hänkään, juuri nyt. Mutta tulevaisuudessa ehkä... Haluaisin vain itse niin ihastuneena tietää onko tunteissa mitään samanlaista. Miten saan selville ilman suoraan kysymistä?
Kommentit (19)
Tee jotain vihjailevaa ja kato reaktio.
Mä tiedän miehen ihastuneen kun itsevarmuus rapistuu ja miehestä tulee vähän kömpelö, takeltelee sanoissa vaikka.
Eikö täällä oo ketään miehiä vastaamaan?
Ei sitä voi tietää ennen kuin on harrastanut seksiä. t. Mies
Vierailija kirjoitti:
Silmiin tuijottelu on aika positiivinen merkki. Mikä se pupilli juttu oli? Laajenee kun ihastusta katselee tms
Joo se oli niin että ne laajenee, kulmakarvat tikkaa ja räpsyttelee kuin kilo irtosoraa olisi, leuka valahtaa rintaan ja kaljaa puristaa niin että kuohuu tai jotain. Silmäilee ylös ja alas kroppaa ja mitä ikinä, joskus jossain artikkelissa oli.
Eli sellaisia yleispäteviä merkkejä ei voi oikein etsiä? ap
iten en ainakaan tiedä naisista koska on ihastunut,kaikki tyypilliset merkit voi tarkoittaa myös ihan muuta,ainoastaan suoraan kysyminen tepsii
Ujona miehenä minä ainakin arkailen viehättäviä naisia. En uskalla katsoa silmiin päinkään. Poistun paikalta mieli maassa, koska he ovat saavuttamattomissa minulle.
Hei,
Tässäpä nyt yksi miehen vastaus.
Kun olen vähän kiinnostunut, hakeudun juttelemaan ja koitan udella kaikkea. Käyttäydyn herrasmiesmäisesti ja hieman flirttailen joskus.
Sitten taas kun olen syvästi ihastunut ja haaveilen ihastuksen kohteesta kokoajan, menen ihan lukkoon. Mielessä ovat ne kaikki asiat, jotka haluaisin sanoa ihastukselleni. Siksi normaali keskustelu on vaikeaa. En pysty juttelemaan sellaisen naisen kanssa, johon olen oikeasti ihastunut. Käyn läpi mielessäni jonkinlaisia fantasiakeskusteluja ja kohtamisia hänen kanssaan ja sitten oikeassa keskustelutilanteessa ei tietenkään olisi järkevää alkaa höpöttämään siirappisia juttuja. Mutta kun ei ole muuta mielessä.
Huokaus... Neljä vuotta sinkkuna.
nainen ja mies käyttäytyy aika paljon samalla tavalla ihastuneena,hakeutuu lähelle,hymyilee jne..,miehenä sanon että jään ihastuneen naisen silmiin kiinni eikä katse paljon muualle harhaile,eli se on vähän niinkuin häiritsevää silmien katselemista ettei siitä voi erehtyä,enemmän kuin katsekontakti ,tosin ihastuuneet ujot välttelevät katsetta taasen vaikka haluaisivat katsoa,yksi vinkki on se et kysy kavereiltasi,muut huomaavat kahden ihastumisen yleensä aina,
Totta, muut huomaavat yleensä helposti toisiinsa ihastuneet ihmiset.
Kyllä voi olla tyhmää porukkaa. Kumma kun minun ei ole koskaan tarvinnut miettiä moista, kun se ahaa-elämys joko tulee tai ei tule. Ja jos ei tule, niin mitään ihastumista ei olekaan.
Vierailija kirjoitti:
nainen ja mies käyttäytyy aika paljon samalla tavalla ihastuneena,hakeutuu lähelle,hymyilee jne..,miehenä sanon että jään ihastuneen naisen silmiin kiinni eikä katse paljon muualle harhaile,eli se on vähän niinkuin häiritsevää silmien katselemista ettei siitä voi erehtyä,enemmän kuin katsekontakti ,tosin ihastuuneet ujot välttelevät katsetta taasen vaikka haluaisivat katsoa,yksi vinkki on se et kysy kavereiltasi,muut huomaavat kahden ihastumisen yleensä aina,
Näin naisena kerron, kun olen oikein kovasti ihastunut, en todellakaan hakeudu lähelle ja hymyile. Näin kyllä haluaisin tehdä, mutta ääriään myöten ihastuneena muutun pelkuriksi, joka suunnilleen pakenee ihastuksen nähdessä kuin suuressa hädässä ja jos jotain joudun kohteelle sanomaan, sanat menevät sekaisin ja takeltelen ja sönkötän. Normaalisti olen ihmisten kanssa reipas, rempseä ja nauravainen. Kevyessä hupi-ihastumisessa kikattelen ja hakeudun ihastuksen seuraan kyllä. Olen silloin häntä kohtaan normaalia sosiaaliseempi. Mutta tällöin en ole niin ihastunut, että koskaan haaveilisin henkilön kanssa parisuhteesta tai edes syvemmästä tutustumisesta. Lähinnä leikkiä ja päivänpiristystä.
Miksei välillänne ole nyt mitään? Varattuja?
Voi kuinka toivon ap, että tilanne olisi juuri minun työpaikallani. Olen mies ja aivan rakastunut työtoveriini, joka on siis nainen. Mielestäni välillämme on molemminpuolista ihastumista, mutta en itsekään voi tehdä varsinaista aloitetta. Olosuhteista johtuen sen on tultava naiselta.....
Silmiin tuijottelu on aika positiivinen merkki. Mikä se pupilli juttu oli? Laajenee kun ihastusta katselee tms