Muiden kärsimyksillä rahastaminen

HS:n Lisää aiheesta linkit kertovat kylmää ja surullista kertomaa siitä miten tämä yksi ja sama valokuvaaja rahastaa jatkuvasti muiden kärsimyksillä:

"Valokuvaaja Meeri Koutaniemi tapasi lapsensa hapolla tappaneen miehen: ”Mietin, että pitäisikö tuomita vai ymmärtää”"

"Mitä tapahtui silvotulle tytölle? Meeri Koutaniemi tapasi Keniassa uudelleen tytön, jonka ympärileikkaus kohahdutti toissa vuonna"

"Huomenna hänet silvotaan – suomalaiskuvaaja todisti ympärileikkausta Keniassa"

up

Niinpä. Ihan kuin nuo kauheudet eivät olisi jo tiedossa.

Ihan kauheeta. Miten uskomattoman itsekäs, narsistinen ja psykopaattinen ihminen että voi alentua tuollaiseen.

Ja miten se hyväksytään?

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ihan kuin nuo kauheudet eivät olisi jo tiedossa.

Niinpä. Ja ihan kuin hänen valokuvansa auttaisivat mitään muuta kuin hänen uraansa ja pankkitiliään.

Heikoimmassa asemassa olevien kärsimyksen kustannuksella.

Suomen Unicef tuomitsi nuo ympärileikkauskuvat:

http://unicef.typepad.com/main/2014/01/hänet-silvottiin-suomalaisten-lu…

Hänet silvottiin suomalaisten lukijoiden edessä sunnuntaina

Meeri Koutaniemen vaikuttaviin valokuviin perustuva Anu Nousiaisen reportaasi tyttöjen ympärileikkauksesta sunnuntain Helsingin Sanomissa (5.1.2014) on herättänyt runsaasti huomioita ja keskustelua sosiaalisessa mediassa. Eikä ihme, sekä kuvat että maailma niiden takana ovat kaikessa epäoikeudenmukaisuudessaan karmaisevia.

Toimittaja Nousiainen on tehnyt hyvän taustatyön: ongelman syyt pääkohdittain ja ilmiön laajuus käy ilmi. Kuvat ovat kaikessa karmivuudessaan myös koskettavia. Reportaasin tarkoitus on varmasti vilpitön: tehdä jotain tämän epäinhimillisen ilmiön kitkemiseksi.

Tietoisuus on ensiaskel asioiden muuttamiseksi. Tunteisiin vetoaminen on siinä hyvä keino. Jutusta syntynyt jyrkkäsävyinen keskustelu kertoo kuitenkin, että mustavalkoisuutta olisi voinut hälventää kertomalla siitä työstä, jota tehdään kansainvälisesti yhdessä kyläyhteisöjen, vahvojen naisten ja uskonnollisten johtajien kanssa, ja täällä kotimaassakin maahanmuuttajien tukemana. Tämä työ on kantapään kautta osoittanut, että ongelma ei ratkea sormin syyttämällä, vaan koko yhteisö on sitoutettava miettimään kuinka edistää jokaisen ihmisen ihmisarvoa. Tätä työtä edes lyhyesti esittelemällä lukijan tunnekuohut olisi voitu ohjata konkreettisesti näitä hyviä toimintoja tukemaan.

Vakavampi eettinen ongelma jutussa oli tyttöjen kasvojen näyttäminen. Lasten käyttöä mediassa ohjaavat monet säännöt, myös Helsingin Sanomilla on oma ohjeistuksensa. Näissä vahvistetaan, että lasten suojelun edistämiseksi tehtävä työ ei saa itsessään olla lasten suojelun vastaista. Tarkoitus ei koskaan pyhitä keinoja, ei edes, vaikka tavoitteena olisi edistää yleisesti lapsen oikeuksia.

Keskeistä on kysyä lapselta tämän tietoinen suostumus, niin että hän ymmärtää, mistä on kysymys, mihin ja kuinka laajasti hänen kuviaan käytetään. Huoltajan suostumus ei riitä teini-ikäisen kohdalla. Realiteetti toki on, että tällaisen yhteisön tyttö ei saa itse päättää, saatikka että hän ymmärtäisi, mitä tarkoittaa olla esillä pahoinpideltynä Helsingin Sanomien 380 000 suuruisessa sunnuntailevikissä. Mutta tällöin sitä suurempi on toimittajan vastuu tehdä lapsen suojelua tukeva päätös tytön puolesta. Olisiko juttu ollut vähemmän vaikuttava, jos tyttöjä olisi kuvattu siten etteivät he olisi tunnistettavissa? En usko.

Länsimaisen lapsen kohdalla ei tulisi kysymykseenkään näyttää pahoinpidellyn lapsen kasvoja, kaukaisen afrikkalaisen lapsen ihmisarvo ei ole tämän vähäisempi. UNICEFin eettiset ohjeet voi kiteyttää nyrkkisääntöön: Ota lähtökohdaksesi kaikissa lapsista raportointitilanteissa ajatus "Mitä jos tämä olisi minun lapseni?" Miten haluaisin tietoja ja kuvia hänestä käytettävän, vai haluaisinko laisinkaan?

INKA HETEMÄKI

Kirjoittaja on Suomen UNICEFin ohjelmajohtaja

Ekana tuli mieleen SPR:n ja vastaavien puljujen pakolaisbisnes.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ihan kuin nuo kauheudet eivät olisi jo tiedossa.

Niinpä. Ja ihan kuin hänen valokuvansa auttaisivat mitään muuta kuin hänen uraansa ja pankkitiliään.

Heikoimmassa asemassa olevien kärsimyksen kustannuksella.

Aivan. Emme elä uutispimennossa. Mut varmaan noista kuvista saa kivasti reissurahaa, että pääsee siinä sivussa taas kauhistelemaan jotain.

Onko tää se joka on siinä ohjelmassa Armanin kaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Ihan kuin nuo kauheudet eivät olisi jo tiedossa.

Niinpä. Ja ihan kuin hänen valokuvansa auttaisivat mitään muuta kuin hänen uraansa ja pankkitiliään.

"Valokuvaaja Meeri Koutaniemi, 26, on voittanut nuorten kuvajournalistien Lumix-festivaalin pääpalkinnon. 10 000 euron arvoinen FreeLens-palkinto myönnettiin Koutaniemelle lauantai-iltana Hannoverissa.

KANSAINVÄLINEN RAATI valitsi Koutaniemen Keniassa kuvaaman reportaasin tyttöjen ympärileikkauksista festivaalin parhaaksi. Palkinnon jakanut Freelens on Saksan suurin kuvajournalistijärjestö."

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1403401889912

Meerille palkinto, mainetta ja 10 000 EUR rahaa ja miten tämä auttoi ympärileikattuja tyttöjä Keniassa? Aivan ei yhtään mitenkään.

"Valokuvaaja Meeri Koutaniemen (s. 1987) Helsingin Sanomissa julkaistu kuvareportaasi on voittanut Daily Press -sarjan Visa pour L'Image -festivaalilla Ranskan Perpignanissa.

Festivaali on maailman arvostetuimpia valokuvajournalismin tapahtumia.

Palkinto myönnettiin Koutaniemelle kuvasarjasta kahden maasai-heimoon kuuluvan teinitytön ympärileikkauksesta. HS julkaisi kuvat tammikuussa."

Meerilla palkinto, mainetta mutta miten tämä auttoi näitä maasai-heimoon kuuluneita ympärileikattuja teinityttöjä? Aivan ei yhtään mitenkään.

Vieläkö joku pitää näitä valokuvaajia jotka rahastavat muiden kärsimyksellä ja huonommalla asemalla palkittavina ja ylistettävinä?

Missä maassa tuo happohyökkäys tapahtui? En pääse HS:n sivuille. Suomessa syntyneitä ja kasvaneita tyttöjä silvotaan mutta siitä ei saa keskustella. Pitää lähteä Keniaan saakka valokuvaamaan kun Euroopassahan tätä ei (muka) tapahdu. Minkä verran oli silvottujen tyttöjen osuus hedän kärsimyksestään otettujen kuvien tuotoista?

Vierailija kirjoitti:

Missä maassa tuo happohyökkäys tapahtui? En pääse HS:n sivuille. Suomessa syntyneitä ja kasvaneita tyttöjä silvotaan mutta siitä ei saa keskustella. Pitää lähteä Keniaan saakka valokuvaamaan kun Euroopassahan tätä ei (muka) tapahdu. Minkä verran oli silvottujen tyttöjen osuus hedän kärsimyksestään otettujen kuvien tuotoista?

Niinpä, paljonkohan antoi palkintorahoista tytöille?

Tuo happohyökkäys tapahtui Intiassa. Siellä on jo useita vahvoja järjestöjä jotka taistelevat tätä ongelmaa vastaan (happohyökkäykset naisia kohtaan ovat siellä yleisiä ja kasvussa) sekä tukevat uhreja. Juuri jokin aika sitten Britannian kuninkaalliset kävivät vierailulla tällaisen organisaation luona ja lupasivat apua.

Eli Meeri ei tuo yhtään mitään uutta tähänkään mitä ei jo tiedettäisi ja minkä eteen ei jo tehtäisi paljon - ja siis nimenomaan TEHDÄÄN eikä vain oteta valokuvia ja rahasteta sillä.

Up

UP

up

uppista

Noista hirveyksistä ei puhuta koskaan liikaa. Kuvat tuovat ne myös selvästi pumpulissa kasvaneiden länsimaistenkin silmille, ne eivät ole vain "jotakin jossakin" jonka voi unohtaa vaan kyse on oikeista elävistä ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Noista hirveyksistä ei puhuta koskaan liikaa. Kuvat tuovat ne myös selvästi pumpulissa kasvaneiden länsimaistenkin silmille, ne eivät ole vain "jotakin jossakin" jonka voi unohtaa vaan kyse on oikeista elävistä ihmisistä.

Ja tämän valokuvaajan takia puhutaan tästä valokuvaajasta eikä niistä kauheuksista.

Eivätkä nämä valokuvat tuo niitä asioita yhdenkään pumpulissa kasvaneen silmille vaan vain ja ainoastaan ne tuovat kuvaajan nimeä kaikkien näkyville.

Jos sinä elät tynnyrissä jossa et tiedä näistä asioista niin se on sinun oma häpeäsi ja näitä ihmisiä pitäisi pyrkiä auttamaan eikä vain puhumaan ja kauhistelemaan heidän tilannettaan.

Tämä valokuvaaja vain tyytyy kauhistelemaan mutta ei auttamaan.

Ilmeisesti yhä löytyy ihmisiä joille uhrien asema ja tilanne on aivan sama kunhan vain länsimaissa puhutaan ja kauhistellaan mahdollisimman näkyvästi oikein valokuvien ja palkitun valokuvaajan avustuksella.