Kolme tositarinaa seksittömästä suhteesta:

”Oho, eipä olla taas pitkään aikaan harrastettu seksiä”

Tapasin avopuolisoni 10 vuotta sitten. Suhteemme alkoi seksin suhteen hyvin aktiivisena. Ajattelin, että sehän kuuluu asiaan.

Olin jo ennen suhdetta masentunut. Masennus muuttui kumppanistani riippumattomista syistä vakavammaksi jo suhteen alkuvaiheessa. Sillä oli suora vaikutus seksiin, se ei enää todellakaan kiinnostanut.

Kumppanini ei painostanut minua seksiin millään tavalla ja välillä kuvittelin sen johtuvan siitä, että hän ei halua minua. Todellisuudessa seksi ei vain ollut hänelle niin tärkeää kuin muu läheisyys ja minun hyvinvointini. Se oli masentuneena mahdotonta ymmärtää.

Minä tein välillä asiasta ongelman. Olin loukkaantunut ja vihainen välillä miehelleni ja välillä itselleni. Mietin, että mikä minussa on vikana.

Olin masentunut ja itkin hänelle, että hän ei ole tehnyt aloitetta niin ja niin pitkään aikaan. Hän sanoi, ettei ole ajatellut, että seksi kiinnostaisi minua, sillä olen ollut niin huonossa kunnossa.

Oli helpottavaa kuulla, että minussa ei ole vikana yhtään mikään.

Suhteessamme on ollut stressaavampien elämäntilanteiden ja masennuskausien aikana kuukausienkin taukoja seksistä. Enää en siitä ahdistu. Tämä on meidän suhteemme ja meidän tapamme. Läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta riittää.

Ilmeisesti yhdyntäkeskeisyys ei vain ole niin tärkeää meille. Onhan se toki kivaa silloin kun on voimia ja intoa – mutta se ei ole kivaa pelkästään suorituksena, joka vain sattuu kuulumaan parisuhteeseen.

Asia on mieheni puolelta ilmeisesti ongelmaton. Hän on enimmäkseen valmis seksiin, jos teen aloitteen, mutta pärjää ihan hyvin ilmankin. Toki hän voi itsekin tehdä aloitteen. Hän ei ole pettänyt, enkä usko, että haluaisikaan.

Voisihan seksiä toki enemmänkin harrastaa, onhan se kiva yhteinen harrastus. Se on siis kummankin mielestä mukavaa puuhaa, mutta se unohtuu helposti. Nyt on ollut sellaisia hetkiä, että ”oho, eipä olla taas pitkään aikaan harrastettu seksiä, että pitäisikö”.

Kun joka puolelta hirveästi toitotetaan, millaista seksielämän pitää suhteessa olla, niin on ihan hyvä huomata, että tällainenkin on ihan normaalia. Kaikille sama parisuhdetyyli ei vain sovi. Itselleni on tärkeintä, että olemme mieheni kanssa samaa mieltä.

Annika, 34

”Torjuin hänet, kun halusin torjua itseni”

Viimeisimmässä suhteessani minusta tuli pihtari. Se alkoi siitä, että mursin jalkani. Jalka parantui hyvin hitaasti ja liikunta jäi. Kesäaikaan liikunnan tilalle tuli kaverit, aurinko ja terassit. Olen ollut nuoresta asti herkkä lihomaan, jos en pääse liikkumaan ja alkoholi pahensi tilannetta.

Lihoinkin muutamassa kuukaudessa pitkästi toistakymmentä kiloa ja sain astmaattisia oireita. En pystynyt niiden vuoksi juoksemaan yökkimättä limaa, joten liikunnallisuus oli todella kiven takana.

Suhteessamme oli läheisyyttä, seksiä, halailua, pussailua ja lusikka-asennossa nukkumista siihen saakka, kun aloin havahtua siihen, että miltä kehoni näyttää. Häpesin itseäni ja aloin torjua itseäni niin, että en halunnut puolisoni koskevan minuun.

En saanut painoani tippumaan, vaikka jumppasin kotona kuinka.

Näin milloin häntä halutti. Ahdistuin siitä valtavasti.

Keksin tekosyitä ja tekemistä. Aloin oirehtia ahdistuksella ja päänsäryillä. Joimme viiniä iltaisin, sillä se oli minulle tapa välttää seksi. Mitä enemmän pakenin, sitä enemmän hän pyrki lähelleni. Se oli henkisesti uuvuttavaa.

Kun pitkien välttelyiden jälkeen puolisoni alkoi itkien epäillä, että minä en halua häntä, kerroin viimein hänelle, mistä ennemmin on kysymys. Se avasi paljon, mutta oli raastavaa kuulla, että hän haluaa enemmän seksiä, koska minä olin niin syvällä omassa pahassa olossani, että en voinut sellaista itseni tähden luvata.

Keskustelun jälkeen puolisoni alkoi kertoa minulle päivittäin, kuinka kauniina ja viehättävänä hän minua piti. Kun valitin kylkimakkara-ahdistustani, hän totesi, että ”onpa enemmän, mitä rakastaa”. Hän teki kaikkensa, mutta ei pystynyt muuttamaan palikoiden järjestystä minun pääni sisällä.

Tilanne jatkui pari vuotta, viimeisenä vuonna harrastimme seksiä pari kolme kertaa. Tuntui, että tein sen vain hänen vuokseen. Minulla oli ajatus siitä, että lihavana en ansaitse rakkautta, seksiä tai muutakaan läheisyyttä.

Tilanne päätyi pitkän ajan kuluttua eroon. Eron jälkeen selvisi, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, joka selitti laihtumisen vaikeuden ja monta muutakin seikkaa.

En ole ikinä harrastanut seksiä enkä edes lähestynyt naista siinä tarkoituksessa, vaikka olen korkeakouluttautunut, ja ehkä naisia kiinnostavakin.

Oletan naiskammoni johtuvan lapsuuteni ja nuoruuteni sisarussuhteista, jotka olivat omituisia ja traumatisoiviakin. -Meitä oli perheessä neljä tyttöä ja kaksi poikaa; isämme oli kuollut jo varhaisessa lapsuudessamme salamaniskussa.

Sitä en tiedä, miksi sisaremme olivat meitä veljiään kohtaan niin törkeitä ja raadollisia kuin olivat? Ainoat sanat, jotka veljemme (teki itsemurhan nuorena aikuisena) kanssa saimme kuulla siskoiltamme, olivat "idiootti-gangsteri-mielisairas-voro" ainakin sata kertaa joka päivä. Ja äitimme ei mitenkään puuttunut näihin ilman mitään aihetta esitettyihin jokapäiväisiin loukkauksiin.

Tarinassa nro 1 järkytti "Avovaimollani ei ollut omaa rahaa, jotta hän olisi voinut maksaa haluamastaan viinasta, ja hän oli sitten päättänyt maksaa sen tällä tavalla"... Eli avokki päätyi pettämään saadakseen paukun vieraalta? Olisi antanut vaimolleen rahaa, ja viinaa ja seksiä ja vienyt vihille - jos kerran kunnon mies oli ja 20 vuotta yhdessä olivat olleet.

Olen mennyt lihavasta (165cm; 80kg) laihaan (50kg) kunnes selvisi: kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen jälkeen liian ärhäkkä lääkitys. Nyt on tilanne tasaantunut ja olen mielestäni normaali (60kg). Ihana mies kesti kaiken ja aina vakuutti, että rakasti minua sellaisena kuin olin, makkaroita tai ei. Mielestäni kannattaa ottaa selvää, missä on vika, jos (seksi)elämä ei suju. Syy voi olla yllättävä, mutta korjattavissa.

Olen mennyt lihavasta (165cm; 80kg) laihaan (50kg) kunnes selvisi: kilpirauhasen vajaatoiminta ja sen jälkeen liian ärhäkkä lääkitys. Nyt on tilanne tasaantunut ja olen mielestäni normaali (60kg). Ihana mies kesti kaiken ja aina vakuutti, että rakasti minua sellaisena kuin olin, makkaroita tai ei. Mielestäni kannattaa ottaa selvää, missä on vika, jos (seksi)elämä ei suju. Syy voi olla yllättävä, mutta korjattavissa.

Minä osaan jollain tavalla samaistua näihin vaikka olenkin nuori, vasta reilu parikymppinen. Takana on pari (ikätovereihin suhteutettuna) pidempää suhdetta, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, etten ansaitse enää ketään lähelleni. En tiedä onko kyseessä jokin kehonkuvan häiriö, mutta en koe olevani tarpeeksi hyvä ihmisenä. Siis fyysisesti. Siinä missä monet välttelevät läheisyyttä lihavuuden aiheuttaman häpeän takia minä taas koen olevani liian laiha. En siis ole mitenkään sairaalloisen laiha, vaan solakka ruumiinrakenteeltani. Mielestäni liian. Minun on vain hyvin vaikea saada painoa ylös ja massaa etenkin yläruumiiseen. Tämä fyysinen puute taas saa henkisen puolen oireilemaan. 

Edellisessä suhteessa en loppuvaiheissa tehnyt juuri lainkaan aloitetta seksiin, ja useimmin onnistuin torjumaan myös partnerin puolelta tulevat. Silloin kun seksiä olen harrastanut olen pyrkinyt pitämään aina paidan päällä, sillä en ole halunnut partnerini näkevän vartaloani.

Eli taas pitää paikkansa sanonta, parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Toiset ne eivät vaan osaa olla yksin. Miksi ottaa koko lehmää, kun maitoa voi ostaa litran kerralla?

Kaksikymmetä vuotta ilman seksiä kaatoi uusperheen. Ilman yhteisiä lapsia tuo kuvio ei toimi. Nyt elämä yksin ja hyvin. 55-vuotias.

Täällä seksin jahtaajista tarpeekseen saanut vanha akka.Kun koko ajan jahdattiin,syyteltiin ja muutenkin mollattiin,meni halut.

Mulle riiittäis ihan seksitön "lusikkasuhde"jossa olis muuta läheisyyttä ja hellyyttä.Voi sitä rakastaa niinkin,mut se harvalle miehelle sopii.