Lue keskustelun säännöt.
Olen oikeasti surullinen, että olin oikeassa :(. Minusta on tuntunut, että kukaan ei välitä minusta ja tein testin, että kuinka moni ottaa omatoimisesti yhteyttä minuun. Tänää tuli tasan 3 kk siitä, kun aloitin tämän testin ja nyt kerron tuloksen...
14.10.2016 |
Kukaan ei ole millää tavalla heinäkuun 14- lokakuun 14 välillä, ottanut minuun minkäänlaista yhteyttä. Ei vanhemmat, ei sukulaiset eikä vanhat tutut/ vanhat kaverit.
Ainoat viestit jota olen 3 kk saannut ovat joko mainos tai työviestejä. Yksi puhelu tuli ja se oli vääränumero.
Eli ennen itse yritin pitää yhteyttä aktiivisesti ja jtn siitä tulikin, mutta musta on aina tuntunut, että ihmiset ovat tekemisissä pakon edessä mun kanssa.
Ja oikeassa olin. Oon ainoastaan töissä oleillut ja jutellut parin paremman työkaverin kanssa.
Eli olisin voinnu olla täällä asunossa kolme kuukautta kuolleena tämän ajan eikä kukaan kaipaa. En ole siis antanut itsestäni minkäänlaista elon merkkiä.
Enkä ole ollut siis, kuin työkavereiden kanssa kontaktissa.
Testini tarkoitus oli katsoa kuinka kauan kestää että joku ottaa omatoimisesti yhteyttä minuun, mutta tänään tajuttuani tulleen 3 kk täyteen iski epätoivo :😧😧😧😧😧
Kommentit (166)
Kamalaa! Sun pitää nyt keskittyä hankkimaan joku uusi harrastus jonka kautta saat uusia tuttavia ja ystäviä. Mulla on vähän sama juttu mut tällähetkellä perhe ja lapset riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sure liikaa. Aika tyypillistä nykyajan käytöstä tuo on. Vanhempani muistavat minut jouluna ja syntymäpäivänäni kortilla, siinä kontaktit läheisiin. Onneksi on tv.
Vierailija kirjoitti:
Älä ole epätoivoinen. Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät ota yhteyttä. Omassa elämässä on niin paljon kaikkea, että en vain jaksa, vaikka monesti ajattelen. Olen kuitenkin erittäin iloinen, jos ja kun joku jaksaa olla aloitteellinen ja ottaa yhteyttä minuun.
Ystävyys on vastavuoroista. Eli aika huono ystävä olet.
Joo tää testi kävi puoli vahingossa. On tässä ollutkin kiireitä. Se oli itelleekin järkytys, kun tajusin, että itse en ole ottanut tosiaan 3kk keneenkään yhteyttä eikä kukaan minuun. En siis ole kuitenkaan puhelimella istunut ja odottanut soittoa :D. Tässä ollut niin paljoa kaikkea muuta työmatkaa jne....
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi. Jotenkin ymmärrän tutut ja kaverit, mutta en kyllä vanhempia. Minkä ikäisiä vanhempasi ovat ja millaiset välit teillä on muuten?
Hmm, minä olen iloinen samasta asiantilasta. Erakkoluonteena on helppo elää ;) Kukaan ei onneksi koskaan ota yhteyttä sen jälkeen kun äitikin kuoli pari vuotta sitten. Ihana vapaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä sure liikaa. Aika tyypillistä nykyajan käytöstä tuo on. Vanhempani muistavat minut jouluna ja syntymäpäivänäni kortilla, siinä kontaktit läheisiin. Onneksi on tv.
Ja te kaikki täällä. Hali teille, ap:lle eritoten.
Mulla melkeen sama. Äiti soittaa parin viikon välein jos en oo ite soittanut, mummo kerran vuodessa. Muuten ei oikeesti ikinä kukaan soita/viestitä ekana. Ei ne, joihin otan ite yhteyttä usein, eikä nekään joihin vaan välillä. En jaksa enää tuntea huonoa omaatuntoa siitä etten muista pitää yhteyttä, kun ei se nyt niin voi olla että kokonaan mun harteilla koko yhteydenpito. Voisin tehä saman testin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu kuin kakkosella! Tasapainoilen elämässäni pienten lasten, koululaisen ja hänen harrastusten sekä työn välillä, ja yritän myös panostaa parisuhteeseen. En ehdi pitämään oikeastaan koskaan ystäviini yhteyttä, mutta olen aina onnellinen jos joku soittaa minulle! Facebook on pelastukseni ja sen avulla saa pidettyä helposti yhteyttä kun minulle sopii. Harmi niille jotka eivät siellä ole.
No mulle saattais käydä noin. Elän ja mun kaverit kans ruuhkavuosia ja ei tässä kyllä kerkee kellekään soitella. Mä lähen siitä, että soitan itse, jos seuraa kaipaan. No, kyl mun äiti ja isä soittelee ehkä turhankin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti ei koskaan soita ja saattaa kiukutella itsekseen jos en soita. Kerran oli vähän pidempi väli soitossa ja äiti tästä närkästyneenä huomautti. Sanoin että kyllä hänkin voi soittaa mutta kuulemma kyllä se on niin että lapset soittaa vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole epätoivoinen. Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät ota yhteyttä. Omassa elämässä on niin paljon kaikkea, että en vain jaksa, vaikka monesti ajattelen. Olen kuitenkin erittäin iloinen, jos ja kun joku jaksaa olla aloitteellinen ja ottaa yhteyttä minuun.
Ystävyys on vastavuoroista. Eli aika huono ystävä olet.
Minäkin olen tuollainen huono ystävä. Huono ottamaan yhteyttä. Mutta ei se tarkoita etteivätkö ystäväni olisi minulle tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ole epätoivoinen. Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät ota yhteyttä. Omassa elämässä on niin paljon kaikkea, että en vain jaksa, vaikka monesti ajattelen. Olen kuitenkin erittäin iloinen, jos ja kun joku jaksaa olla aloitteellinen ja ottaa yhteyttä minuun.
Just tollasilta ihmisiltä ne läheiset kaikkoo vähitellen ajan kanssa, jossain tulee raja kun ei enää jaksa olla ainoa yhteyden pitäjä..
Sori että utelen, mutta mistä luulet tämän johtuvan? Oletko jotenkin hirveän työläs ihminen, haastatko riitaa, oletko epäystävällinen muille? En sano, että kuuluisit heihin, mutta on eräs ihmisryhmä. Sellaiset, jotka suorastaan tahallaan ovat ilkeitä muille, jotta pääsevät valittamaan kun ovat niin yksinäisiä ja kaikki muut niin ilkeitä.
No niin, tässä pari ajatusta paperille, jos niistä sattuisi olemaan apua sinulle.
Asiahan on niin, että nyky-ihmisellä ei näytä olevan aikaa muille omien asioidensa lisäksi.
Itse kun olen kiertänyt ainakin "täyden kierroksen myllyn ympäri ja vähän toista", niin tässä on tullut opittua jotain perus-asioita.
1. Sinun on ruvettava aktiiviseksi lähtemään ulos omasta ajatus-vaostasi ja tehtävä itsesi näkyväksi muille, joita tahtoisit tavata tai jututtaa.
2. Tee aloitteita keskustelun aloittamiseksi kaikkialla minne menetkin. Älä odota, että joku muu sen tekee. Kaupassa, kadulla, bussipysäkillä jne.
3. Koeta ajatella päässäsi niitä aiheita, joista sinä tiedät jotain ja kysele. Huomaat, että sinulle vastataan. Aiheet joista haluat puhua olisi hyvä valita niin, että se antaa virikettä keskustelun jatkamiseen.
Alahan aktiiviseksi...................................
Käyttäjä2762 kirjoitti:
No niin, tässä pari ajatusta paperille, jos niistä sattuisi olemaan apua sinulle.
Asiahan on niin, että nyky-ihmisellä ei näytä olevan aikaa muille omien asioidensa lisäksi.
Itse kun olen kiertänyt ainakin "täyden kierroksen myllyn ympäri ja vähän toista", niin tässä on tullut opittua jotain perus-asioita.
1. Sinun on ruvettava aktiiviseksi lähtemään ulos omasta ajatus-vaostasi ja tehtävä itsesi näkyväksi muille, joita tahtoisit tavata tai jututtaa.
2. Tee aloitteita keskustelun aloittamiseksi kaikkialla minne menetkin. Älä odota, että joku muu sen tekee. Kaupassa, kadulla, bussipysäkillä jne.
3. Koeta ajatella päässäsi niitä aiheita, joista sinä tiedät jotain ja kysele. Huomaat, että sinulle vastataan. Aiheet joista haluat puhua olisi hyvä valita niin, että se antaa virikettä keskustelun jatkamiseen.
Alahan aktiiviseksi...................................
Oliko nämä ap:lle ongelma? Ei aloituksesta sellaista kuvaa saanut. Minulta ainakin sujuu kaikki tuo ihan nou problem. Ja olen aktiivinen. Ei se auta siihen, että puhelimeen soittaisi muut kuin äiti kahdesti vuodessa ja lehtimyyjät useammin.
Älä ole epätoivoinen. Minä olen niitä ihmisiä, jotka eivät ota yhteyttä. Omassa elämässä on niin paljon kaikkea, että en vain jaksa, vaikka monesti ajattelen. Olen kuitenkin erittäin iloinen, jos ja kun joku jaksaa olla aloitteellinen ja ottaa yhteyttä minuun.