Voi saamari, että tuo vanhempi kakara käy hermoille!
Mikään sanominen ei mene perille. Tai menee, mutta se muisti kestää tasan 10 sekuntia. Juoksee sisällä, mölisee jatkuvasti tai vonkuu jotakin. Eilen nosti pikkusisartaan parvekkeen kaiteelle ja viimetingassa ehdin tiskaamasta hätiin. Tänään se oli taas samassa paikassa nostamassa siskoaan. Luuleeko se, että kiellot koskevat vain sitä nimenomaista hetkeä ja seuraavana päivänä ne eivät ole enää voimassa? Luulisi 8-vuotiaan jo käsittävän joitakin perusasioita.
Keinot alkavat loppua ja välillä tekee mieli lähettää lapsi Timbuktuun seuraavalla lennolla.
Kommentit (15)
olevan todella työtä eikä vaan mitään kakaroiden jaloissa pyörimis-elämää.
On silti aika selvää, että 2-vuotias saa enemmän perushuomiota kuin 8-vuotias. Isomman kanssa on sitten ihan omat juttunsa, kuten koulu ja harrasteet.
En tiedä, ehkä painun itse sinne Timbuktuun ja jätän lapset isänsä kanssa pariksi viikoksi.
Monella erityislapsella on juuri tuo piirre: käskyt ja ohjeet ei oikein mene perille, ei ymmärretä syy-seuraussuhdetta (esim. jos nostan pikkusisaruksen parvekkeen kaiteelle, hän voi pudota, ja jos hän putoaa hän voi kuolla, joten en nosta).
Olen silti jotenkin tuudittautunut siihen, että koulussa huomattaisiin, mikäli jotain hälyttävää ilmenisi. Hieman yliaktiivinen lapsi on kyllä ollut aina ja motorisesti ehkä juuri sen vuoksi hyvin taitava. Ihan normaali ajattelu on kyllä välillä hukassa. Tavarat eivät löydä paikoilleen (mikä on varmaan ihan normaalia, joskin väsyttävää) ja tosiaan nuo kiellot ja kehotukset eivät pysy mielessä.
Koulussa ei yllättäen huomattu mitään. Lapsi (10-vuotias) pärjää koulussa hyvin, on liikunnassa yms kehno koska on niin kömpelö, mutta " oikeat" oppiaineet menee hienosti. Kavereita ei juuri ole, ja aika hiljainen hän on, muttei mikään erakko kuitenkaan.
Siskoni kotona kiinnitti huomiota juuri siihen, että syy ja seuraus sekä annetut ohjeet ei menneet perille. Siitä lähti sitten pyörät pyörimään, ja lapsi tutkittiin, todettiin että on Asperger-lapsi.
Vierailija:
Olen silti jotenkin tuudittautunut siihen, että koulussa huomattaisiin, mikäli jotain hälyttävää ilmenisi.
Hohhoijaa. Lapset nyt riehuu ja voi olla tottelemattomia.
Jopa 3v tajuaa jo perusasioita, ja osaa noudattaa yksinkertaisia (ja hieman vaikeampiakin) sääntöjä ja ohjeita!
Vierailija:
Hohhoijaa. Lapset nyt riehuu ja voi olla tottelemattomia.
Ei meillä kyllä koskaan tuollaista ole ollut.
Syyt ja seuraukset ovat menneet perille, ja jos ei ne ole menneet perille, niin ainaskin ohjeita on toteltu ja seurattu aika sanatarkasti.
joka ehdottaa kaikkiin tämäntyyppisiin ongelmiin, että lapsellasi on asperger. Taitaa kertoilla näkemyksiään myös tuolla taaperopuolella. Hänellä/heillä tuntuu olevan vankka asiantuntemus juuri asperger-lapsista, koska sillä kummin kaiman siskon lapsella on juuri sellainen todettu. Lieneekö niitä omia (asperger)lapsia lainkaan??
Kaikenlaisia ehdotuksia saa siis heittää. Vikahan voi olla myös minussa ja tavassa jolla yritän asioita selittää tai ohjata. Lapseen on josku aika vaikea saada katsekontaktia kun hän on niin kiinni omissa tohinoissaan, että tapanani on ollut ottaa lapsen kasvot käsieni väliin ja rauhallisesti selittää miksi jotain ei tehdä. Selän takaa esimerkiksi ei auta sanoa mitään koska silloin hän ei ikään kuin kuule, ei siis reagoi mitenkään. Raktio tulee ainoastaan silloin kun kasvotusten jutellaan, mutta tosiaan muistissa mikään kehotus ei pysy minuuttia kauempaa. Jos pyydän, ettei juokse sisällä niin kuluu tasan minuutti ja taas on ralli päällä.
Ap
Ja kielto on mennyt perille jo alle 5v:nä. Eli kyllä 8v:nkin mun mielestä pitäisi tajuta että jos sisällä juokseminen on kielletty, sitten se ON kielletty.
Eikä tuokaan kovin tavalliselta kuulosta että lapsi ei kuule jos selän takana sanoo jotain, ja että ihan noin pitää ottaa katsekontakia.
Se on todennäköisesti vain vaihe ennen muutaman vuoden seesteistä kautta ennen sitä varsinaista teini-iän uhmaa.
välillä hankala 8-vuotias, mutta ei mitään tuollaista ole ollut pitkään aikaan. Ihan totta, kuulostaa aika oudolta, etenkin tuo pikkusisaruksen nostaminen vaaralliseen paikkaan...
Jos vauva ei puolivuotiaana nuku öitä läpi, niin jokin vikahan hänessä täytyy olla. Ja jos yksivuotias itkee oven takana, kun äiti menee vessaan, niin erityislapsi taaskin. Jos kaksivuotias ei osaa kävellä varpaillaan, niin jokin syndrooma täytyy olla. Ja kun kolmevuotias ei viihdy yökylässä, niin vähintään neurologisesta häiriöstä on varmasti kyse.
Ja niin edelleen. Joskus on tympeää kysellä täältä mitään, kun pientäkään erilaisuutta ei sallita. Ja sitten on äidin vika, kun ei ole osannut kasvattaa lapsesta tasapaksua kiiltokuvayksilöä.
Siinä se nyt istten hakee huomioo negatiivisella tavalla kun ei saa pyyteetöntä huomiota äidiltään. Vai?