Miksette opeta tyttölapsianne sosiaalisiksi?

Biologiaa. Sitä ei kasvateta pois.

Koska lapset opetetaan nykyisin pienestä pitäen siihen että leikkitreffeille tulee kerrallaan vain yksi. Pojilla on ihan samaa bestismeininkiä nykyisin, kotiin saa viedä vaan yhden kaverin kerrallaan ja sitten opitaan olemaan vain kaksin.

Kaikilla ei sykkaa yhteen. Yleensä se on niin että, jos on kolme tyttöä niin monesti yksi on siinä ylimääräinen. 

Vierailija kirjoitti:

Biologiaa. Sitä ei kasvateta pois.

Omani on sitten kait biologinen poikkeus.

Ymmärrän hyvin tuon " yksi kaveri kerralla" -systeemin, kun on kyse sisäleikeistä. Sitä en ymmärrä, että miksi ei vuorotella ja toisaalta järjestetä tapaamisia esim. pihalle isommalla porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla ei sykkaa yhteen. Yleensä se on niin että, jos on kolme tyttöä niin monesti yksi on siinä ylimääräinen. 

Miksi ihmeessä on ylimääräinen? Miksei voi oppia olemaan erilaisten kanssa, päästä kompromissiin leikeissä, oppia vuorottelua jne?

Eikö ihmisillä saa olla parhaita kavereita?

Oon aina ihmetellyt miksi lapsia pakotetaan olemaan kaikkien kaveri. Ei me aikuisetkaan kaikkia naapureita ja työkavereita kutsuta kotiin kahville. Kemioiden pitää kohdata toimivissa ystävyyssuhteissa.

Ystävällinen pitää olla joo, mutta se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö ihmisillä saa olla parhaita kavereita?

Ei ilmeisesti saisi, saa olla vain yksi paras kaveri tai alkaa kateus ja keinottelu.

Olen törmännyt samaan ilmiöön ekaluokkalaisten keskuudessa. Olin yllättynyt siitä kuinka moni järkeväkin äiti asennoitui niin että "kolme tyttöä ei voi leikkiä yhdessä jne..". Tätä pidetään jonkinlaisena itsestäänselvyytenä?

Omaa lasta olen kannustanut olemaan kaikkien kaveri ja ottamaan koulussa kaikkia mukaan välituntileikkeihin, myös niin että jos näkee jonkun seisovan yksin niin pyytää muiden joukkoon. Meillä ei myöskään ole paras kaveri-luokitusta vaan on monta hyvää kaveria. Toki ymmärrän että kaikki eivät viihdy yhdessä ja jonkun kanssa leikit ovat erityisen hauskoja mutta kuka haluaa olla se toiseksi paras tai kymmenenneksi paras kaveri?

Enkä ymmärrä sitäkään ettei kotiin mahtuisi kuin yksi kaveri kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Oon aina ihmetellyt miksi lapsia pakotetaan olemaan kaikkien kaveri. Ei me aikuisetkaan kaikkia naapureita ja työkavereita kutsuta kotiin kahville. Kemioiden pitää kohdata toimivissa ystävyyssuhteissa.

Ystävällinen pitää olla joo, mutta se riittää.

Jos yhdellä kemiat kohtaa monen kanssa, mutta kaverit taas eivät pidä jostain syystä toisistaan, opetanko vuorottelemaan vai tekemään valinta yhden kaverin suuntaan vai vain sietämään kavereiden suhmurointia. Selvä olisi kun kaikki osaisivat olla yhdessä. Kukaan ei jäisi ulkopuolelle.

Kyllä se "biologia" alkaa vanhemmista ja heidän asenteistaan. 

Minusta oli helpompi olla vain yhden tai kahden kaveri juuri siksi, kun oli ne draamat. Aina joku pikku prinsessa yritti pomottaa ja määrätä kuka saa olla kenen kanssa, mitkä vaatteet pitää kaikilla olla, kenen kanssa leikitään, kenen ei. Helpompi vain jättäytyä "piireistä" ulkopuolelle, ja olla jonkun sellaisen kanssa jota ei pompoteta helpolla. Harva lapsi uskaltaa pompottajille sanoa vastaan. Kyllä tyttö varsinkin tekee ja sanoo ihan mitä vahvempitahtoisen määrää.

Toivottavasti nykyään hyväksytään helpommin rauhalliset lapset jotka eivät draamaprinsessoja jaksa. Minun lapsuudessani aikuiset antoivat ymmärtää että olen kummajainen jonka pitäisi juosta koko ajan jollain suurella porukalla pihalla. Mitään ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia ei käsitelty, eikä niistä saanut puhua sanaakaan.

Olen miettinyt ihan samaa. Kyllä se siitä kasvatuksesta lähtee, eikä mistään biologiasta. Tätä toimintaa tuetaan myös varhaiskasvatuksessa laittamalla päiväkodeissa tytöt leikkimään pareittain ja pojat ryhmässä. Vaikka siellähän olisi todella hyvät valmiudet opetella pois tuosta tavasta.

Eiks se tuo laumasieluisuus aiheuta paljon enemmän kiusaamista?

Biologiaa joidenkin tyttöjen osalta? Näillä perheillä ei usein ole rahaa tai kiinnostusta tehdä kivoja juttuja ryhmässä? Lapseni sosiaalistuu tiiviissä ja kalliissa harrastusryhmässä, ei koulun välitunneilla. Jokaisessa koulussa on häiriköitä, jotka ovat kuin paita ja peppu tai aiheuttavat konflikteja rikkomalla ja vaihtelemalla kaverisuhteita.  Kerrallaan kelpaa vain yksi paras kaveri! Onneksi heiltä pääsee rauhaan sitten kun on kerännyt riittävästi itseluottamusta ja kykenee kommunikoimaan kaikkien muiden kanssa sekä olemaan rohkea, kaunis, reipas, iloinen ja oma persoonansa. Tässä vaiheessa nämä paita ja peppu tyypit katselevat muita mustiksi maalatuin silmin kulmiensa alta mulkoillen synkkänä.