Elämänarvot muuttuneet - miten mies suhtautuu?
Olen ollut mieheni kanssa kuusi vuotta ja meillä on kaksi päiväkoti-ikäistä lasta. Tähän asti olemme matkustelleet paljon, se on ollut yhteinen harrastuksemme ja elämäntapamme. Emme kuitenkaan ole mitään suurituloisia joten ahkera matkustelu edellyttää säästäväistä elämäntapaa. Nyt kuitenkin huomaan, että olen alkanut muuttumaan siihen suuntaan, että haluaisinkin mielummin sijoittaa asumiseen, kotiin, vaatteisiin ja muihin perusjuttuihin. Kadehdin tuttuja jotka asuvat hyvällä alueella kauniissa kodeissa ja joiden lapsilla on uudet kalliit syysvaatteet. Asioita, joihin meilläkin olisi varaa jos haluaisimme. Itse olisin jo valmis luopumaan matkustelusta tai vähentämään sitä reilusti, mutta mies taas on edelleen innoissaan elämäntyylistämme eikä kaipaa muutosta. Kaipa minä olen tullut vanhaksi :)
Keskustelu auttaa, tiedän. Mietin vain mitenköhän näin ison asian toiselle kertoisi ja miten mies suhtautuu. Varmaan vähän sama kuin olisi koko ikänsä ollut vela ja yhtäkkiä haluaisikin perustaa perheen.
Kommentit (4)
Keskustelemalla selviää.. Miksi kadehdit uusia kalliita syysvaatteita? Asumisen viihtyisyyden ja alueen merkityksen ymmärrän, mutta mitä ne vaatteet ym. merkitsevät sinulle? Kiinnostaa vilpittömästi...
Aika outo, dramaattinen tapa ajatella asiaa: "Rakas, persoonallisuuteni ja arvoni ovat muuttuneet, ja tästä eteenpäin haluan erilaista elämää." Eikö voisi ajatella, että yhden vuoden ajan suuntaisi kulutuksen painopisteen vaikka sisustamiseen ja kodin laittamiseen. Ei sitä sisustamistakaan nyt määräänsä enempää jaksa tehdä, ja kun koti on kiva ja mieluinen, voi matkailukin maistua taas entisellä tavalla.
Jos keskittyisit omaan elämääsi etkä ystäviesi.
Tää on just niinku se trolli joka halus talon Espoosta...