Yksinäinen jo vuosia - Psykologin mukaan minulla on hyvät sosiaaliset taidot

Asun isossa kaupungissa. Opiskelen yliopistossa alaa, jonka opiskelijaelämää pidetään erityisen yhteisöllisenä. On paljon tapahtumia, joissa pääsee tapaamaan uusia ihmisiä. Olen samanikäinen kuin kanssaopiskelijani.

Koko opiskeluaikanani olen tutustunut valtavaan määrään ihmisiä. Tutustunut, eli siis oppinut tuntemaan nimeltä tietäen jotain taustoista. Tiedän kuka on kotoisin mistäkin, asuu missäkin, missä kukakin käy töissä, kenellä on koira, kuka pelaa koripalloa, kuka tykkää bilettää, kuka ei, mitä harrastetaan...

Joka päivä vedän luontevaa, positiivista small-talkia kymmenien eri ihmisten kanssa.
Osaan puhua itsevarmasti ja uskottavasti. En inhoa esiintymistä, en jännitä, en ole ujo. Ensivaikutelma minusta on iloinen, määrätietoinen ja kaikin puolin ihan kiva tyyppi eikä kukaan katso minua kieroon tai ole suoraan välinpitämätön.
Silloin tällöin kutsun jonkun lenkille, lounaalle, jätskille, etkoille jne. Kolmen vuoden aikana olen pari kertaa onnistunut eikä kutsuja ole tullut toiseen suuntaan.

Jos kutsun ihmisiä luokseni viettämään iltaa, kutsusta innostutaan, mutta sitten perutaan tai vaan jätetään tulematta. Ihan kuin illanvietto kanssani olisi "ihan ok vaihtoehto jos ei mitään kivempaa tule eteen eikä ole pyykkiäkään pestävänä".

Kävin psykologin juttusilla ja hänen mielestään minulla on hyvät sosiaaliset taidot: itsevarmuutta, empatiaa ja positiivinen asenne. Olen myös ryhdikäs, siistin ja normaalin näköinen ja hymyilen paljon.
Vastaava yksinäisyys on hänen mukaansa kuulemma todella yleistä aloittavien korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Olen kuitenkin asunut ja opiskellut täällä vuosia. Ehdotti minulle uusia harrastuksia tai kursseja. Kokeiltu on ja sama homma. Kursseilla on kivaa mutta moikkaustuttuja tulee vain lisää.

99% ajasta olen asian suhteen optimistinen. Ajattelen, että kyllä mä sen ystävän tai pari vielä jossain kohtaan. 1% ajasta, eli silloin tällöin yksin kotona mä olen musertunut.
Viime talvena päätin pitää pienet synttäribileet. Kutsuin samalla viikolla rennosti tyyppejä, joiden olin varma viihtyvän keskenään. Kutsuin noin 15 ja luulin että muutama tulisi, kun suurin osa vastasi innostuneesti "Ei ole vielä mitään suunnitelmia. Kiitos paljon kutsusta, ehkä mä piipahdan!" Ei tullut ketään. Silloin itkin kakkuuni.

Kaipaan ajatuksia ja vinkkejä. Mitä voisin tehdä toisin? Tiedätkö minun kaltaiseni tyypin? Millainen hän sinusta on? Oletko itse kuin minä? Oletko ollut kuin minä? Mitä sitten tapahtui? Missä oikeasti mättää?