Jos ihastut johonkin/kemiat kohtaa täydellisesti niin..

Ei olisi sama. Kyllä em. seikat merkitsee.

En usko, että voisin ihastua jos jokin noissa häiritsis. En ihastu niin helpolla, että ennen kuin nuo tietäisin, olisin ihastunut. Tarkoitan, että on niin basic-asioita ihmisessä, että ennen kuin ehdin ihastua, niin ne vain ovat ehtineet tulla ilmi.

Ja vaikkei tietäisi ihmisen ammattia, niin jonkinlaisella karkealla seulalla status heistä tulee läpi minusta silti ja voi joko johtaa "hyväksyntään" tai siihen, että ei kiinnosta.

Lapsiasia taas on sellainen, että oletan ihmisen kertovan melko pian, että on isä/äiti, jos ei kerro vaikka on ja ehdin ihastua niin voisin ajatella, että jaahas ja et sitten sovi mulle/tule rakastamaan minua trapeeksi/tms.

Olisi, mutta olenkin hölmö romantikko

Muuten olisi sama, mutta lapseton pitäisi olla. Uusperhekuvioon en aio ryhtyä ikinä.

Millään muulla ei olisi väliä, paitsi lapsilla. En ikinä aloittaisi mitään vakavempaa miehen kanssa jolla on lapsia, ihan sama kuinka ihastunut olisin.

Ihan sama se on mitä nuo ulkoiset arvot ovat, jos kemiat synkkaa. Pintaliitäjät jäävät onneksi tällä seulalla rannalle etsimään toista pintaliitäjää.

Oli näköjään sama.

Minä akateeminen tapasin duunarimieheni, ihan veret seisahtuivat. On konkurssia ja lapsia takana.

Tänä päivänä olemme naimisissa. Aivan käsittämättömän ihana mies. Niin rakastava, niin antelias, puhuu tunteista, antaa minun olla juuri sellainen kuin olen...

Koulutus/ammatti tai vaikka työttömyys ei vaikuta ihastumiseen millään tavalla. Ulkoisessa olemuksessa voi olla seikkoja, jotka estävät alun alkaenkaan ihastumasta, esim. tupakan haju. Aloituksessa oletetaan, että olen jo ihastunut henkilöön, ja silloinhan tiedän millainen hänen ulkonäkönsä on. Pidän myös monista ominaisuuksista, joita ei yleensä pidetä "ihastuttavina", esim. isosta mahasta miehillä.

Jos taas ihastuksellani ilmenisi olevan lapsia, niin tunteeni sammuisivat hyvin nopeasti. Ehkä voisin sietää aikuisten lasten olemassaolon neli-viisikymppisellä miehellä, mutta pikkulapset - ei kiitos.

Täysin se ja sama. Äitipuolena olo ei haittaisi, toisen alalla ei ole väliä ja jos olen ihastunut, niin kyllä se ulkonäkökin näyttäytyy siinä vaiheessa jo miellyttävänä.

Jos taas joku tulisi esim. baarissa tarjoamaan lasillista, niin nuo jutut painavat enemmän ja voin kieltäytyä jo ylipainon tai vastaavan seikan vuoksi. Tuntemattomaan on vaikeampi ihastua kuin jollain tapaa tuttuun.

Siis tarkoitatko, että voisinko ihastua noista seikoista huolimatta vai että jokin noista seikoista estäisi jatkamasta suhdetta, vaikka olisikin ihastunut? Molempiin vastaukseni on, että on yhdentekevää.

Mulla on sen verran valinnanvaraa oman tasoni takia, että en päästäisi itseäni ihastumaan vääränlainen mieheen.

Miehen tulisi olla

Lapseton

Komea

Pitkä

35-50v

Hyvä status työ- ja sosiaalisessa elämässä

Oikeistolainen

Näistä alkukriteereistä en neuvottele.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sen verran valinnanvaraa oman tasoni takia, että en päästäisi itseäni ihastumaan vääränlainen mieheen.

Miehen tulisi olla

Lapseton

Komea

Pitkä

35-50v

Hyvä status työ- ja sosiaalisessa elämässä

Oikeistolainen

Näistä alkukriteereistä en neuvottele.

Ja tästä syystä olet yksin.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sinulle sama mikä olisi toisen status; koulutus, ulkonäkö, mahdolliset lapset aiemmista suhteista jne.?

Tällaista kevyttä pohdintaa näin aamusta.. :)

Ei olisi sama. Ensinnäkin, jotta voi ihastua niin toisen ulkonäön pitää olla puoleensavetävä. Ulkonäöllä on siis merkitystä (tätä ei pidä sekoittaa siihen, että ihmisen pitää olla kaunis/komea!) Toiseksi "kemioiden kohtaaminen", ihastuminen tai ehkä pikemminkin kiinnostuminen on vasta se alku, josta lähdetään tutustumaan toiseen. Koulutuksella sinänsä ei olisi minulle merkitystä, kunhan mies on älykäs ja sivistynyt ja kiinnostunut samoista asioista kuin minä (kulttuuri, matkailu). Sen sijaan jos kävisi ilmi, että hänellä on lapsia, niin vaikka hän olisi kuinka ihana niin en voisi ajatella parisuhdetta hänen kanssaan. Aikuiset lapset olisivat asia erikseen mutta kotona asuvat -  kiitos ei.

Muuten kyllä, mutta jos miehellä on lapsia, työnnän tunteeni kylmän viileästi sivuun ja ajattelen järjellä. Uusperhekuviot ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta.

T. Tilanne päällä...

Kyllä elämä on opettanut sen verran, että tiedän, ettei koulutuksella ole lopulta juuri merkitystä sen suhteen, millaista elämä miehen kanssa on ainakaan pitemmän päälle. Aloin seurustella kivan, rennon ja rahattoman oikeustieteen opiskelijan kanssa, mentiin naimisiin ja saatiin lapsia ja yhtenä päivänä huomasin olevani naimisissa rikkaan kusipään kanssa. Kun sitten elämääni saapasteli takavasemmalta lempeäsilmäinen duunari, joka ei paljoa puhunut, mutta oli läsnä ja sai minut joskus nauramaan, en paljoa ylioppilastodistuksen perään kysellyt. 

Lapsi asia on tärkeä. Sinkkuna lapsettomana en olisi ryhtynyt suhteeseen lapsellisen miehen kanssa niin, että minä olisin ollut joku äitipuoli lapsille. Kun itselläkin on lapsia, niin tilanne on vähän toinen, mutta edelleenkään en lähtisi mihinkään uusperhekuvioon tai ainakin kynnys siihen olisi todella korkealla. En tosin lähtisi uusperhe kuvioon lapsettomankaan miehen kanssa omien lasteni takia.

Ulkonäköön voi liittyä asioita, jotka estäisivät suhteen. Esim. epäsiisti ulkonäkö, risuparta, epäsiisti vaatetus tms. Joku hevarilook/moottoripyöräjengilook on sellainen, että en lähtökohtaisesti ole kauhean kiinnostunut, ei se varmasti oikean miehen kohdalla olisi este suhteelle, mutta yleensä sen tyyppiset miehet ei viehätä eikä heidän kanssa helposti löydy sellainen yhteinen sävel, että suhteeseen asti päädyttäisiin. Toki tunnen monta mukavaa sen tyylistä ihmistä, mutta en ole koskaan sen tyyliseen rakastunut.

Koulutus tai sen puute ei varmasti olisi ongelma. Tosin tiedän sen, että teknisen koulutuksen saaneena minä en todennäköisesti kelpaisi kouluttamattomalle miehelle.

Nostan, jos tulis vielä uusia mielipiteitä näin päivällä :)