Kuinka kauan koiranpennulla kestää oppia asioita?
Ystäväni otti jokunen kuukausi sitten koiranpennun. Kuinka kauan kestää, että sellainen oppii tottelemaan käskyjä ja kulkemaan hihnassa ym?
Tilanne on nimittäin se, että en enää voi kutsua ystävää kylään ennen kuin koira oppii käyttäytymään ja se on surullista. Koira pissaa lattioille. Ei tottele mitään käskyjä vaan juoksee sisällä ja repii kaikkea, puree kengät, lasten lelut, huonekalut. Jos se ottaa jotain, niin ystäväni ei millään saa tavaraa koiraltaan pois, hyppii vaan koiran perässä, naureskelee ja lepertelee sille. Ja kun koira lopulta hylkää tavaran, ystäväni lepertelee ja antaa sille herkkupaloja.
Ihmisten ruokaillessa koira kerjää ja kiipeää pöydälle, jos vaan yksikin tuoli on vailla istujaa. Ruokaa laittaessa koira on kokoajan keittiössä jaloissa. Kun sanoin, että koira pois keittiöstä, niin ystäväni totesi, että koiran kuuluu saada olla kaikkialla mukana. Minusta koiran paikka ei ole keittiössä.
Ulkona koira ei kulje yhtään vierellä hihnassa. Sillä on pitkä fleksitalutin ja se juoksee ja hyppelee täysin holtittomasti. Olen kävelyillä pari kertaa jo kompastunut koiraan ja jopa astunut sen tassun päälle, kun se yhtäkkiä on singahtanut jalkoihini.
Jos koiraa komentaa, se haukkuu ja murisee todella kiukkuisesti.
Kuinka kauan koiralta kestää oppia tavoille? Ystäväni ei lähde enää minnekään ilman koiraansa. Ja minä en tuota koiraa ainakaan enää meille kutsu, ennen kuin se osaa olla siivosti.
Minulla on aiempaa kokemusta lähinnä sukulaisen koirasta, joka totteli täydellisesti. Se ei saanut mennä keittiöön. Ihmisten ruokaillessa se pötkötteli pedissään ja lähti sieltä vasta, kun isäntä antoi luvan. Ulkona sen saattoi lähettää kävelylle vaikka 7-v lapsen kanssa kahden. Koira teki lenkin ja toi lapsen kotiin, ts koira talutti lasta. :)
Kestääköhän vielä kauan, että tuo ystäväni koira alkaa käyttäytyä noin? Ikävntä on, jos koiran käytökseen puuttuy, ystäväni alkaa puhista harmistuneena.
Kommentit (6)
ei se koira niitä itsestään opi eli sitä pitää kouluttaa. ihan parin kolmen kuukauden iässä pentu alkaa oppimaan ja silloin pitäisi jo osata "ei" ja "hyvä" sanat, jotta käytöstapojen oppiminen helpompaa
Juu koira ei opi itsestään mitään, paitsi ottamaan pomon paikan. Totta kai se tekee mitä haluaa, jos sille ei aseteta rajoja! Koiraa pitää myös kieltää - ei se siitä mieltään pahoita eikä mene rikki - ja vaatia hyvää käytöstä. Esimerkiksi kerjääminen, hyppiminen, tavaroiden pureskelu jne. ovat yksinkertaisesti kiellettyjä asioita heti ensimmäisestä päivästä, kun pentu tulee taloon (mutta kyllä sen vieläkin pois saisi, jos haluaisi).
Hyvä peruskäytös ei ole mikään temppu, mistä palkitaan koko ajan namein. Ulkona kävellään kauniisti ja kengät jätetään rauhaan siksi, että ihminen niin vaatii; ei siksi, että sitten saa makkaranpalan. Istumiset sun muut "sirkustemput" tietysti voidaan palkitakin, ja tietysti koiran kanssa pitää olla myös hauskaa ja leppoisaa eikä pelkkää kieltämistä, mutta siihen pisteeseen pääsy vaatii pennun kanssa jämäkkyytä.
Ihmisen energia on avain tähän. Koira tietää tasan tarkkaan, tarkoittaako ihminen käskyään/kieltoaan vai ei. Ystäväni aina ihmettelee, miksi koiransa tottelee minua, mutta ei häntä - kimeä "ei ei ei ei ei älä nyt ei ei ei Sessu ei ei ei nooo anna nyt se sukka takaisin mamille ei ei ei ei ei ei" vastaan minun määrätietoinen katse ja sormien napsautus, ja sukka putoaa lattialle. Hän ei kuitenkaan näe näissä tavoissa mitään eroa...
Pennun koulutus aloitetaan välittömästi ja palkitaan hyvää käyttäytymistä ja jätetään huono käytös huomiotta. Kuulostaa siltä, että kaverisin koirasta on tulossa melkoinen vapaankasvatuksen tulos ja villi tapaus. Rajat on rakkautta ja sitten, kun koulutus on mennyt perille niin koiraa on mukavaa pitää matkassa joka paikassa.
Eli koiraa ei edes kuulu kasvattaa siten, että omistajalla on koko ajan nameja taskussa ja hän lykkää niitä koiralle joka välissä, kun koira vähänkin tekee jirain oikein? Ystäväni puhuu itsestään suurena koiraihmisenä ja koirankasvattajana ja nyt olen vähän yllättynyt, kun koira onkin ihan hullustaja.
Mitä 9kk ikäisen koiran olisi mahdollista osata hyvin kasvatettuna?
Vierailija kirjoitti:
Eli koiraa ei edes kuulu kasvattaa siten, että omistajalla on koko ajan nameja taskussa ja hän lykkää niitä koiralle joka välissä, kun koira vähänkin tekee jirain oikein? Ystäväni puhuu itsestään suurena koiraihmisenä ja koirankasvattajana ja nyt olen vähän yllättynyt, kun koira onkin ihan hullustaja.
Mitä 9kk ikäisen koiran olisi mahdollista osata hyvin kasvatettuna?
Oma koirani (dominoiva pököpääterrieri) osasi tuossa iässä "kaiken". Toki murrosikä iskee juuri noihin aikoihin, eli ei se vielä 100% täydellisesti käyttäytynyt, mutta tiedot ja taidot olivat siellä. Peruskäyttäytymiseen lasken muunmuassa:
- hihnassa kuljetaan kauniisti, ei vedetä
- ei haukuta turhia
- ei syödä kenkiä, vaatteita, sohvaa jne.
- ei kerjätä eikä varasteta ruokaa
- ei tulla sohvalle eikä sänkyyn muuten kuin ihmisen kutsusta
- ovikellon soidessa tullaan sivistyneesti (heh) tervehtimään vieraat
- ei riehuta bussissa, eläinlääkärissä tai muuten silloin kun se ei ole sopivaa
- ei räyhätä vieraille koirille
- hoitotoimenpiteitä ei vastustella
- ruokaa saa vasta kun odottaa kauniisti ja on katsekontakti ihmiseen
- ja kun ihminen haluaa ottaa lelun tms. pois, se annetaan heti.
- sisälle ei tehdä tarpeita - sisäsiisti koira oli 5kk iässä, toki pidätyskyky vielä tunneissa rajallinen.
Ei tämä täydellinen lista ole, mutta periaatteessa kaikki muu, iloinen, positiivinen, sosiaalinen, kiltti toiminta on sallittua. Leikkiminen, riehuminen, paijaus - kaikki on sallittua ja kivaa, kunhan perussääntöjä noudatetaan.
Ns. tempuista osasi istu, maahan, kyljelle, seuraa, odota, paikka, pyöri, kieri, nouda... Mitäs näitä nyt oli. Nämä koulutin namin kanssa, kaiken peruskäyttäytymisen vain omalla energiallani.
Esimerkiksi: koira halusi syödä ihmisten kenkiä. Sen sijaan että olisin piilottanut kaikki kengät loppuiäkseni kaapin uumeniin, tai että olisin harhauttanut koiran joka kerta toisella lelulla tai sillä namilla, "valtasin" kengät itselleni. En siis liikuttanut kenkää mihinkään, vaan omalla rauhallisella mutta määrätietoisella energiallani pysyin siinä kengän päällä ja koira luovutti. Tätä kun toisteli muutaman kerran, kengät jäivät kokonaan rauhaan.
Näissä tilanteissa namikoulutus voi johtaa siihen, että koira tottelee vain kun huvittaa tai vain kun se nami on siinä saatavilla. Ja muuten syö kengät. Meillä koira EI koske kenkiin, koska se on kaikissa tilanteissa täysin kiellettyä, minkä olen omalla energiallani viestinyt (ei siis huutamalla, kieltämällä, tms.).
Itse en jaksaisi katsella päivääkään kuvailemasi kaltaista käytöstä (mikä ei siis ole koiran vika, omistaja ne ongelmat aiheuttaa).
No se riippuu täysin siitä milloin kaverisi alkaa sitä kouluttamaan. Ei se koira itsekseen opi kävelemään nätisti hihnassa tai sisäsiistiksi. Helpoimmalla pääsisi tai olisi päässyt jos koulutuksen olisi aloittanut heti, kun koira tuli.