Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauhuelokuvien katselu pienestä saakka
02.10.2016 |
Olen siis niin pienestä asti katsonut kauhuelokuvia, kun jaksan muistaa.Ensimmäiset muistikuvat kauhuleffoista, kun olin noin 4-5-vuotias
Vanhemmat antoivat luvan minulle katsoa niitä, joskus jopa katottiin yhdessä.Ekalla luokalla pelasin jo k18 pelejä.Vanhempani eivät siis ikinä välittäneet ikärajoista vaan antoivat minun katsoa/pelata ihan mitä haluan.
Mietin, että minkälaisia seurauksia tästä voi tulla? Voiko vaikuttaa, jotenkin myöhemmässä iässä?
Tällä hetkellä olen 18v. ja en koe, että olis jäänyt mitään traumoja tms.
Kommentit (34)
Itse näin ekan kauhuleffani joskus 3v, vanhemmat ei myöskään koskaan kieltäneet kaiken sain katsoa mitä halusin. Nyt 25v pelkään järkyttävän paljon pimeää ja esim kellareita, sekä nukun valot päällä lääkityksen voimalla. Ja tää alkoi vasta teini-iässä, lapsena ei mikään mörkö pelottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia vaikutuksia itse arvelet siitä voivan tulla?
Ahdistusta mulla on ollut mihin ei ikinä ole löytynyt pätevää syytä.Mietin voisiko se olla tämä.
-Ap
Sama juttu. Katselin kauhuelokuvia jo hyvin nuorena. Tuntuu että ne on tavallaan suunnattukin lapsille, koska lapsena ne kokee niin voimakkaasti. Joskus piti sulkea silmät jos pelotti liikaa ja saatoin nähdä painajaisia ja pelätä nukkumaan menessä, mutta hyviä muistoja niistä on jäänyt. Nykyään kauhuleffat on kyllä vähän toisenlaisia. Paljon sadistista kiduttamista ja muuta tuollaista roskaa. Tykkään enemmän yliluonnollisesta kauhusta ja niitä tuli lapsenakin katsottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisia vaikutuksia itse arvelet siitä voivan tulla?
Ahdistusta mulla on ollut mihin ei ikinä ole löytynyt pätevää syytä.Mietin voisiko se olla tämä.
-Ap
Voihan se olla osasyy ainakin. Jos olet silloin lapsena työntänyt elokuvien aiheuttamaa ahdistusta tai pelkoa pois mielestäsi, se on ehkä jäänyt osittain käsittelemättä. En tiedä millainen koti sinulla on ollut muuten, mutta onhan se vanhempienkin puolelta vähän ihme ratkaisu että lasta altistetaan kauhulle yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No luultavimmin ei ole tullut yhtään mitään. Jos niin kovasti järkyttyy jostain pienenä nähdystä pelistä tai elokuvasta, että on elämä pilalla niin on liian herkkä tähän maailmaan.
Ite oon pelannu k 18v pelejä 7 vuotiaasta sekä katsellut kauhu elokuvia ties miten paljon ekä kyllä ole ikinä huomannut itsessäni minkäänlaisia traumatisoitumisen merkkejä.
T. Mies26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ite oon kanssa kattonnu kauhuekokuvia ja muita ihan pienestä, mutta ei mulle tietääkseni mitään ole tullut. Olen myöskin aina tajunnut, että kyseessä on elokuva eikä ole ollut tarvetta sulkea silmiä kesken katsomisen.
No aika yksinkertainen mieli pitää olla, että ottaa jonkun elokuvan niin todesta. Saati sitten, että olisi siitä vielä aikuisena traumatisoitunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, kumpi on ensin, muna vai kana.
Kun katsoo kauhua, tulee pelkoa.
Koska on pelokas, kauhu vetää puoleensa.
No joo ei kyllä ole itsellenikään tuttua tuollainen. Tulihan niitä katottua ja pienenä ehkä pelotti, mutta en minä niitä enää jaksanut pelätä yli 10 vuotiaana. Alkoivat tuntua jotenkin enemmänkin naurettavilta.
En myöskään ole huomannut, että olisin saannut jtn traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en kyllä tajuu miten joku voi pelätä jtn elokuvaa ? :D
Ilmeisesti ei taida aivan ymmärtää kuitenkaan täysin, että se täysin tehty ja kuvattu eikä henkilöillä oikeasti ole mitään hätää.
Vierailija kirjoitti:
Itse näin ekan kauhuleffani joskus 3v, vanhemmat ei myöskään koskaan kieltäneet kaiken sain katsoa mitä halusin. Nyt 25v pelkään järkyttävän paljon pimeää ja esim kellareita, sekä nukun valot päällä lääkityksen voimalla. Ja tää alkoi vasta teini-iässä, lapsena ei mikään mörkö pelottanut.
Sama! Olen myös 25-vuotias. Pelkään hysteerisen paljon pimeää ja näen hirveän raakoja painajaisia. Jos nukun pimeässä, herään joka kerta omaan huutooni. Valot päällä nukkuessa näin ei käy koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukapa ei olisi kauhuelokuvia katsellut ehkä tarvii jotain karaistusta tähän kovaan maailmaan jos niistä nyt niin traumatisoituu.
Jos paljon katsoo, niin pelko häviää. Jos näkee vain yhden, niin sitten voi pelottaakin.
Oon nähnny tosi elämässä pahempaa enkä siltikään ole kovin pahasti traumatisoitunut. Saati sitten jaksaisin pelätä jotain elokuvaa.
Traumoja ei ole jäänyt mutta lapsena ja nuorena ne kuvat ja leffat häiritsi tosi paljon pimeällä kulkiessa. Olisin ollut iloinen ilman niitä mielikuvia.
Vasta aikuisena olen oppinut tykkäämään iltahämärästä, yön pimeydestä jne.
Kauhujutut ei ole lapsille.
Minä näin ekan kauhuleffani 21 v.
Meille ylipäänsä tuli tv, kun olin 12 v.
Silti pelkäsin pitkään pimeää.
N48
Katselin pienenä paljon kauhuelokuvia mun isän kanssa. Ainoat jotka jotenkin jäi mieleen kummittelemaan oli Kaunan ensimmäinen osa ja Darkness falls, joiden jälkeen aloin hysteerisesti pelkäämään pimeää, yksin olemista ja ylipäätään sitä että joku tuollainen örkki hyppää naamalle. Muistan etten parina ensimmäisenä iltana mitenkään saanut unta, pyörin vaan hiessä ja vatsa kipeänä kun pelotti niin paljon vaikka nukuinkin isän vieressä.
Oon vanhemana katsonut nuo elokuvat pariinkin kertaan enkä enää niitä pelkää, mutta jollain tavalla varmaan jäi lapsuudesta niin kamalat traumat että sen takia karmii katsoa niitä uudelleen :D Pelkään kuitenkin vieläkin kamalasti pimeää ja kauhua ylipäätään, pelkään kauhuelokuvissa ja kaikessa pelottavassa aina eniten sitä että saan taas kamalat traumat enkä nuku enää koskaan.
Alue: Aihe vapaa
Minkälaisia vaikutuksia itse arvelet siitä voivan tulla?