Kauhuelokuvien katselu pienestä saakka

Mistä johtuu, että kauhuelokuvia katselevat aikuiset ovat jotenkin yksinkertaisen oloisia? Että ihkutetaan jotain mörköä... vissiin ollut liian helppo elämä muuten.

Olen katsellut k-16/k-18 elokuvia jostain 9-vuotiaasta saakka. Äiti ei liiemmin kieltänyt vaikka ei varmaan ollut hyvilläänkään. En sanoisi että jäi traumaa mutta ainahan ne mieleen muistuu pimeällä kun on jossain yksin. Sanoisin että alle 14-vuotiaalle ei kamalasti noita k-16 ja ylöspäin olevia elokuvia kannata näyttää. Mutta siihen tuskin kukaan kuolee että 15-vuotias näkee k-16 elokuvan.

Pakko nyt paasata, että siksi ne ikärajat ovat olemassa, koska OSALLE on oikeasti haitallista ja traumatisoivaa altistua kyseisille elokuville, peleille jne. liian nuorena, ei KAIKILLE. Se on riittävä syy asettaa ikäraja, että osalle tulee selvää haittaa. Jostain asiasta traumatisoitunut ihminen ei myöskään läheskään aina tiedosta olevansa millään lailla traumatisoitunut.

Up

Riippuu varmaan ihmisestä, kenelle tulee jotain ja kenelle ei. Siskoni katseli jo 12-vuotiaana (minun kanssani, vanhemmat tietoisia) K-15 (eli nykyisiä K-16) kauhuleffoja, ei tullut traumoja. Nukahti pikemminkin usein kesken. :D Sen sijaan tiedän täysi-ikäisiä, jotka näkee niistä painajaisia ja ei pysty katsomaan. Samoin myös yksi kaverini oli naapurin tytön kanssa katsonut Kaunan joskus alakouluikäisenä, ja oli kuulemma lähinnä nauranut sille. Joku toinen taas olisi siinä iässä voinut vetää elämän mittaiset traumat.

Miksi niin moni täällä sanoo, että miten siitä voi jäädä traumat?! Ettekö te tajua kuinka kauheaa sellaiset näyt voivat olla PIENELLE LAPSELLE

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näin ekan kauhuleffani joskus 3v, vanhemmat ei myöskään koskaan kieltäneet kaiken sain katsoa mitä halusin. Nyt 25v pelkään järkyttävän paljon pimeää ja esim kellareita, sekä nukun valot päällä lääkityksen voimalla. Ja tää alkoi vasta teini-iässä, lapsena ei mikään mörkö pelottanut.

Sama! Olen myös 25-vuotias. Pelkään hysteerisen paljon pimeää ja näen hirveän raakoja painajaisia. Jos nukun pimeässä, herään joka kerta omaan huutooni. Valot päällä nukkuessa näin ei käy koskaan.

Minulla oli tällaista viime vuonna, kun perehdyin tiettyihin pelottaviin juttuihin. Lopetin sen ja painajaiset ja kauhu loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivatkin. 

Traumahan voi olla jo sitä, että kasvaa ns. kieroon, eli ei omaa normaalia empatiaa ihmisiä kohtaan vaan mässäilee esim. oikeiden ihmisten kidutuksella, murhilla ja onnettomuuskuvilla ja mitä pahempaa paskaa sne ylpeämmin julistaa ettei tunnu missään.

Kasvaa ihmisenä kieroon, empatiakyky surkastuu...tällainen ihminen on lähempänä eläintä, primitiivinen, suoltenpätkien ja veren muovaa ajatusmaailma näillä, eivät pysty korkeampaan ajatteluun.

Minä olen katsonut ihan pienestä asti pelottavia elokuvia, en tosin vanhempien luvalla. Kerran näin terminaattorin kun yöllä menin olohuoneeseen, olin herännyt keskellä yötä ja isä katsoi Terminaattoria. Siinä kohdassa se robotti juuri ryömii liekkien keskeltä kohti kameraa, säikähdin ja näin painajaisia pitkään :D teini-iässä kaikki lakkasi pelottamasta ja nykyään katson kaikkein mieluiten kauhuelokuvia! Ei ole ahdistusta, pelkotiloja jne. :) eli ei siitä välttämättä lapselle tule mitään ongelmia vaikka katselisi sopimattomia ohjelmia. Enemmän ajattelisin, että porno vahingoittaa lapsen mieltä.

Isäni kanssa kauhuelokuvien katsominen oli harrastus. Varmaan ensimmäisen kauhuleffan nähnyt joskus 7-8 vuotiaana. Katselen niitä edelleen tosin tuntuu että ei enää tehdä sellaisia hyviä pelottavia leffoja kun ennen vaan nykyään ne sisältää lähinnä mäiskintää ja suolenpätkiä ilman mitään kunnon juonta.

En koe että leffojen katsominen on vaikuttanut minuun mitenkään. Omat lapset on katsonut näitä leffoja noin yläasteikäisinä. Nykyään lapset jo aikuisia mutta yhteiseksi harrastukseksi tämä on jäänyt meillekin

Tosi vaikea uskoa että vaikutus tulisi vuosien viiveellä. Kyllä se pelko ja paha olo syntyy heti. Jos pelkään jotain niin muistan sen kyllä ikuisesti. Esim. muistan lapsuudesta yhden pelottavan juopon, pelottavan merimatkan ja kun hiiri oli tullut sisälle. Ahdistaa vieläkin ajatus niistä.

Sain myös katsoa kaikkea tv:stä mutta minulle korostettiin että se on näyteltyä eikä totta. Jos uskoo leffat todeksi niin toki maailmankuvasta tulee outo, esim. pelkää hautausmaita.

Kauhuelokuvat voivat pelottaa lapsia ja aiheuttaa traumoja myös siksi, että lapsi altistuu liian varhain pahoille asioille. Ei vaikka 8-vuotias lapsi välttämättä edes tiedä kidutusmurhaamista olevan olemassa, ennenkuin näkee sellaista elokuvassa. Ei siinä auta, että hän tietää elokuvan olevan näyteltyä, koska lapsi alkaa ajatella asiaa irrallaan elokuvasta. Varsinkin jos on vilkas mielikuvitus ja alkaa pohtia asioita laajemmin, saattaa lasta pelottaa ihan hirveästi. Ei se ole millään lailla hyväksi psyykkiselle kehitykselle.

Up

Minäkin olen katsellut kauhuleffoja, samoin 80 -luvulla jenkkisarjoja yömyöhällä, länkkäreitä ja milloin mitäkin. Meillä oli siihen aikaan Filmnet (nykyisin Canal+) ja sieltähän sitä leffaa tuli 24/7.

Edelleenkin katselen kauhuleffoja, en pelkää eikä ole ahdistuksia.

Ainoan kerran olen pelännyt mielenterveyteni puolesta, kun kokeiltiin teininä vähän spiritismiä.