Jos äitiyttänne kritisoidaan niin pystyttekö silti luottamaan itseenne?

Aivan sama mitä muut ajattelevat, toimin omalla tavallani vaikka se ei muita miellyttäisikään.

Kannattaa opetella kestämään kritiikkiä.

Miehenä olen tottunut siihen, että lapsiin liittyvissä asiaoissa olen lähtökohtaisesti tumpelo ja väärässä. Voin kuvitella minkälaisia paineita äitimyytti naisille aiheuttaa. Aina pitäisi tietää kaikki. Mutta toisaalta siihen liittyy myös paljon valtaa lapsiin ja perheeseen kohdistuvissa asioissa. Ja kuten muuallakin yhteiskunnassa vallan mukana tulee myös vastuu eli muille oikeus kritisoida tehtyjä päätöksiä. Deal with it.

Toki palautetta voi antaa monella tavalla, mutta asenteesi (sinun arvostelu on raivostuttavaa) kertoo, että omassa suhtautumisessa on paljon parannettavaa. Toki sinulla on yksilönä oikeus tehdä lain puitteissa omia päätöksiä ilman, että ne kuuluu muille. Mutta vanhemmuudessa pitäisi ensisijaisesti olla kyse lapsen edusta. Jos jonkun mielestä sinun tapasi toimia ei ole lapsen parhaaksi, on aika pikkumaista kiukutella loukatun ylpeyden vuoksi. Mitä jos vain ottaisit palautteen vastaan ja miettisit onko ne omat valinnat sittenkään ainoa oikeat. Kukaan meistä kun ei ole erehtymätön.

Varmaan riippuu osuuko asia ns kipukohtaani vai ei, eli onko kyseessä sellainen asia mikä mietityttää itseänikin vai sellainen josta olen kaikella tiedolla ja kokemuksellani varma.

Esim jos joku kritisoi minua etten jätä 8kk vauvaa hoitoon jotta hän tottuisi muihin, niin omaan tietoon ja kokemukseen vedoten tiedän varmasti ettei tuossa iässä ole mitenkään tärkeää olla vielä muiden kuin vanhempien hoidossa, joten tämä ei hetkauta. Jos taas joku kritisoi tapaani käsitellä meidän uhmista, niin se voi suututtaa paljonkin, koska olen itsekin välillä epävarma, niin kuin varmaan kaikkien uhmaikäisten äidit..

Kyllä. Äitiyttä on takana jo 16 vuotta, ei tässä vaiheessa enää ota itseensä.

Osaan sanoa arvostelijoille oman mielipiteeni. Jos minä olen sitä mieltä, ett äitiyteeni kuuluu läsnäolo omille lapsille, niin perhekerhossa saa ihan huoleti sanoa, että lapset ei kuulu perhekerhossa aikuisten lähelle. Minunpa lapseni kuuluvat, saavat istua sylissä, vaikka pöydän muiden äitien lapsen huutavat kuorossa viereisessä huoneessa.

Osaan, meillä on 4 lasta joista ensimmäinen syntyi kun oltiin 19&25v. Kyllä tässä on kaikenlaista tullut vastaan, saatu mm näyttää pitkää nenää ihmettelinjoille että ollaan oltu yhdessä 1/3 mun elämästä jo yhdessä.

Muiden mielipiteet eivät ole vaikuttaneet meidän tapoihin kasvattaa ja hoitaa lapsia, vaikka esim Mummo edelleen tuputtaa omia tapojaan

Joo. En mä ole riippuvainen ihmisten mielipiteistä. Kyllä mä tiedän ihan itsekin millainen on hyvä äiti ja siihen pyrin. 

Vierailija kirjoitti:

Osaan, meillä on 4 lasta joista ensimmäinen syntyi kun oltiin 19&25v. Kyllä tässä on kaikenlaista tullut vastaan, saatu mm näyttää pitkää nenää ihmettelinjoille että ollaan oltu yhdessä 1/3 mun elämästä jo yhdessä.

Muiden mielipiteet eivät ole vaikuttaneet meidän tapoihin kasvattaa ja hoitaa lapsia, vaikka esim Mummo edelleen tuputtaa omia tapojaan

Olet siis alle 30v 4 lapsen äiti? Miksi noin kiire?

Jos olet noin aggressiivinen kuin viestisi perusteella vaikuttaa, äitiydessäsi varmaan onkin kritisoitavaa.

Ensimmäisen lapsen vauva-aikana olin herkkä arvostelulle. Olin epävarma vähän kaikesta. Myöhemmin ei ole enää hetkauttanut suuntaan tai toiseen. Ehkä siksi että sitä arvostelua tulee oikeasti niin paljon joka tuutista, että siihen turtuu.

> Minunpa lapseni kuuluvat, saavat istua sylissä,

Ihana äiti olet!

Pystyn luottamaan itseeni, koska mitä tulee lapsen kasvatukseen jne. teen kaikki aina niin hyvin lapselleni kuin vain pystyn. Olen lapselleni paras äiti ja jos jolla kulla on osoittaa johonkin asiaan kritiikkiä, niin sen sallin jos kritiikki on rakentavaa ja sille on perusteet. Jos joku osoittaa kritiikkiä vain kritiikin osoittamisen ilosta ilman perusteita, niin jätän sellaiset urpot omaan arvoonsa. En ole muiden mielipiteistä riippuvainen, en edes silloin joskus alkuaikojen hormonihöyryissä. 

Olen kolmen vuoden äitinä olon aikana huomannut, että kritiikkiä tulee joka tapauksessa. Joskus se on ihan hyödyllistäkin kritiikkiä ja sitä alkaa ajatella asioita ehkä fiksummin. Joskus se on vain kritisointia kritisoinnin ilosta ja silloin jätän sen omaan arvoonsa. Itse olen saanut kritiikkiä esim. siitä, etten tee enempää kuin yhden lapsen ja siitä, että lapsella on ollut kaksivuotiaasta oma tabletti. Osaan olla välittämättä kritiikistä sillä tiedän tämän olevan meille sopiva lapsiluku ja että vaikka lapsella on oma tabletti, ei hän käytä sitä edes päivittäin. Hyödyllisenä olen kokenut neuvot ja kritiikin esim. nukkumisjärjestelyihimme liittyen. Onko sinulla jotenkin huono itsetunto, kun otat kritiikin noin vakavasti?

Pystyn luottamaan, koska neljän lapsen kokemuksella voin jo rehellisesti todeta, et kyllä mä tän homman vaan aika hyvin handlaan. Tiedän olevani hyvä äiti. Ihmisethän nyt saavat aina arvostelua osakseen, oli asia mikä hyvänsä. Teit niin tai näin, aina on väärinpäin joidenkin mielestä. Mutta mitä väliä? Eihän huonoa omaatuntoa ole syytä potea jos itse tietää tehneensä oikein. :) Ja sen verran olen vuosien varrella kasvattanut selkärankaani että mielensäpahoittajat arvostelijat ja muuten vaan takakireät tyypit saa jäädä takavasemmalle. Haluan kerätä itseni ja lasteni ympärilleni positiivisia ja kannustavia ihmisiä.

Kukaan ei oo arvostellut mun äitiyttä. En sano, etteikö löytyis syitä arvostella, nimittäin löytyy.

Ei ole kukaan arvostellut minun tapaani olla äiti muuta kuin yhdessä asiassa.

Olen kotiäiti ja se on osalle ihmisistä käsittämätön asia vaikka se ei heille kuulu millään tasolla. 

Tämä elämäntapa on täysin minun ja mieheni välinen asia joten en välitä muiden väninöistä ja arvostelusta. Emme edes kuppaa mitään tukia tai ole sossunluukulla niin en ymmärrä miksi joku tuttu tai random kokee asiakseen päättää kuinka saan tai en saa elää. 

En pyri oleman täydellinen äiti enkä ota itseeni arvosteluista, meidän kivat, empaattiset, hyväkäytöksiset ja fiksut teinit ovat mulle ihan tarpeeksi selkeä merkki että me ollaan hoidettu vanhemmuus tarpeeksi hyvin.

lapset on tehty kerralla, mulla on ammatti ja miehellä 2. enenmpää lapsia ei voida edes saada ilman tuhansien hoitoja. miehen kteliniänennuste  on n 20v tästä, tietty se voi heittää, mutta sitten kaikki lapset on aikuisia 

Ite kyllä oon ärsytntynyt jos joku arvostelee mua äitinä. Onko se sit sellane "leijonaemo"refleksi? :D

Ei arvostelu vaikuta siihen miten suhtaudun itseeni äitinä eli pystyn kyllä luottamaan. Yleensä arvostelu on kyllä lähinnä ärsyttävää ja turhan päiväistä.