Mistä te revitte ns iloa elämäänne?

Eli elämäsi on liian kallista tuloihin nähden? Halvempi koti tilalle ja "tein itse ja säästin remonttia"!

Jaa-a olet aika paljon jo poissulkenut kivoja asioita..

Aika paljon tosiaan tekee se, että viihtyy töissä. Itse voi vaikutta miten hoitaa työnsä ja millainen on työilmapiiri. Itse innostun pienistä harrastuksista kuten kirjoittamisesta, taiteista ja lenkistä! Nytkin innolla odotan iltaa kun aion kirjoittaa ja käydä lenkille. Deitit ja seuraelämä innostaa sitten toisina päivinä.

Säästää voi köyhempikin. Tosi halvalla pääsee nykyään matkoille. Kyllä se vaan piristää kun edes pieni irtiotto on edessä.

Opiston harrastekurssit on edullisia ja niistä voi löytyä uutta sisältöä elämään...!

Cheer up!

Piristä.

En yhtään mistään. Avioliitto vetelee viimeisiään, lapset on niin pieniä että aika kotona menee niiden tarpeiden hoitamiseen. Kavereita ei yrityksistä huolimatta ole, eikä työpaikkaa johon palata äitiysloman jälkeen. Kesällä sain hylkäyskirjeen x3 kun hain koulutuksiin. Että tässä sitä ollaan. Ei mitään odotettavaa, edessä pelkkiä ikäviä velvollisuuksia hamaan tulevaan asti, paitsi jos ero tulee, niin sitten loppuelämän yksinäisyys vielä kaupan päälle. 

Savuista.

Trollaan täällä. Sellainen elämä.

Hei ap.

Kirjoitit esiin toiveen siitä, että elämässäsi olisi enemmän iloa. 

Kerroit, miten tällä hetkellä ilo tuntuu hautautuneen elämän velvollisuuksien ja arjen painolastin alle.

 

Ajattelen, että arki sinänsä on hyvää ja oikeaa elämää, eikä sitä tule paeta pelkkiin unelmakuviin. Kuitenkin on tärkeä, että arjelle on vastapainoa. Jokaiselle ihmiselle on merkityksellistä ilmaista itseään jotenkin. Mikä sinulle merkittävä itseilmaisun muoto voisi olla? Kirjoittaminen, musiikki, ystävien tapaaminen, tanssi, harrasteet, käsityöt jne. Mitä sinun täytyisi muuttaa elämässäsi, että saisit raivattua tilaa tälle itseilmaisulle, joka sinulle sopisi? Mikä olisi ensimmäinen askel, että suuntaisit kohti sitä? Mistä luopua, mitä tehdä toisin?

Ajattelen, että myös on tärkeää se, että pienikin (muutos) riittää. Joskus ihmistä voi vahvistaa vaikka vaan se, että saa istuskella hetken meren rannalla kaisloja katsellen. Tai kahvilassa ihmisvilinää seuraten. Tai kutoa villasukan, vaihtaa huonekalut eri järjestykseen tai osallistua vaikkapa uuteen harrastukseen. Joskus taas tarvitaan paljon isompia muutoksia, kerroitkin jo työpaikan hausta. Haluaisin rohkaista sinua aloittamaan pienestä ja jo tänään, ihan heti. Mitä voit tänään tehdä, joka edes vähän houkuttelee iloa mieleesi? Jospa se pieni ajan mittaan kasvaisi isommaksi.

420 kirjoitti:

Savuista.

Tarkoittaako körssiä vai pajaa?

En kaipaa sellaista. Pelkkä olemassaolemisen tunne, luonnossa kävely, ruoka jne tuottavat minulle riittävästi iloa ja onnea.

Onnellisuutta ennustaa kaikkein parhaiten kiitollisuus. Kuulostaa siltä, että pidät kaikkea ihanaa, mitä olet elämältä saanut, ihan itsestään selvyytenä. Moni on sydämestään toivonut terveyttä itselleen ja lapsilleen tai ylipäänsä lapsia, työpaikkaa ja avioliittoa. Sinä olet saanut tämän kaiken, etkä arvosta sitä yhtään!

Tee ajatusleikki, jossa kuvittelet tilanteen, jossa sinulta viedään nämä asiat pois. Tulet eräänä päivänä kotiin ja löydät puolison kuolleena. Saat potkut. Et enää koskaan tapaa lapsiasi. Heräät joka aamu kipuihin. Tämä on todellisuutta miljoonille ihmisille.

Elän itse hyvin raskaassa elämäntilanteessa, jossa ei ole kaikki hyvä itsestään selvää. Yritän jaksaa pitää niihin muutamiin ihmisiin yhteyttä. Keskustelen joka päivä puolison kanssa. Teemme yhdessä viikoittain jotain pientä. Kokeilemme uutta ravintolaa, uimahallia, käymme kaupungissa, jossa emme ole ennen käyneet tms. Monesti ihan pienikin uusi juttu piristää ja pitää liittoakin hengissä.

Vaikka väsyttää, pidän kiinni liikunnan harrastamisesta ja ulkonäön hoitamisesta.

Aloita sinä vaikka siitä, että ajattelet kauniisti puolisostasi ja teet hänelle jotain mukavaa. Ei sinun tarvitse edes kertoa hänelle projektistasi. Lähentyminen on yhtä mahdollista kuin etääntyminenkin!

Naura tekonaurua ja lähde sille 150 €/vko äkkilomalle. Helpottaa vähäksi aikaa. Toteuta vaikka ihan pienen pieni unelmasi jossain muodossa. 

Varmaan aika paljon luonteenlaadustakin kiinni. Itse nautin nimenomaan siitä arjesta ja aikatauluttomuudesta; ei miestä ja yksi teini-ikäinen lapsi, niin hektisten ruuhkavuosien jälkeen, kun oli menoa, kiirettä, harrastuksia vähän liikaakin, parisuhdeongelmia selvitettävänä yms., niin nyt on ihanaa, kun on mahdollisimman paljon omaa aikaa. Nyt olen vähän alkanut laajentanut elinpiiriä, parilla opiston kurssilla käyn ja kehitys näiden harrastusten parissa on palkitsevaa. Myös harrastan liikuntaa, jossa edistyminen palkitsee ja tuo iloa. Ja totta kai lapsi ja hänen kanssaan tehdyt jutut, pikkureissut ja sukuloinnit. Ystäviä näen jonkin verran, toisinaan käyn treffeillä. :) Mitään isoa ja suureellista en kaipaa, jkv laitan rahaa sivuun jos joku vuosi tulisi käytyä kauempana reissussa.

Ei tarvitse repiä mistään, kun elämä on onnellista. Mulla on hyvä vakituinen työpaikka, terve lapsi, hyvä parisuhde, olen itse terve ja aktiivinen. Elämä on täynnä kiinnostavia asioita, suurin ongelma on valita, mitä mukavaa milloinkin tekisi, kun valittavaa on liikaa. En tunnista mitään "arkista aherrusta", minusta on ihanaa elää ja rakastaa ja olla minä, saada viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa tai yksinäni, puuhailla kaikkea pientä ja suurempaa, saada elämyksiä ja kokemuksia ja oppia koko ajan uutta.

Sepä se.

Minulla on niitä "raskaita" elämänvaiheita ollut ihan lapsuudesta lähtien ja säännöllisesti. Työttömyyttä toistuvasti, läheisen sairastumista ja kuolemaa, työpaikkakiusaamista eräänlaisen syrjinnän muodossa (jossakin määrin tälläkin hetkellä mutta siihen ei pomokaan "jaksa" puuttua") ja vaika mitä. Eli en todellakaan pidä esimerkiksi terveyttä, perhettä, työpaikkaa tms asioita mitenkään itsestäänselvinä, päinvastoin. Olenkin tullut siihen tulokseen, että olen jo lähtökohtaisesti saanut niin paljon kuraa niskaani että olen tietyiltä osin jotenkin vaurioitunut jo varhain. Se näkyy nyt sitten mm pessimistisyytenä, jaksamattomuutena, pelokkuutena eli pelkään jossakin määrin kaikenlaista pahaa mitä voikaan tapahtua vaikkapa lapsilleni ymv. Vie hirveästi energiaani. Harrastus olisi kiva juttu mutta en tiedä mikä se voisi olla enkä jaksa miettiäkään, olen jotenkin "saamaton" eri asioiden suhteen, elämä itsessään ja arki vie puhdin ihan kokonaan.

ap

Lempibändieni keikoista! Ne on ehkä ainoa asia minkä takia jaksan edes yrittää elää täällä, töissäkäymiseenkin hyvä motivaatio on se, kun ajattelee että tällä rahalla pääsen sitten taas joskus irtautumaan tästä puuduttavasta arjesta.

Viinasta ja tupakasta.

- Harrastukset: käyn kerran viikossa ratsastamassa, se on se juttu, joka nollaa pääni. En muista lapsia tai koti- ja työjuttuja lainkaan, kun olen tallilla. Harrastan myös moottoripyöräilyä, ja vaikka se pienten lasten vanhemmilla onkin aika vähäistä, on aivan mahtavaa, kun joskus pääsee miehen kanssa kahdestaan jonnekin. Toki on myös kivaa tehdä vaikka kauppareissuja tai muita mp:llä, se on sellainen arjen kiva juttu.

- Ystävät, sukulaiset, naapurit: tuttujen ihmisten kanssa voi jutella kaikenlaista ja saa ehkä uutta ajateltavaakin.

- Metsäretket perheen kanssa: ei ehkä tarvitse selittää.

- Lukeminen: sitä voi tehdä aina, kun on riittävästi aikaa ja rauhaa.

- Liikunta: vaikka toisinaan motivaatio ei meinaa riittää, liikkumisesta saa aina irti jotain viimeistään jälkikäteen. Kun veri alkaa kiertää, myös ajatus lähtee liikkeelle. Teen aika paljon ajatustyötä vaativaa työtä tietokoneella, ja punnertaminen tai lankuttaminen siinä kohdassa, kun ajatus takkuaa, saa ihmeitä aikaan.

Harrastuksista, moottoripyörilystä, seksistä, erilaisten teknisten vempaimien rakentamisesta ja korjaamisesta. Töissäkin on ihan kivaa yleensä.

Ap kirjoitti koskettavasti monien tuntemuksista. Arkeahan tämä on, aina on työjuttuja rästissä, herätyskello soimassa,pyykkivuoria odottamassa ja lasten koulujuttuja muistettavana. Itse rakastan lukemista, luen kirjoja eri kielillä ja kuuntelen äänikirjoja. Pääsen muihin maailmoihin. Käydään konserteissa ja katsotaan sarjoja telkasta.Me matkustelemme paljon, ei se halpalennoilla niin kallista ole. Ruotsinristeilyjä saa muutamalla kympillä.Luonnossakin on ihan kiva samoilla, tosin teinilapsia ei enää siihen saa houkuteltua.

Keksi joka päivälle jotain kivaa tekemistä.

Esim hemmottelupäivä (itse ajattelin pitää lauantaina); kasvonaamio naamalle, kuumaan kylpyyn (jos on kylpyamme), laita miehesi/joku muu hieromaan sinua, kivat lakkaukset kynsiin. Lasi viiniä, suklaata ja hyvä kirja.

Tai sitten keksit joka viikonlopulle jotain erikoista, sitten on jotain mitä odottaa.

Jos olet facebookissa niin etsi oman kaupunkisi puskaradio/muu ryhmä ja laita sinne ilmoitus että haluat kavereita esim lenkille/kahville jne. Itsekin olen löytänyt fb-ryhmien kautta uusia kavereita.

Tai mene vaikka puistoon/metsään retkelle, mukaan eväät ja kahvia tai kaakaota termariin ja nautit luonnosta.

Käytä mielikuvitustasi.