Miksi lapsia laitetaan suunnistamaan?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016092622373588_uu.shtml
Tuo on erikoista, että laitetaan joukko lapsia jonkin kartantapaisen kanssa pyörimään ympäriinsä. Itselle olisi sama kuin laitettaisiin vieraalle paikkakunnalle kartan kanssa ja käskettäisiin kiertää reitti ja tulla pois. Nehän kaikki tiet näyttää samalta ja kestää ikuisuus käydä lukemassa joka kyltti. En ihmettele, että joku eksyykin sinne.
Kommentit (31)
Kuuluu perustaitoihin osata lukea karttaa ja löytöö reitti, myös kompanssin käyttö on perusosaamista.
Se on urheilulaji, ei sovi kaikille. Joillain on todella surkea suuntavaisto.
Mitenkäs sitä koskaan oppii olemaan eksymättä, jos ei opettele esim. sitä kartan lukemista? Ymmärrän toki, että on ihmisiä, joilla on huono suuntavaisto, mutta sitä suuremmalla syyllä ehkä pitäisi opetella.
Sitä en tiedä, miten tuo liikuntatunti oli ollut tarkoitus mennä läpi, pitikö lasten kulkea porukassa opettajien valvonnassa tms. mutta aika kauas hairahtui kyllä. Ja juttuhan ei kerro, olivatko lapset tutussa maastossa vai jossain kauempana.
Se on perustaito siinä missä uiminenkin.
Totta. Toisaalta on hyvä oppia suunnistamaan, mutta onhan tuossa riskinsä ja joku voi eksyä pahasti eikä löydetä, loukkaantua, saada sairaskohtauksen eikä saa ajoissa apua. Aikamoinen riski loppujen lopuksi ja itse asiassa ihme, että nyky-Suomessa tuo on edelleen sallittua eikä tuota lapsien lähettämistä yksin/kaksin metsään olla kielletty.
Sitten kun jotkut vanhemmat lähettää 5- vuotiaat lapsensa viereiseen asukasleikkipuistoon (jossa ohjaajat) keskenään, niin laskua pukkaa suurinpiirtein.
Vierailija kirjoitti:
Se on urheilulaji, ei sovi kaikille. Joillain on todella surkea suuntavaisto.
Ei siinä vaistoa tarvita, kun opetellaan käyttämään karttaa ja kompassia.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on todella surkea suuntavaisto.
Siksi siinä onkin kartta ja kompassi mukana. Ei ketään kylmiltään pistetä keskelle metsää ja käsketä löytämään reitti ulos metsästä. Suunnistaminen ei ole mikään luonteenpiirteeseen liittyvä juttu vaan ihan harjoittelulla opittava asia siinä missä lukeminen ylipäänsä. Sitä paitsi metsässä liikkuminen on tervehenkistä.
Suunnistuksessa liikutaan pareittain...
Miksi lapsia laitetaan juoksemaan pallon perässä? Miksi lapsia juoksutetaan? Miksi lapsia laitetaan pyräilemään? Miksi lapset lähetetään kävelylle?
Ei suunnistaminen minusta ole mitenkään olennaista nykylapsille. On kuitenkin navigaattorit ja Google Maps. Eikä kompassia käytä nykyään kukaan, ei edes työkseen, kun on koneet joissa tutkat ja navigointijärjestelmät.
Tuonkin metsässä rämpimisen sijaan lapset voisivat olla koululuokassa opiskelemassa oikeasti elämässä hyödyllisiä taitoja, kuten ruoanlaittoa, tietotekniikkaa tai vaikka venäjää.
Eikö noilla lapsukaisilla ole nykyään älyluurit ja Google Mapsit siellä? Toista se oli meidän aikaan...
Tuo on kyllä totta nro 11, ettei kompassia tarvitse käyttää, esim. jos käy vaikka Oulusta Helsingissä, ennemmin käyttää navigaattoria. Mitään en ole ikinä kompassista ymmärtänyt, ihan turha kapine.
Vierailija kirjoitti:
Ei suunnistaminen minusta ole mitenkään olennaista nykylapsille. On kuitenkin navigaattorit ja Google Maps. Eikä kompassia käytä nykyään kukaan, ei edes työkseen, kun on koneet joissa tutkat ja navigointijärjestelmät.
Tuonkin metsässä rämpimisen sijaan lapset voisivat olla koululuokassa opiskelemassa oikeasti elämässä hyödyllisiä taitoja, kuten ruoanlaittoa, tietotekniikkaa tai vaikka venäjää.
Eipä taida kestä pää eikä keho ainaista sisällä istumista.
Vähän mietin että noinkohan elinikä oikeasti pitenee kun yleiskunto on nykylapsilla/nuorilla aivan onneton, lihaksia ei ole, istutaan päivät pitkät ja kuljetaan kaikkialle autoilla ja kävelläänkin aina vain tasaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suunnistaminen minusta ole mitenkään olennaista nykylapsille. On kuitenkin navigaattorit ja Google Maps. Eikä kompassia käytä nykyään kukaan, ei edes työkseen, kun on koneet joissa tutkat ja navigointijärjestelmät.
Tuonkin metsässä rämpimisen sijaan lapset voisivat olla koululuokassa opiskelemassa oikeasti elämässä hyödyllisiä taitoja, kuten ruoanlaittoa, tietotekniikkaa tai vaikka venäjää.
Eipä taida kestä pää eikä keho ainaista sisällä istumista.
Vähän mietin että noinkohan elinikä oikeasti pitenee kun yleiskunto on nykylapsilla/nuorilla aivan onneton, lihaksia ei ole, istutaan päivät pitkät ja kuljetaan kaikkialle autoilla ja kävelläänkin aina vain tasaisella.
On sitä autolla kuljettu ennenkin, eikä muutenkaan sen enempää ravattu ympäriinsä kuin nytkään. enemmän nykyään on liikuntapaikkoja ja laitteita kuin ennen.
Itse eksyin ala-asteeln kolmannella, 1980-luvulla, kun meidät laitettiin isoon metsään yksin suunnistamaan. Meillä oli sijainen silloin, ja hän ei tiennyt, millainen olen. Oma opettajani tiesi, mutta ei ollut muistanut kertoa siitä sijaiselle. Liikuntatunnin alussa yritin sanoa sijaiselle, etten voi mennä yksin ja kaverinikin yrittivät sanoa "Ei Maija (nimi muutettu) pärjää yksin", mutta sijainen ei reagoinut, vaan pakotti kaikki suunnistamaan yksin.
Niinhän siinä kävi sitten, että eksyin. Tilanne oli itselleni niin traumaattinen, etten muista metsässä olemisesta juuri mitään.
Kun kaverini äiti tuli hakemaan kaveriani koulun jälkeen (liikuntatunti oli åäivän viimeinen tunti), hän kertoi, mitä on tapahtunut. He odottivat minua, mutta en koskaan saapunut. Kaverini äiti soitti heti kotiin päästyään meidän vanhemmillemme, ja he lähtivät etsimään minua. Minut löydettiin hiihtomajasta.
Sijainen sai nuhtelut. Oma opettajamme myös.
Vierailija kirjoitti:
Ei suunnistaminen minusta ole mitenkään olennaista nykylapsille. On kuitenkin navigaattorit ja Google Maps. Eikä kompassia käytä nykyään kukaan, ei edes työkseen, kun on koneet joissa tutkat ja navigointijärjestelmät.
Tuonkin metsässä rämpimisen sijaan lapset voisivat olla koululuokassa opiskelemassa oikeasti elämässä hyödyllisiä taitoja, kuten ruoanlaittoa, tietotekniikkaa tai vaikka venäjää.
Ja HÖPSIS. En koskaan, ikinä lähtisi pelkän teknologian varassa viemään asiakasryhmää minnekkään. Kyllä se on ihan perinteinen kartta ja kompassi. T. Vaelluksenohjaaja
Vierailija kirjoitti:
Itse eksyin ala-asteeln kolmannella, 1980-luvulla, kun meidät laitettiin isoon metsään yksin suunnistamaan. Meillä oli sijainen silloin, ja hän ei tiennyt, millainen olen. Oma opettajani tiesi, mutta ei ollut muistanut kertoa siitä sijaiselle. Liikuntatunnin alussa yritin sanoa sijaiselle, etten voi mennä yksin ja kaverinikin yrittivät sanoa "Ei Maija (nimi muutettu) pärjää yksin", mutta sijainen ei reagoinut, vaan pakotti kaikki suunnistamaan yksin.
Niinhän siinä kävi sitten, että eksyin. Tilanne oli itselleni niin traumaattinen, etten muista metsässä olemisesta juuri mitään.
Kun kaverini äiti tuli hakemaan kaveriani koulun jälkeen (liikuntatunti oli åäivän viimeinen tunti), hän kertoi, mitä on tapahtunut. He odottivat minua, mutta en koskaan saapunut. Kaverini äiti soitti heti kotiin päästyään meidän vanhemmillemme, ja he lähtivät etsimään minua. Minut löydettiin hiihtomajasta.
Sijainen sai nuhtelut. Oma opettajamme myös.
On vain ihmisiä jotka eivät osaa suunnistaa, varsinkin lasten kanssa vaarallista testata, kuka on sellainen.
Loistotaito, joka voi jonain kauniina päivänä pelastaa hengen. Samanlainen kansalaistaito kuin uiminen.
Tietty jos ei ikinä aio poistua Helsingin Töölöstä, ei tarvii kuin turistikartan. Mutta moni vannoutunut urbaani henkilö on viimeistään keski-iässä hurahtanut marjastukseen ja sienestykseen.
Laitteista katoaa kenttä, akku loppuu, tippuu veteen ja menee mykäksi. Ei ole kauheasti apua Google mapsista ja navigaattorista edes jossain Nuuksion metsässä siinä vaiheessa kun ne lakkaavat toimimasta.
Yksi parhaista koululiikunnan muodoista. Mutta yksin ei tietty ketään pitäi metsään pakottaa, vaan vähintään pareittain.
Suunnistus urheiluna on ihan älytöntä. Senkin juoksee jonkun perässä joka tietää missä rasti on.
Periaatteessa se on juoksukilpailu.
On kyllä aiheellista, että mukulat opetetaan lukemaan karttaa ja kompassia. Ettei käy juuri noin..