Muita jotka ovat kasvoistaan huomattavan rumia?

Olen ihan tavallisen tallukan näköinen ja saan olla rauhassa, en voi kuvitellakaan millaista on huomattavan epäviehättävillä ihmisillä :(

Täällä yksi. Olisin mielelläni edes tavallisen näköinen. Toivoisin joskus saavani parisuhteen, mutta tällä naamalla ja vartalolla se tuntuu olevan lähes mahdotonta :(

Haluaisin tappaa itseni sillä olen todella epäviehättävä nainen, enkä halua kuulla mitään "kaikki on omalla tavallaan kauniita" schaissea sillä tiedän itse etten ole realistisilla määreillä edes normaali/keskiverto.

Naamani on muodoton, taikinamainen ja epäsymmetrinen levy, jossa on ruman muotoiset pienet silmät syvällä päässä, pottunenä ja pieni suu. Minulla ei myöskään ole laisinkaan selkeästi erottuvaa kasvojenluustoa, eli poskipäät uupuvat kokonaan ja profiilini on leuaton.

Siis tämä naama on ihan järkyttävä ja joka kerta kun näen edes pienen pienen heijastuksen kasvoistani, tunnen ihan silmitöntä vihaa ja samaan aikaa syvää surullisuutta siitä, että olen tämän näköinen. Tulen jäämään ilman puolisoa, se on varma. Nuorena tyttönäkin minuun kiinnitti huomiota lähinnä umpijurrissa olevat puliukot ja hekin käänsivät päänsä pois kasvoistani, omanikäiset pojat nauroivat ja pilkkasivat ulkonäköäni. Eli mahdollisuudet siihen että saisin ketään, ovat suorastaan olemattomat, se on totuus.

En tiedä mitä tässä on enää tehtävissä, ulos meneminen pelottaa ja masentaa, ne ihmisten katseet jotka oikein porautuvat lävitseni, ahdistaa ihan helvetin paljon. Sosiaalisten tilanteiden pelkoni vain intensifioituu entisestään, pelko ivan kohteeksi joutumisesta saa oksennuksen nousemaan kurkkuuni.

Ei minulla ole yhtäkään ystävää, elämäni on masentavaa ja tyhjää räpiköimistä yhdestä tylsästä ja tuskallisen monotonisesta päivästä toiseen. Toivoisin että sairastuisin vakavasti johokin tappavaan tautiin ja kuolisin mahdollisimman nopeasti pois, en uskalla tehdä itsemurhaa sillä pelko pysyvästä debiliteetistä tai liikuntakyvyttömyydestä on kammottava jo ajatuksenakin.

Olen niin ruma,etten yllä EDES rumuuteen...

Kyllä. Nuorempana minulle sanottiin, että kaikki ovat kauniita omalla tavallaan, sisin ratkaisee ja ei ulkonäöllä loppupeleissä ole paljoakaan väliä. Yläasteelle mentäessä totuus alkoi paljastumaan pikkuhiljaa. Maailma on oikeasti todella julma ja pinnallinen paikka. On ollut karua huomata, että jopa ystävien hankkiminen rumalla naamalla on hankalampaa kuin kauniilla tai edes tavallisella. Olen yrittänyt keskittyä elämässä ihan muihin asioihin, mutta kun tämä ulkonäkö vaikuttaa elämässä lähes kaikkeen. Ainoa paikka jossa ns. olen turvassa on oma koti. Ei siis ihme, että nykyään täältä on todella vaikea poistua. Minulle on sanottu, että olen fyysisesti terve ja ajattele niitä sairaita ihmisiä. Niin, he eivät voi tietää jotka eivät ole oikeasti ruman naaman kanssa eläneet. Väillä tuntuu kuin olisin sairas. Toki pystyn liikkumaan, hengittämään yms. normaalisti mutta kaikki muu on minulle vaikeampaa. Ystävyyssuhteiden luominen, työpaikan saaminen, parisuhteen saaminen. Ylipäätään oleminen, sillä ihmiset tuijottaa. Se tuijotus on pahinta.

Minulle kävi kerrankin niin, että istuin yliopiston kahvilassa tekemässä tehtäviä läppärillä. Eteeni seisahtui mies. Hän oli istumassa pöytääni mutta vilkaistuaan kasvojani kääntyikin ympäri ja istui kauniimman naisen pöytään.

Eli kyllä tiedän, miltä tuntuu olla ruma. Sen vuoksi joutuu kokemaan syrjintää. Tuo äskeinen kokemus oli vain yksi, aika lievä esimerkki. Ihmiset ovat kylmiä ja kovia. :(

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi kerrankin niin, että istuin yliopiston kahvilassa tekemässä tehtäviä läppärillä. Eteeni seisahtui mies. Hän oli istumassa pöytääni mutta vilkaistuaan kasvojani kääntyikin ympäri ja istui kauniimman naisen pöytään.

Eli kyllä tiedän, miltä tuntuu olla ruma. Sen vuoksi joutuu kokemaan syrjintää. Tuo äskeinen kokemus oli vain yksi, aika lievä esimerkki. Ihmiset ovat kylmiä ja kovia. :(

Tunnekylmyys, materialistisuus, pinnallisuus eli kaikki kovat elämänarvot ovat nykyään niin yleisiä ettei suurimmasta osasta ihmisiä löyty edes hitusenkaan minkäänlaista syvyyttä. Lähestulkoon suurin osa ihmisistä on sellaisia pinnallisia höyhöttäjiä. Ja sekin näkyy siinä, miten tarkka luokkajako on ihmisten suhteen mitä tulee esimerkiksi juuri tähän ulkonäköön. Jos ei täytä tiettyjä, ulkonäölle asetettuja kriteerejä niin aika yksin saa aikaansa viettää, niin se vain ikävä kyllä on. Jos on edes hieman eri näköinen kuin kesivertotallaaja niin ihmiset katsovat kuin jotakin kummajaista. Harmi ettei valtaosa ihmisistä ke kyllin älykkäitä että he suvaitsisivat erilaisuutta muissa ihmisissä. Kaikkien pitäisi olla täsmälleen samasta muotista, aina vaatteita myöten. Ihan järjetöntä touhua. Ja jännä miten rumuus aina yhdistetään johonkin pahuuteen tai sairauteen/vammaisuuteen ikäänkuin ruma ihminen ei voisi olla sisältä ihan normaali ja kyvykäs ihminen, vaan se fyysinen poikkeavuus assosioidaan lähestulkoon aina jonkin kehityshäiriön tms. kanssa. En käsitä tätä. Itse en tee ihmisistä minkäänlaisia päätelmiä heidän ulkonäkönsä perusteella, vasta kun henkilö avaa suunsa niin todella näen millainen persoona on kyseessä. Kamala kohtalo on niillä jotka jotenki pistävät silmään tuolta väkijoukon keskeltä, hehän ovat kuin maalitauluja, joihin saa kohdistaa ties mitä sontaa koska vain sattuvat näyttämään tietynlaiselta. Tämä maapallo on aika karu paikka loppupeleissä, todellakin masentava paikka jossa vain itsekeskeiset, pinnalliset ja suositut kusipäät pärjäävät. Googlettakaa Depressiivinen realismi, se on termi jota käytetään niistä ihmisistä, jotka ovat masentuneita siksi että havaitsevat tämän todellisuuden paljon realistisemmin kuin muut ihmiset. Ps. Pahoitteluni kirjoitusvirheistä, tämä puhelini on aika huonosti toimiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi kerrankin niin, että istuin yliopiston kahvilassa tekemässä tehtäviä läppärillä. Eteeni seisahtui mies. Hän oli istumassa pöytääni mutta vilkaistuaan kasvojani kääntyikin ympäri ja istui kauniimman naisen pöytään.

Eli kyllä tiedän, miltä tuntuu olla ruma. Sen vuoksi joutuu kokemaan syrjintää. Tuo äskeinen kokemus oli vain yksi, aika lievä esimerkki. Ihmiset ovat kylmiä ja kovia. :(

Tunnekylmyys, materialistisuus, pinnallisuus eli kaikki kovat elämänarvot ovat nykyään niin yleisiä ettei suurimmasta osasta ihmisiä löyty edes hitusenkaan minkäänlaista syvyyttä. Lähestulkoon suurin osa ihmisistä on sellaisia pinnallisia höyhöttäjiä. Ja sekin näkyy siinä, miten tarkka luokkajako on ihmisten suhteen mitä tulee esimerkiksi juuri tähän ulkonäköön. Jos ei täytä tiettyjä, ulkonäölle asetettuja kriteerejä niin aika yksin saa aikaansa viettää, niin se vain ikävä kyllä on. Jos on edes hieman eri näköinen kuin kesivertotallaaja niin ihmiset katsovat kuin jotakin kummajaista. Harmi ettei valtaosa ihmisistä ke kyllin älykkäitä että he suvaitsisivat erilaisuutta muissa ihmisissä. Kaikkien pitäisi olla täsmälleen samasta muotista, aina vaatteita myöten. Ihan järjetöntä touhua. Ja jännä miten rumuus aina yhdistetään johonkin pahuuteen tai sairauteen/vammaisuuteen ikäänkuin ruma ihminen ei voisi olla sisältä ihan normaali ja kyvykäs ihminen, vaan se fyysinen poikkeavuus assosioidaan lähestulkoon aina jonkin kehityshäiriön tms. kanssa. En käsitä tätä. Itse en tee ihmisistä minkäänlaisia päätelmiä heidän ulkonäkönsä perusteella, vasta kun henkilö avaa suunsa niin todella näen millainen persoona on kyseessä. Kamala kohtalo on niillä jotka jotenki pistävät silmään tuolta väkijoukon keskeltä, hehän ovat kuin maalitauluja, joihin saa kohdistaa ties mitä sontaa koska vain sattuvat näyttämään tietynlaiselta. Tämä maapallo on aika karu paikka loppupeleissä, todellakin masentava paikka jossa vain itsekeskeiset, pinnalliset ja suositut kusipäät pärjäävät. Googlettakaa Depressiivinen realismi, se on termi jota käytetään niistä ihmisistä, jotka ovat masentuneita siksi että havaitsevat tämän todellisuuden paljon realistisemmin kuin muut ihmiset. Ps. Pahoitteluni kirjoitusvirheistä, tämä puhelini on aika huonosti toimiva.

Depressiivinen realismi oli minulle uusi termi.

Itse huomaan olevani nykyisin todella väsynyt juuri tuohon mainitsemaasi pinnallisuuteen ja tunnekylmyyteen. Eristäydyn todella usein, koska en vain jaksa ihmisten älyttömiä kommentteja ja asenteita... En jaksa sitä, että en tule hyväksytyksi sellaisena kuin olen, vaikka itse hyväksyn muut sellaisena kuin he ovat. Olen jo luovuttanut pelin sosiaalisten suhteiden osalta. Minä olen erilainen kuin muut, enkä sen vuoksi pääse mukaan porukkaan, vaikka miten yrittäisin. Tämä on totuus. Kipeä, kauhea totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi kerrankin niin, että istuin yliopiston kahvilassa tekemässä tehtäviä läppärillä. Eteeni seisahtui mies. Hän oli istumassa pöytääni mutta vilkaistuaan kasvojani kääntyikin ympäri ja istui kauniimman naisen pöytään.

Eli kyllä tiedän, miltä tuntuu olla ruma. Sen vuoksi joutuu kokemaan syrjintää. Tuo äskeinen kokemus oli vain yksi, aika lievä esimerkki. Ihmiset ovat kylmiä ja kovia. :(

Tunnekylmyys, materialistisuus, pinnallisuus eli kaikki kovat elämänarvot ovat nykyään niin yleisiä ettei suurimmasta osasta ihmisiä löyty edes hitusenkaan minkäänlaista syvyyttä. Lähestulkoon suurin osa ihmisistä on sellaisia pinnallisia höyhöttäjiä. Ja sekin näkyy siinä, miten tarkka luokkajako on ihmisten suhteen mitä tulee esimerkiksi juuri tähän ulkonäköön. Jos ei täytä tiettyjä, ulkonäölle asetettuja kriteerejä niin aika yksin saa aikaansa viettää, niin se vain ikävä kyllä on. Jos on edes hieman eri näköinen kuin kesivertotallaaja niin ihmiset katsovat kuin jotakin kummajaista. Harmi ettei valtaosa ihmisistä ke kyllin älykkäitä että he suvaitsisivat erilaisuutta muissa ihmisissä. Kaikkien pitäisi olla täsmälleen samasta muotista, aina vaatteita myöten. Ihan järjetöntä touhua. Ja jännä miten rumuus aina yhdistetään johonkin pahuuteen tai sairauteen/vammaisuuteen ikäänkuin ruma ihminen ei voisi olla sisältä ihan normaali ja kyvykäs ihminen, vaan se fyysinen poikkeavuus assosioidaan lähestulkoon aina jonkin kehityshäiriön tms. kanssa. En käsitä tätä. Itse en tee ihmisistä minkäänlaisia päätelmiä heidän ulkonäkönsä perusteella, vasta kun henkilö avaa suunsa niin todella näen millainen persoona on kyseessä. Kamala kohtalo on niillä jotka jotenki pistävät silmään tuolta väkijoukon keskeltä, hehän ovat kuin maalitauluja, joihin saa kohdistaa ties mitä sontaa koska vain sattuvat näyttämään tietynlaiselta. Tämä maapallo on aika karu paikka loppupeleissä, todellakin masentava paikka jossa vain itsekeskeiset, pinnalliset ja suositut kusipäät pärjäävät. Googlettakaa Depressiivinen realismi, se on termi jota käytetään niistä ihmisistä, jotka ovat masentuneita siksi että havaitsevat tämän todellisuuden paljon realistisemmin kuin muut ihmiset. Ps. Pahoitteluni kirjoitusvirheistä, tämä puhelini on aika huonosti toimiva.

Depressiivinen realismi oli minulle uusi termi.

Itse huomaan olevani nykyisin todella väsynyt juuri tuohon mainitsemaasi pinnallisuuteen ja tunnekylmyyteen. Eristäydyn todella usein, koska en vain jaksa ihmisten älyttömiä kommentteja ja asenteita... En jaksa sitä, että en tule hyväksytyksi sellaisena kuin olen, vaikka itse hyväksyn muut sellaisena kuin he ovat. Olen jo luovuttanut pelin sosiaalisten suhteiden osalta. Minä olen erilainen kuin muut, enkä sen vuoksi pääse mukaan porukkaan, vaikka miten yrittäisin. Tämä on totuus. Kipeä, kauhea totuus.

Millaisissa tilanteissa tämä ulkonäöstä johtuva syrjintä tulee ilmi ja miten se näkyy ihmisten käytöksessä sinua kohtaan?

Monet väittävät että syrjintä johtuu ulkomuodosta mutts kyllä olen kohdannut niitä pöydänvaihtajia minäkin vaikka olen ulkoisedti normaali ja nättikin. Olen sosiaalisesti kuitenkin kömpelö ja ujo. Ja viimeiseksi kahvilassa menen läpärillä olijan viereen koska kuvittelen tämän kaipaavan omaa rauhaa.

Miten minulla tuo syrjintä näkyy:

Yritin ammattikorkeakoulussa tutustua muihin ihmisiin. Hymyilin ja juttelin ihmisille, mutta minuun ei otettu samalla tavalla kontaktia kun muihin. Huomasi selvästi ihmisten eleistä ettei seurassani viihdytty, vaikkakin oltiin ihan ystävällisiä. Kadulla ollessa naiset katsovat minua pitkään. Miehet katsovat myös, mutta heti kun itse katson heitäpäin, kääntävät katseensa nopeasti muualle. Monella on sellainen outo ja hämmästynyt ilme, kun tapaavat minut ensimmäisen kerran. Ovat vähän sellaisia säälivän ystävällisiä, mutta kukaan ei halua tutustua minuun sen enempää. 

Up

Olen ihan rikki tämän asian takia. Naamani on liian symmetrinen, taikinamainen, ja minulla on siannenä, kasvojeni luustoa ei erota, eikä minulla ole leukaa ollenkaan. Tämän vuoksi joudun hymyilemään alituiseen ettei ihmiset luule minun olevan heikkoitsetuntoinen. Olen ihan muulinnäköinen.

Öö, miksi kuvittelette että joku vaihtaisi pöytää koska olette "rumia"? Olisiko ennemmin vaikka että pöytään tulija erehtyi henkilöstä, luuli teitä tutuksi? Mun mielestä on muutenkin kummallista miten monet pitää itseään rumana, minusta kaikki näyttävät normaaleilta mitä ulkona kävellessä näen, toki jotkut mielenkiintoisemman näköisiä kuin toiset mutta että rumia...? Haluaisiko joku antaa kuvan rumasta ihmisestä, siis joku piirteiltään teidän mielestänne ruma eikä joku hapolla syövytetty/palanut/muuten äärimmäisellä tavalla "vääristynyt", en usko että palstalaisilla sellaisesta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Öö, miksi kuvittelette että joku vaihtaisi pöytää koska olette "rumia"? Olisiko ennemmin vaikka että pöytään tulija erehtyi henkilöstä, luuli teitä tutuksi? Mun mielestä on muutenkin kummallista miten monet pitää itseään rumana, minusta kaikki näyttävät normaaleilta mitä ulkona kävellessä näen, toki jotkut mielenkiintoisemman näköisiä kuin toiset mutta että rumia...? Haluaiasiko joku antaa kuvan rumasta ihmisestä, siis joku piirteiltään teidän mielestänne ruma eikä joku hapolla syövytetty/palanut/muuten äärimmäisellä tavalla "vääristynyt", en usko että palstalaisilla sellaisesta kyse.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/b0/c4/34/b0c434ea62a27587427d…

Itse en näytä ihan täsmälleen tuolta, mutta meissä on samoja piirteitä. Minulla on tuollaiset pyöreät kasvot luonnostaan ja todella suuri nenä. Lisäksi minullakin on pienet silmät. Näiden lisäksi ohuet alaspäin kääntyvät huulet ja punoittava iho. 

Kyse ei usein ole rumuudesta vaan siitä että näyttää kovalta. Aka miehet pelkää kun ei ole hymyilevä pullanaama. Hymynpuute se on, jos on vielä siihen päälle selkeästi erottuvat piirteet - nämä ovat kauniita mutta erottuvia kasvoja. Miehillä on kovin heikko itsetunto, naisen täytyy olla lempeä peili heille. Jos eivät tätä saa, esimerkiksi "resting bitch face" vuoksi, jos sille nyt joku nimi joudutaan laittamaan, mikä on mielestäni naurettavaa..Ehkä siannnäköinen pullanaama sanoisi rumaksi, koska on itse sitä;)

Kuullostaa niin tutulta, ikävä kyllä. Huomaan, miten moni ihminen silminnähden pelästyy minua tietyissä ihmiskontaktitilanteissa. Minua on päin naamaa sanottu rumaksi. On luultu jotenkin vajaaälyiseksi. Vittuiltu aika avoimesti päin naamaa, isoissakin seurueissa. Portsari ei päästänyt sisään ravintolaan. Puhumattakaan niistä lukuisista päivittäisistä, epäluuloisista, avoimista tuijotuksista. Jne.jne.jne...

Ja kaikki tämä vain, koska välillä silmäni karsastavat huomattavasti.

Urheilullisuus, ok sosiaaliset taidot, hyvä ja hersyvä huumorintaju ja tärkeimpänä seikkana, että olen kundi, ovat säästäneet minut ehkä kaikkein pahimmalta. On kavereita, rakastava vaimo ja lapsiakin siunaantunut, onneksi upean suorasilmäisiä. Pääsevät siinä suhteessa helpommalla ja hyvä niin.

Tiedän, että tyttöjen/naisten maailma on ulkonäön suhteen vielä paljon julmempi ja pinnallisempi... :( Omien "puutteitteni takia mun on ollut helppo suhtautua kaikennäköisiin ihmisiin lähtökohtaisesti neutraalisti, joten kyllä meitä suvakkejakin löytyy. :)

Tsemppiä ja parempaa mieltä kaikille toivottelen.

Älkää trollit jauhako pas*kaa. Mua naurattaa nää jutut. Selitys näillekin "tositarinoille" :D löytyisi vastauksestani numero 16. En ole enää lapsi, joten ei minua voi harhauttaa.

Ja kerronpa myös totuuden, kyllä minua miehet lähestyvät. Mutta vähän eri tasoa olevat kuin nämä "rumaksi" huutelijat:D

Vierailija kirjoitti:

Öö, miksi kuvittelette että joku vaihtaisi pöytää koska olette "rumia"? Olisiko ennemmin vaikka että pöytään tulija erehtyi henkilöstä, luuli teitä tutuksi? Mun mielestä on muutenkin kummallista miten monet pitää itseään rumana, minusta kaikki näyttävät normaaleilta mitä ulkona kävellessä näen, toki jotkut mielenkiintoisemman näköisiä kuin toiset mutta että rumia...? Haluaisiko joku antaa kuvan rumasta ihmisestä, siis joku piirteiltään teidän mielestänne ruma eikä joku hapolla syövytetty/palanut/muuten äärimmäisellä tavalla "vääristynyt", en usko että palstalaisilla sellaisesta kyse.

Ei kukaan kirjoita itsestään rumana :D Nää on trolleja, kun salaisuudet paljastuu :D