Lue keskustelun säännöt.
"Ei amispohjalla pärjää yliopistossa"
25.09.2016 |
Googlettelin huvikseni keskusteluja yliopisto-opiskelusta ja niissä törmäsin näihin, että joku amispohjainen onkin kiinnostunut hakemaan yliopistoon, niin moni on tyrmännyt että ei siellä amispohjaiset pärjää, pitää olla lukio pohjalla. Mitä mieltä te olette?
Onhan siitä lukiosta varmasti hyötyä siinä vaiheessa jos hakee ja pääsee yliopistoon lähivuosina lukion jälkeen, mutta jos ihminen on aikanaan lukion jälkeen mennytkin amikseen ja 30-vuotiaana päättää hakea yliopistoon, niin tuskin lukion käymisestä 10 vuotta sitten on muuta hyötyä kuin ne mahdolliset lisäpisteet yo-todistuksesta.
Lisäksi oli kommentteja että ei amispohjaiset jaksa samalla tavalla lukea kun ne on niin käytännöllisesti eikä teoreettisesti suuntautuneita. Aikamoinen yleistys mielestäni, entä jos se luku -ja opiskeluinto on herännyt myöhemmällä iällä? Tai vastaavasti lukion käynyt onkin todennut lukion jälkeen, että ei todellakaan ole lukuihmisiä. 15-16-vuotias on vielä niin nuori, että ehkä sen aikaisten valintojen perusteella on huono mennä sanomaan varmasti ja lopullisesti ihmisestä, kumpaan kastiin hän kuuluu, käytännönläheisiin vai lukuihmisiin.
Itse olen käynyt amiksen, koska en peruskoulussa ollut kiinnostunut koulunkäynnistä. Vasta myöhemmällä iällä opiskeleminen on alkanut kiinnostaa ja tiedonhalu lisääntynyt ja kaduttaakin, että löin lekkeriksi koulun aikanaan.
Kommentit (7)
Kyllä sitä on opiskeltu lääkäriksikin amispohjalta. Vaikka lääkis yliopistoaloista yksi käytännönläheisemmistä onkin niin kyllä siellä lukeakin pitää. Ei amiksen käyminen ihmisestä tietynlaista tee ja amikseen mennään monesta eri syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siltä tuntuu, voihan sen lukion suorittaa minkä ikäisenä tahansa ensin pohjaksi, vaikka vain huvikseen.
Olen amiksen käynyt yliopisto-opiskelija. Ja tosi hyvin olen pärjännyt.
Vastasin jo toiseen ketjuun, mutta vastataan tähänkin. Olen itsekin amis, joka pääsi yliopistoon ilman yo-lakkia. Aloitin tosin avoimen yliopiston opinnoilla ja suunnittelin alkuun meneväni ns. avoimen väylällä sisään, mutta kävin kuitenkin valintakokeissa ja tulin yllätyksekseni valituksi. Olen nyt yhteiskuntatieteiden kandi.
Amis, joka hakee yliopistoon, on todennäköisesti jo lähtökohtaisesti muita amiksia sopivampi hakija kiinnostuksensa vuoksi. Eihän se perus-amis ole kovin kiinnostunut akateemisista asioista. Itselleni hankalinta opiskeluiden alussa olivat kielet, erityisesti englanninkielinen tenttikirjallisuus ja ruotsi. Nämä on opeteltava ja sisäistettävä. Itse kävin iltalukiossa kursseilla. Myös esseiden tekeminen oli aluksi opettelun paikka, mutta en tiedä opetetaanko sitä juuri lukiossakaan. Loppujen lopuksi menestyminen on kiinni omasta halusta ja asenteesta, sillä jos sisälle on päässyt, on varmasti kykyä suoriutua opinnoistakin.
Mihin tuo väite perustuu?
Kuka meistä on tuollaisen väitteen esittänyt oman kokemuksen perusteella, tai hyvin läheltä sivusta seuranneena?
Minä selvitin peruskoulupohjalta yliopiston ilman mitään suurempia vaikeuksia . Peruskoulun lisänä oli opisto, jossa oli jonkun verran lukiotasoisia yleisaineita, kuten lukion lyhyen matematiikan oppimäärä. Silloin yliopistoon piti olla vähintään opistotasoinen tutkinto, ammattikoulu oli 2-vuotinen. Nyt ammattikoulussa on enemmän yleisaineita kuin silloin.
Englanninkieliset tenttikirjat olivat hankalimpia, ja virkamiesruotsi. Nekin selvitin enemmän taidolla, onnella ja kirjallisilla lahjoilla kuin 1970-luvun peruskoulussa hankitulla kielitaidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tätä negatiivista paskaa levittelevät ne muut amikset, jotka eivät kestä sitä että joku heidän "omistaan" saattaa omata haluja tai vielä pahempaa kykyjä akateemisiin opintoihin. Kannattaa unohtaa muiden kommentit: se olet sinä, joka ne opinnot tekee - ei joku nettitrolli tai kateellinen pikkusielu.
Pärjää siellä. Jos 30-vuotiaana menee yliopistoon niin etenkin amispohjalla vaikuttaa paljon se, miten on esim. opiskellut ja käyttänyt kieliä itsenäisesti aikuisiällään! Kaikenlainen pienikin lisäopiskelu amiksen jälkeen ja ennen yliopistoa on myös hyödyksi, tyyliin joku sihteerikurssi tai atk-kurssi, kielikurssit yms.
Mutta sisulla ja hyvällä motivaatiolla pärjää varmasti hyvin ihan pelkällä amispohjallakin! Jos yliopistoon pääsee sisään niin eiköhän ole hyvät edellytykset siellä opiskellakin.