Se on niin, että vituttaa koska (liittyy suhteisiin)

Olen pienen elämäni aikana tottunut lyhyisiin ja draamantäyteisiin miessuhteisiin, jotka ovat loppuneet silmänräpäyksessä, eikä kunnollisia muistoja ole ehtinyt kertymään. Jotain pientä toki.
Nykyinen suhde vaikuttaa melkoisen luotettavalta jatkuvuuden suhteen, mutta silti elämäni on yhtä jos-sanaa. En osaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, kun väkisinkin mietin, että niin, JOS nyt olemme silloin vielä yhdessä.

Ehkä osittain ajattelen, että eihän minulla VOI olla pysyvää miestä, ei koskaan ennenkään ole, miksi nytkään. Siis se entisaikojen säätäminen ja sählääminen tuntuu minun elämäni käsikirjoitukselta, sellaiselta faktalta, joka ei voi muuttua, vaikka kuinka olen halukas siitä luopumaan.