Miksi niillä perheillä, joilla on paljon tukiverkostoa, aina on helpot lapset, jotka nukkuu paljon jne.

Ehkä se on niinpäin, että paremmin nukkuvilla ja käyttäytyvillä lapsilla on paremmat tukiverkot, juuri sen takia, että he ovat niin helppohoitoisia ja siksi sukulaiset ovat halukkaampia ottamaan tällaisia lapsia hoitoon...

Kaverilla opettajamies , molemmat isovanhemmat auttaa monta kertaa viikossa ja 1v 7 kk ikäinen lapsi nukkuu päiväunet 3.5 tuntia. Silti laittoi tämän päiväkotiin kokopvhoitoon, kun jäi äitiyslomalle. Että kyllä jotkut osaa ottaa iisisti.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on niinpäin, että paremmin nukkuvilla ja käyttäytyvillä lapsilla on paremmat tukiverkot, juuri sen takia, että he ovat niin helppohoitoisia ja siksi sukulaiset ovat halukkaampia ottamaan tällaisia lapsia hoitoon...

No tuota tuota, jos isovanhemmat asuu Rovaniemellä ja itse Helsingissä vs toisella perheellä asuu isovanhemmat kilometrin päässä, niin ei tämä selitys oikein pure. Ja miten selität opettajamiesten lasten hyvät unet?

Helpot ja mukavat lapset tosiaan otetaan mieluummin hoitoon. Jos lapsi on semmoinen että helposti häiriintyy rytmien vaihtumisesta ym muutoksista, niin ei sitä kauheasti tee mielikään antaa hoitoon, kun kaikki on sitten pilalla muutama päivä sen jälkeen kun on ollut muualla.

Ap vielä kommentoi, että meillä ei ole kyse siitä, etteikö isovanhemmat ottaisi hoitoon vaan siitä, että he asuvat 2- 3 tunnin ajomatkan päässä molemmat. Sitä ei kovin helposti apua sen vuoksi saa. JOs apua haluan, minun pitää pakata lapset ja itseni autoon ja ajaa isovanhemmille ja olla toisten nurkissa. Kauhea pakkaaminen ja kulkeminen, joten tuntuu, että väsyneempänä tulen takaisin. Tänne he eivät oikein viitsi ajella kovinkaan usein ja vaan päivän reissu, joten silloin ollaan kaikki yhdessä, en viitsi lähteä akkuja lataamaan, kun harvoin nähdään. Tällöin pitää kokata ruoat ym, joten ei ole lepoa heidän käyntinsä siinäkään mielessä.

Enemmän tukiverkostoa -> rentoutuneemmat vanhemmat -> helpommat lapset

?

Olen itse opettaja, ja eihän se mitään aivokirurgiaa ole, mutta mistä te revitte näitä puolelta päivin kotiintuloja? Meillä on kyllä lukkarissa neljään asti oppitunteja, ja kokouspäivinä venyy viikottain viiteen. Ja sitten tietysti se muu työ oppilaspalavereineen joita voi työlään luokan luokanvalvojalla olla useita viikossa.

Muutenkin sanoisin, että höpöpuhetta. Tutulla perheellä isovanhemmat oli tukena, ja hyvä että oli, kun äiti oli ihan sekaisin univajeesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Meillä ei tukiverkkoja ollut, ja selvittiin silti.

Ehkä vain yleistät ja luulet tietäväsi muiden elämästä enemmän kuin tiedätkään. Keskity mielummin omaan elämääsi muiden sijaan ja lopeta vertailu, siitä ei tule kuin paha mieli. Muista, ettei kaikki ole aina sitä, miltä kuulostaa. Ehkä vain olet niin uupunut, että kuvittelet, ettei kenelläkään muulla voi mennä yhtä huonosti.

Tai sit ku ite on väsynyt ja rasittunut bongaa vaan näitä joilla on helpompaa.

Kyllä mäkin olisin kiljunut kaikki yöt jos olisin huomannut syntyneeni wt-perheeseen.

Eihän tää mitään tähtitiedettä ole. Mitä enempi on läheisiä ja rakkaita vauvan ja vanhempien ympärillä ja tukena, niin sitä tyytyväisemmät vanhemmat ja vauvat. T: Viiden mummi

Meillä ihan sama juttu ja luulen, että se voi olla just tuo (ainakin suureksi osaksi), että se meno niissä perheissä on rennompaa, vanhemmat on rentoutuneempia ja se heijastuu lapsiin. Huomaan heti, jos mulla tai miehellä on pinna kireämmällä joskus, niin lapsikin (kohta 2v) on "hankala" ja sit kun me vanhemmat ollaan hyvällä tuulella, lapsikin on kovin herttainen ja iloinen. Tuo on ihan kuin peili, hyvässä ja pahassa... Oikeastihan tuo on aivan ihana lapsi ja muutos täytyisi siis saada lähtemään ihan ensimmäisenä itsestä.

Sitten oon huomannut, että yks mikä on, on myös sellainen ihan normaalin konkreettisen sosiaalisen tuen ja tsemppauksen puute/vähyys. Näin jää aika lailla paitsi siitä isovanhempien ihailusta ja kehuista: "kuinka ihana lapsi on", "oi, kuinka sinä osaat tuon hyvin", "äiti ja isi pitävät sinusta niin hyvää huolta, sen kyllä huomaa" jne. Toi ois oikeesti tosi iso osa "vanhemmuusitsetunnon" tukemista. Mulla meinasi kerran tulla itku onnesta ja liikutuksesta, kun eräs lääkäri kehui, kuinka lapsesta huomaa, että se osasi valkata juuri oikean äidin ja iskän äiti ja isi -kaupasta. :´-) Silloin etenkin huomasin ja tajusin, kuinka paljon olen juuri tuollaista kannustusta kaivannut, kun on vielä ensimmäinen lapsi kyseessä ja ajoittain on kovaakin epävarmuutta omasta vanhemmuudesta ja huolta siitä, tekeekö asiat varmasti oikein/tarpeeksi hyvin. Tähän vielä lisänä, että omat vanhempani on sellaisia, jotka varoittelee kaikesta mahdollisesti ja jotenkin negatiivisella tavalla huolehtii: "onko sillä nyt tarpeeksi vaatetta päällä varmasti", "miksette te käy vauva-uinnissa, kun kaikki muut käy", "eikä sillä nyt pitäisi olla sitä ja tätä", "oletteko nyt sitten tietoisia siitä ja siitä", "ei sitä koko aikaa tarvitse olla imettämässä", lista jatkuu loputtomiin... Näin jää ilman sitä tukea + tää oli lisäksi hirveä lisästressin aiheuttaja ja luulen, että myös iso osa synnytyksen jälkeisen masennuksen ja pakkoajatuksien synnyssä. (Enää en ole äitini kanssa ollut tekemisissä, mutta siihen on muitakin syitä kuin tämä.)

Tuo on niin tuttua, että isovanhemmat valittelee, että kun ei olla nähty aikoihin. Sitten kun sanot, että aina saa tulla meille kylään, niin "no ei me nyt, kun se on niiiin pitkä matka" tai "on näitä koti- ja pihatöitä tässä niin kovasti -mutta tulkaa te tänne meille, ois tosi kivaa!". :-( Sama matka meiltäkin on mummuloihin ja vaarilaan + isompi ruljanssi, kun lapsiperhe lähtee automatkalla kuin pariskunta...

Mene töihin.

Mulla on lapsen isä kuollut just ennen lapsen syntymää, lapsella koliikki, mukla suru, lapsella käytöksenpulmia, kun rakas mummonsa sairasti ja kuoli, koulukiusaamista, kuolemia, kouluongemia.

En ehkä olisi jaksanut ilman kaikkia tukiverkostorakkaitani.

Aloittaja on oikeilla jäljillä. Eli itsekin oikealla tiellä

Huomasin itsekin, että jos olen stressaantunut, se näkyy suoraan lasten käytöksessä. Silloinkin kun luulin etten toimi mitenkään eritavalla.

Niin se vaan on. Rauhalliset vanhemmat ja turvallinen olo (vaikka tunne tukiverkostoista) - rauhalliset ja hyvin nukkuvat lapset.

Joskus olin tosi stressaantunut töistä, silloin lapsilla meni koulussa huonommin. Kun oma olo parani, lapsilla meni paremmin. Vaikka en mielestäni tehnyt mitään eritavalla

Sama oli itselläni lapsena. Kun isä oli työtön, minä reagoin

Niin se vaan on

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan sama juttu ja luulen, että se voi olla just tuo (ainakin suureksi osaksi), että se meno niissä perheissä on rennompaa, vanhemmat on rentoutuneempia ja se heijastuu lapsiin. Huomaan heti, jos mulla tai miehellä on pinna kireämmällä joskus, niin lapsikin (kohta 2v) on "hankala" ja sit kun me vanhemmat ollaan hyvällä tuulella, lapsikin on kovin herttainen ja iloinen. Tuo on ihan kuin peili, hyvässä ja pahassa... Oikeastihan tuo on aivan ihana lapsi ja muutos täytyisi siis saada lähtemään ihan ensimmäisenä itsestä.

Sitten oon huomannut, että yks mikä on, on myös sellainen ihan normaalin konkreettisen sosiaalisen tuen ja tsemppauksen puute/vähyys. Näin jää aika lailla paitsi siitä isovanhempien ihailusta ja kehuista: "kuinka ihana lapsi on", "oi, kuinka sinä osaat tuon hyvin", "äiti ja isi pitävät sinusta niin hyvää huolta, sen kyllä huomaa" jne. Toi ois oikeesti tosi iso osa "vanhemmuusitsetunnon" tukemista. Mulla meinasi kerran tulla itku onnesta ja liikutuksesta, kun eräs lääkäri kehui, kuinka lapsesta huomaa, että se osasi valkata juuri oikean äidin ja iskän äiti ja isi -kaupasta. :´-) Silloin etenkin huomasin ja tajusin, kuinka paljon olen juuri tuollaista kannustusta kaivannut, kun on vielä ensimmäinen lapsi kyseessä ja ajoittain on kovaakin epävarmuutta omasta vanhemmuudesta ja huolta siitä, tekeekö asiat varmasti oikein/tarpeeksi hyvin. Tähän vielä lisänä, että omat vanhempani on sellaisia, jotka varoittelee kaikesta mahdollisesti ja jotenkin negatiivisella tavalla huolehtii: "onko sillä nyt tarpeeksi vaatetta päällä varmasti", "miksette te käy vauva-uinnissa, kun kaikki muut käy", "eikä sillä nyt pitäisi olla sitä ja tätä", "oletteko nyt sitten tietoisia siitä ja siitä", "ei sitä koko aikaa tarvitse olla imettämässä", lista jatkuu loputtomiin... Näin jää ilman sitä tukea + tää oli lisäksi hirveä lisästressin aiheuttaja ja luulen, että myös iso osa synnytyksen jälkeisen masennuksen ja pakkoajatuksien synnyssä. (Enää en ole äitini kanssa ollut tekemisissä, mutta siihen on muitakin syitä kuin tämä.)

Hieno kirjoitus! Näin se on. Lapsi on kuin peili. Heijastaa vanhempien oloa ja käytöstä

Voi kunpa kaikki vanhemmat tajuaisi tämän

Täällä ahdistavimpia on nämä paha lapsi, pahana syntynyt kirjoittajat. Voi kunpa hekin tajuaisivat millainen peili on itse ollut

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tukiverkostoa -> rentoutuneemmat vanhemmat -> helpommat lapset

?

Hyvät keinot selviytyä elämästä, tasapainoinen ja hyvä olo- helpompi ja parempi vanhemmuus- helpompi lapsuus- helpompi vanhemmuus- .... Jatkuva ketju.

Premmissa suvuissa on hyvät suhteet ja välit selvitellään, suurempia ongelmia ei ole ja kaikkia halutaan auttaa. Ylipäänsä parempaa kaikki, joten lapset on helpompia, ilman uniongelmia ja mitään muitakaan ongelmia. Itse olen huonosta suvusta ja olen joskus tehnyt "luokkaretkiä" parempiin piireihin ja ihan toisenlaista siellä on kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Tai sit ku ite on väsynyt ja rasittunut bongaa vaan näitä joilla on helpompaa.

Minäkin luulen asian olevan näin. En ole itse ainakaan huomannut ap: keromaa korrelaatiota, ennemminkin päinvastoin.

Jos omaa lähipiiriäni ajattelen, niin meillä itsellämme on ihan "normaalit" lapset. Hoitoapua ei juurikaan ole "luonnostaan", koska asumme kaukana elossaolevista isovanhemmista. Siskoni lapset ovat tosi haastavia. Onneksi asuvat parin kilsan päästä miehensä vanhemmista ja hoitoapua on lähes päivittäin, ainakin viikottain.

Meillä on hyvä tukiverkosto ja kuopus oli itkuisempi mitä koskaan keneltäkään olen kuullut. Ei, ei johtunut kireistä tai huonoista vanhemmista, vaikka sitäkin toki joku älykääpiö vihjaili.