Lue keskustelun säännöt.
Olenko luuseri kun en jaksa?
22.09.2016 |
Olen aina ollut tarmokas ja pärjäävä ihminen. Uraa olen luonut vastoinkäymisistä huolimatta, ja nyt vajaa 10-vuotiaan lapsenkin olen käytännössä yksin kasvattanut ja elättänyt avioerosta lähtien, lapsen ollessa silloin 3-vuotias.
Käyn kokopäivä töissä ja sen lisäksi hoidan yksin kodin, ruoanlaittamisen, kaikki kotityöt.
Vuosi sitten muutin yhteen miesystäväni kanssa, joka on yrittäjä ja tekee niin ikään pitkää päivää. Olen hoitanut yksin kodin valittamatta, koska olen tähän asti sen jaksanut tehdä. Harrastuksista olen luopunut suosiolla jo ajat sitten, aika ei vain riitä. Yhteenmuuttaessa miesystäväni sanoi ettei tee kotitöitä, ja hyväksyin asian silloin, koska ajattelin hänen kiireisen elämäntilanteensa antavan vapautuksen siitä. Mutta olen tajunnut ettei jako ole oikein reilu: Mies pystyy harrastamaan 4 iltaa viikossa, koska ei tee kotona mitään. Kehuu kyllä vuolaasti miten reipas ja aikaansaava minä olen.
Herään aamulla klo 6 ja teen aamupalan koko porukalle, hoidan aamutoimet ja herätän lapsen jne. klo 7 lähden töihin. Kotona töistä olen klo 17 pintaan, jolloin siivoan, pyykkään, silitän jne noin klo 18 asti. Sitten teen ruoan koko perheelle ja kello onkin 19. Tämän jälkeen autan lasta läksyissä, hoidan hänen koulujuttujaan jne jo kun suunnilleen ensimmäistä kertaa koko päivänä pääsen hengähtämään, kello onkin 19:30-20:00 pintaan. Mies lähtee töistä 17 pintaan ja menee yleensä suoraan salille, kotona on noin klo 19.
Olen nykyään iltaisin niin väsynyt että rojahdan vain telkkarin ääreen ja menen nukkumaan klo 22. Mies nurisee kun en jaksa tehdä mitään enää iltaisin, eikä tajua miten väsynyt olen aivan kaiken hoitamiseen yksin. Kun asuin kaksin lapsen kanssa, pääsin helpommalla kun riitti kun teen ruokaa ehkä 3 x viikossa. Koen velvollisuudeksi äitinä tarjota mahdollisimman puhdasta ja korkeatasoista ruokaa lapselleni, joten olen aina tehnyt itse ruoat mahdollisimman puhtaista raaka-aineista. Tämä oli melko vaivatonta, kun ruokaa tarvitsi tehdä tosiaan vain ehkä 3 x viikossa. Urheileva mieheni syö niin paljon että on vain pakko tehdä ruokaa joka päivä.
Olenko kohtuuton kun mietin että tällainen ilmainen kodinhoitajana toimiminen on tyhmää? Maksan meillä asumisen ja mies ruoan + laskut, ja taloudellisestikin kuukausittain panokseni on isompi. Toisaalta mies maksaa kaikki lomamatkamme, joita teemme 2-3 x vuodessa.
Minulle olisi ihan fine hoitaa koti jne yksin, jos vastaavasti mies vaikka maksaisi elämisestä enemmän tai minun ei tarvitsisi tehdä pitkää päivää töissä. Kuitenkin lapsen harrastuksiin ja kaikkeen menee niin paljon rahaa että en pärjää vähemmällä työnmäärällä.
Äh, en tiedä osaanko pukea sanoiksi fiiliksiäni. Tunnen itseni epäonnistuneeksi kun olen väsynyt, kiukkuinen ja aivan loppu nykyään aina. Mies ei voi ymmärtää miksi haluan mennä "jo" klo 22 nukkumaan, hänen mielestään 6-7 h unta riittäisi.
Joku ihmettelee miten siivoukseen voi kolmen hengen perheessä saada kulumaan vähintäöän tunnin päivässä, mutta näin se vaan on, olemme ehkä keskimääräistä sotkuisempia tai minulla liian kovat kriteerit.
Mitä olisi järkevää tehdä tässä tilanteessa? Mies ja lapsi ovat sitä mieltä että vähempikin siisteys, pyykkäys ja kokkailu riittäisi. Tai no ruoka-asiassa mies on kanssani samoilla linjoilla kanssani. Teen leivät, yms kaiken itse, ja tuntuisi epäonnistumiselta alkaa luistamaan nyt esim. ruoka-asioissa kotitekoisuudesta.
Onko edes ylipäätään normaalia olla näin väsynyt "normaalista" elämästä? Ennen aikaa riitti harrastaa juoksua ja joogaa, nyt ei mitään saumaa.
Niin, ja olen vasta 35-vuotias :/
Kommentit (22)
Onhan tuossa jo vaikka ja mitä.
Olisiko mahdollista, että alkaisit tehdä töissäsi 4 pv viikkoa?
Anteeksi kun muistutan kuitenkin lakonisesti, että itse olet tuon elämän valinnut, voit valita itsesi siitä poiskin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa jo vaikka ja mitä.
Olisiko mahdollista, että alkaisit tehdä töissäsi 4 pv viikkoa?
Anteeksi kun muistutan kuitenkin lakonisesti, että itse olet tuon elämän valinnut, voit valita itsesi siitä poiskin. :)
Totta, itseni olen tähän suohon ajanut :( 4päiväinen työviikko olisi mahtava, mutta taloudellisesti mahdotonta, niin kauan kun maksan kokonaan vuokran. Asumme siis pääkaupunkiseudulla, jossa pienestä kolmiosta maksan vuokraa lähemmäs 1200 euroa (eikä kauemmas voi muuttaa lapsen koulun takia, tai sen takia että työpaikkani on hankalan sijainnin päässä, autoa en riesaksi halua ja jo nyt pitkä työmatka ei saa pidentyä entisestään).
AP
Ei varmaan auta, kun olla röyhkeä ja lopettaa miehelle ruoan laittaminen ja miehen pyykkien peseminen. Kunnon näpäytys tällä tavoin ja sen jälkeen vakava keskustelu, että mies tekisi ruoan ja huolehtisi keittiön siistimisen ainakin kaksi kertaa viikossa ja osallistuisi kodin pyykkihuoltoon ja ylläpitosiivoukseen muutenkin.
Sulla on kovat kriteerit, jos ruoka leipiä myöten on tehtävä itse. Sen vuoksihan kaupoissa on leipää, jotta työssä käyvät voi sitä valmiina ostaa. Töissä käyvä kun ei ehdi tekemään ruokiaan alusta asti itse. Toisaalta jos sulla on tuo asenne, että leipäkin pitää itse tehdä niin miksi jauhot voi kuitenkin ostaa kaupasta, vai kasvatatko ja jauhat itse nekin?
En oiken ymmärrä miksi et edelleenkin voisi tehdä ruokaa kolme kertaa viikossa? Mies syö paljon, okei, teet sitten vaan isomman satsin kerralla niin riittää pariksi päiväksi. Osta leipä valmiina, älä tee itse. Älä siivoa joka päivä. Puhu miehelle väsymyksestä, jakakaa kotityöt. Miksi teet kaiken yksin jos et jaksa? Mene sinäkin suoraan harrastuksen töistä edes kerran tai kaksi viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuossa jo vaikka ja mitä.
Olisiko mahdollista, että alkaisit tehdä töissäsi 4 pv viikkoa?
Anteeksi kun muistutan kuitenkin lakonisesti, että itse olet tuon elämän valinnut, voit valita itsesi siitä poiskin. :)
Totta, itseni olen tähän suohon ajanut :( 4päiväinen työviikko olisi mahtava, mutta taloudellisesti mahdotonta, niin kauan kun maksan kokonaan vuokran. Asumme siis pääkaupunkiseudulla, jossa pienestä kolmiosta maksan vuokraa lähemmäs 1200 euroa (eikä kauemmas voi muuttaa lapsen koulun takia, tai sen takia että työpaikkani on hankalan sijainnin päässä, autoa en riesaksi halua ja jo nyt pitkä työmatka ei saa pidentyä entisestään).
AP
Haloo. Asut miehen kanssa ja hoidat kodin ja maksat yksin vuokran. Sanohan vielä, että maksat ruoat, sähkön, veden, vakuutukset ja kaikki lapsen menot tietty, kun lapsi sinun on. Huh sentään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule. Ihan itsehän sinä itsellesi niitä kriteereitä ja "velvollisuuksia" asetat. Ei kukaan muu.
Ostoleivät kehiin nyt tai lopetat märinän.
Ja miehelle sanot, että yhdessäelo edellyttää osallistumista. Joko hoitaa viikkosiivot tai maksaa kotiin siivoojan. Simple asti that.
Mitä vi..ua sinä suostut miehellesi ilmaiseksi pyykkåri-kokki-siivoojaksi?!!!!
?!, siis haluat mitallin itse itsellesi luomasta tilanteesta????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tunnet väsyväsi epänormaalin helposti ja pienestä, etkä palaudu rasituksesta kuten ennen, käy lääkärissä. Itse (nyt 37) sitkuttelin pari vuotta kammottavan uupumuksen kanssa, jonka luulin johtuvan raskaasta elämäntilanteesta. Romahduspisteessä raahauduin lääkäriin, ja kas: kilpirauhasessa vikaa. Oireet tulevat hiipimällä ja niihin tottuu.
Noin muuten, vaikutat suorittajalta joka pitää kaikki langat omissa käsissään. Kuulostaa kovin tutulta... Etenkin jos aina laittaa toisten tarpeet omiensa edelle, on helppo unohtaa omansa, niille ei riitä aikaa eikä voimia. Siitä pitää vain opetella pois. Opettele nauttimaan elämästä epätäydellisenä.
Vierailija kirjoitti:
Kuule. Ihan itsehän sinä itsellesi niitä kriteereitä ja "velvollisuuksia" asetat. Ei kukaan muu.
Ostoleivät kehiin nyt tai lopetat märinän.
Ja miehelle sanot, että yhdessäelo edellyttää osallistumista. Joko hoitaa viikkosiivot tai maksaa kotiin siivoojan. Simple asti that.
Mitä vi..ua sinä suostut miehellesi ilmaiseksi pyykkåri-kokki-siivoojaksi?!!!!
No, aivan. Jotenkin tuntuu tyhmältä vaatia mieheltä osallistumista kun kerran hänen siisteyskriteerinsä eivät ole samanlaiset kuin minulla. Sain tässä eräänä sunnuntaina romahduksen, olin lauantaina siivonnut koko asunnon ja kokannut, sunnuntaina mies ja lapsi olivat saaneet keittiön jäätävään kuosiin ja olkkarikin oli pommin jäljiltä. Siivosin, sitten tein ruokaa taas perheelle ja totesin miehelle että tämä ei nyt vaan enää toim, mä en jaksa! Mies sanoi että voi alkaa vaikka kerran viikossa imuroimaan. Ajatuksena mahtava, mutta miehen imurointi on yhtä tyhjän kanssa, hutasemalla tehty ja siis viimeksi kun imuroi, en huomannut mitään eroa entiseen, hiekkaa oli edelleen eteisen matto täynnä, leivän murusia keittiön lattialla ja ruokapöydän alla.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhraudut liikaa.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää pitää huolta itsestään.
Ihan yhtä hyvin sinä voit ilmoittaa miehellesi, että et tee sinäkään kotitöitä, rahaa tiskiin, niin kotiin hankitaan siivoaja, joka hoitaa sitten miehen osuuden kotitöistä. Ei ole sun tehtävä holhota aikuista miestä, jos muutosta ei tapahdu, niin ukon kannattaa silloin muuttaa takaisin äidin helmoihin passattavaksi. Turhaan sä itsesi loppuun asti vedät.
Ei hitto mä en kattos päivääkään tollasta lusmuamista, Myönnän suoraan ettei minun aikani, energiani ja resurssini riittäisi pyörittämään tätä koko työ-kotirumbaa (lapset + okt + elukat), nykyäänkin saa olla koko ajan tekemässä jotain, ja jos joutuisi kaiken yksin tekemään, niin ei ei ei..., ja onneksi meillä on selkeä työnjako miehen kanssa että arki sujuu ja rullaa ja molemmat jaksaa, sekä molemmilla on myös jaksamisen kannalta se "oma" aika, eli muutama tunti silloin tällöin tehdä mitä huvittaa... tai no... minä saan työn puolesta sen rauhallisen hotellihuoneen jokusen kerran kuukaudesta, joten kun tulen työreissuilta kotiin, pääsee ukko tuulettelemaan vapaasti päätään, ja mennä minne haluaa.
Ihan oikeasti, nyt otat vaan itseäsi niskasta kiinni, neuvottelet ensin asiallisesti tilanteesta, kerrot suoraan ettet yksinkertaisesti jaksa ja tarvitset apua, ja jos ei tehoa, niin sitten vähän uhkavaatimusta. Sinä ET ole aikuisen miehen äiti etkä kotipiika.
Sinä olet selkeästi uupunut töistä, siitä että hoidat kaiken yksin kotona ja omista ja miehen vaatimuksista. Jos mies ja lapsesikin on sitä mieltä, että vähempi siivoaminen ym. riittäisi, niin mieti, kenen ihannetta toteutat. Jos olet itse sitä mieltä, että siisteystaso ei voi laskea, miettikää siivouspalvelujen ostamista. Myös jos miehesi tarvitsee enemmän ruokaa, kuin te kaksi, voisiko hän itse hakea itselleen välillä noutoruokaa tai tehdä eväitä. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen, eikä tarvitse hyysäystä.
Kai kerrot miehellesi, mikä sinua väsyttää? Nyt sinun täytyy tehdä välitilinpäätös elämässäsi ja ottaa aikaa itsellesi (niinhän miehesikin tekee). Jos et sitä tee ja sairastut burnoutiin, siitä toipuminen on pitkä ja raskas tie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Niissä valmisleivissä on myös täysin lisäaineettomiq joukossa. Älytöntä tyhjäntavoittelua tuommoinen. Haluat ilmeisesti marttyyriksi?
Mies voisi hyvin joko siivota tai hommata kotiin siivoojan. Jos herran arvolle ei sovi imurointi, maksaakoon. Järjen köyhyyttä tuommoinen.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet selkeästi uupunut töistä, siitä että hoidat kaiken yksin kotona ja omista ja miehen vaatimuksista. Jos mies ja lapsesikin on sitä mieltä, että vähempi siivoaminen ym. riittäisi, niin mieti, kenen ihannetta toteutat. Jos olet itse sitä mieltä, että siisteystaso ei voi laskea, miettikää siivouspalvelujen ostamista. Myös jos miehesi tarvitsee enemmän ruokaa, kuin te kaksi, voisiko hän itse hakea itselleen välillä noutoruokaa tai tehdä eväitä. Hän on kuitenkin aikuinen ihminen, eikä tarvitse hyysäystä.
Kai kerrot miehellesi, mikä sinua väsyttää? Nyt sinun täytyy tehdä välitilinpäätös elämässäsi ja ottaa aikaa itsellesi (niinhän miehesikin tekee). Jos et sitä tee ja sairastut burnoutiin, siitä toipuminen on pitkä ja raskas tie.
Mies ei jotenkin oikeasti käsitä miten paljon kodinhoito vaatii. Pahimmalta tuntuu se ihmettely miten voin olla väsynyt iltaisin kun en ole edes tehnyt mitään.
Lähetin äsken miehelle viestin jossa sanoin että tilanteeseen on tultava muutos. Että tämä ei toimi enää, ei ole reilua ja myös minulle on suotava mahdollisuus harrastukseen edes yhtenä iltana viikossa. Miehen mielestä minun harrastukseksi kun riittää se että kun vien lasta harrastukseen, voin vaikka käydä kävelyllä sillä aikaa kun odotan että lapsen harrastus päättyy.
Ja tiedän tasan että minä näitä ihmeellisiä odotuksia itselleni asetan. Koen olevani epäonnistuja jos en pärjää ja pidä kaikkia lankoja käsissä yksin.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh,kuulostaa tutulta...Tosta kehästä on vaikeaa päästä pois ja tappelemaan on aika inhottavaa ruveta..sekin on loputon kehä.
Kuule,tee vähän vähemmän.Jätä siivoamatta ja pyykkäämättä.Laita jotain helppoa ja nopeaa.salaatteja ja muuta todella laadukasta saa valmiina ja puolivalmiina.Lähe ihan itse sinne salille,harrastamaan mitä nyt haluat ja älä ole tuollainen marttyyri!!!!
Itse otan sitten omani pois ostamalla itselle kaikkea kivaa ja meikkejä ja vaatetta...se on mun palkka kun hoidan tän talouden ja uhraan itseni,urani,jaksamiseni...
Ja jaksan vielä ton päälle harrastaa seksiä yms. illalla isännän kanssa...ja muistan huomauttaa siitä kuinka jaksava ja ihana ja kultainen olen!!!:)
Tee itsestäsi korvaamaton ja muista otaa hyötyä itsellesiskin.Helppoa!!!
Ihan itse tosiaan olet vastuussa tilanteestasi.
Ihan vertailun vuoksi esimerkki: Meillä kaksi aikuista, kaksi lasta, yksi koira ja kaksi kissaa.
Herään 5:15, käytän koiran, lähden töihin. Mies ja lapset osaavat tehdä ihan itse itsellee aamupalaa. Lapset 6 ja 10.
Töistä menen parina päivänä viikossa suoraan salille, josta kotiin, syödään ja muksut treeneihin ja samalla käytän koiran. Mies tekee ruokaa isomman satsin muutaman kerran viikossa. Minä pyykkään ja molemmat huolehditaan muusta ja lapset hoitavat omat huoneensa, sekä muita pikku hommia (roskat, kisojen ruokkiminen, kukkien kastelu yms).
Meillä sekä aikuiset, että lapset harrastavat paljon, josta johtuen kaikkien on osallistuttava myös kodinhoitoon.
Ei muuten tulisi mieleenkään ruveta vääntämään leipiä aina itse. Saa niitä lisäaineettomina ja luomuina kaupastakin, jos se on kriteeri.
Miksi silität pyykkejä? Ja mitä niistä? Kaikki vai?
Mieti miten haluat tämän yhden elämäsi elää?
Joo ihan totta,lopeta hössöttäminen.Jos sää itse haluat vääntää tollasta turhaa paskaa ja silittää ja tehdä muuta turhaa niin älä oleta että muut haluaa tehdä.Jos sinun mielestä asiat pitää tehdä niin tee.Et voi vaatia muita tekemään jos olet ainoa jota kiinnostaa.
En jaksa uskoa että mies sanoisi jotta sulle riittää harrastukseksi lapsen harrastus.Älä höpsi.Mene ja tee ja lopeta naukuminen.
Kiitos kaikille herättelevistä kommenteista.
Olen ollut omillani 17-vuotiaasta alkaen joten minusta on kasvanut ihminen "ei tartte auttaa"- periaatteella. Olin myös naimisissa miehen kanssa joka vaurioitta mieltäni jotenkin: Tapasin exäni nuorella iällä ja hän sai uskoteltua minulle että jos en hoida yksin kaikkea kotona, olen epäonnistuja. (käytti esimerkkinään aina omaa äitiään joka kolmen lapsen yksinhuoltajana hoiti yksin kaiken ja pärjäsi - jätti vaan kertomatta että äitinsä oli kotiäiti jonka elämän maksoi oma äiti, ja ex-mies, tottakai on eri asia pärjätä yksin kolmen lapsen kanssa jos ei tarvitse käydä töissä) Ja hänen ilkkumisensa eron jälkeen siitä etten tule mitenkään pärjäämään, sai minut sisuuntumaan entistä enemmän. Koen suurta vastuuta myös siitä ettei lapseni saa jäädä mistään paitsi vaikka hänellä onnkin elämässä vain yksi osallistuva vanhempi.
Tajuan kyllä että valtaosa näistä kriteereistä joita itselleni asetan, on aivan pääni sisäisiä. Ja olenkin jo moneen asiaan tehnyt stopin, en esim. enää passaa miehen firman muualla asuvia työntekijöitä, joita mies on majoittanut meille säästääkseen hotellikuluissa (joille minä sitten olen tehnyt ruoat, pedit jne. Mies ei ymmärrä mikä souvi siinä on kun majoittaa yhdenkin vieraan, lakanoiden, pyyhkeiden pesut jne).
Mutta siis, kiitos herättelevistä kommenteista. Tajuan että isoin ongelma on pääni sisällä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille herättelevistä kommenteista.
Olen ollut omillani 17-vuotiaasta alkaen joten minusta on kasvanut ihminen "ei tartte auttaa"- periaatteella. Olin myös naimisissa miehen kanssa joka vaurioitta mieltäni jotenkin: Tapasin exäni nuorella iällä ja hän sai uskoteltua minulle että jos en hoida yksin kaikkea kotona, olen epäonnistuja. (käytti esimerkkinään aina omaa äitiään joka kolmen lapsen yksinhuoltajana hoiti yksin kaiken ja pärjäsi - jätti vaan kertomatta että äitinsä oli kotiäiti jonka elämän maksoi oma äiti, ja ex-mies, tottakai on eri asia pärjätä yksin kolmen lapsen kanssa jos ei tarvitse käydä töissä) Ja hänen ilkkumisensa eron jälkeen siitä etten tule mitenkään pärjäämään, sai minut sisuuntumaan entistä enemmän. Koen suurta vastuuta myös siitä ettei lapseni saa jäädä mistään paitsi vaikka hänellä onnkin elämässä vain yksi osallistuva vanhempi.
Tajuan kyllä että valtaosa näistä kriteereistä joita itselleni asetan, on aivan pääni sisäisiä. Ja olenkin jo moneen asiaan tehnyt stopin, en esim. enää passaa miehen firman muualla asuvia työntekijöitä, joita mies on majoittanut meille säästääkseen hotellikuluissa (joille minä sitten olen tehnyt ruoat, pedit jne. Mies ei ymmärrä mikä souvi siinä on kun majoittaa yhdenkin vieraan, lakanoiden, pyyhkeiden pesut jne).
Mutta siis, kiitos herättelevistä kommenteista. Tajuan että isoin ongelma on pääni sisällä.
AP
Noita on meillä kaikilla,toisilla enemmän ja toisilla vähemmän.Minullakin enemmän!!
Mut hei,koita antaa olla,tiedän ei helppoa mutta kota nyt vaan mennä sinne omiin juttuihisi ja teet hommat toisella kertaa tai jätät tekemättä.
Tsemppiä.Itse itsestä vastuu...älä rääkkää miestäsi jonka olet ansoittanut!!!!
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan auta, kun olla röyhkeä ja lopettaa miehelle ruoan laittaminen ja miehen pyykkien peseminen. Kunnon näpäytys tällä tavoin ja sen jälkeen vakava keskustelu, että mies tekisi ruoan ja huolehtisi keittiön siistimisen ainakin kaksi kertaa viikossa ja osallistuisi kodin pyykkihuoltoon ja ylläpitosiivoukseen muutenkin.
Sulla on kovat kriteerit, jos ruoka leipiä myöten on tehtävä itse. Sen vuoksihan kaupoissa on leipää, jotta työssä käyvät voi sitä valmiina ostaa. Töissä käyvä kun ei ehdi tekemään ruokiaan alusta asti itse. Toisaalta jos sulla on tuo asenne, että leipäkin pitää itse tehdä niin miksi jauhot voi kuitenkin ostaa kaupasta, vai kasvatatko ja jauhat itse nekin?
Ehkä hieman turhaa saivartelua tuollainen "Mikset jauha jauhojakin itse?" Leivät voi tehdä vaikka viikonloppuna valmiiksi pakkaseen, koko viikon satsi kerralla. Meillä on leipäkone, johon vain illalla ladotaan ainekset ja aamuksi on valmis ja tuore leipä kun herätään.
.
Toki voi vaan jättää tekemättä miehelle ruuat ja pesemättä pyykit, jos yksinkertaisesti ei jaksa. Itse mietin, että miksi edes lähtee asumaan henkilön kanssa, joka sanoo ettei aio siivota? Tietää itselle älytöntä taakkaa. Yksi sotkee, mutta ei siivoa.
Uli uli.