9kk vauva alkaa kinuamaan aina kun näkee minut ja muuttuu takiaiseksi
Jos olen ollut vaikka toisessa huoneessa niin leikkii nätisti lattialla yksin kun isä on sohvalla, heti kun näkee mut niin alkaa sellainen kitinä ja itku jos ei pääse heti syliini :/
Onko muilla ollut samanlaista, ja menikö pian ohi?
Kommentit (7)
Meillä sama, lapsi 10kk. Ilmeisesti ikä, jossa vauva on tajunnut olevansakin erillinen olento sinusta, eli ei olekaan yhtä sun kanssa ja se ahdistaa. Vauva ei kykene pitkään sälyttämään mielikuvaa sinusta-käy siksi välillä tankkaamassa sylissäsi.
Joo, kyllähän toi takianen välillä risoo,kun roukkuu lahkeessa kun jotain yrität tehdä (esim laittaa sille ruokaa) , mutta tämäkin lienee yksi vaihe vasn ja jossain välissä tuota saakin maanitella syliin.
Sä oot sen äiti. Sille maailman tärkein ihminen. Se ei haluis olla erossa susta. Joko odotat että se on saanut tarpeeksi hoivan ja hyväksynnän kokemuksia tai sit alat koulimaan sitä olemaan erossa susta jos tuntuu että 9kk on liian riippuvainen omasta äidistään. :)
Mitä ihmeellistä tossa on?
Etkö osaa vauvaa hoitaa?
Se on tuo ikä, 9-10 kk, kun iskee tuo paha eroahdistus. Helpottaa kyllä kohta.
Se tuli mieleen, että eikö neuvolassa kerrota/ettekö lue näistä lapsen eri ikäkausista? Auttaa paljon ymmärtämään lasta, kun tietää mistä johtuu ja että kuuluu ikään.
Voi sua, koita nyt kestää. Ihan varmasti tulee sekin aika, ettei lapsi suostu syliin, vaikka kuinka haluaisit.
Se on vauva eikä mikään takiainen. Mars takaisin bilsan tunneille.
Tiedän tunteen, tiedän että voi tuntua raskaalta kun vauva on "takiainen". Munkin vauva oli sellainen tuona eroahdistuskautena, ja kyllähän se hetkittäin huokailutti kun esim. vessakäynnin aikana vauva hermostui ja halusi minut näköpiiriinsä.
Mutta kaikki se huomio ja sylissä- ja lähelläpito ja "takiaismaisuuden" kestäminen on kantanut hedelmää siinä mielessä, että tuo 2,5-vuotias on jo pitkään (eli heti eroahdistuskauden jälkeen) ollut taas tosi reipas, luottavainen, utelias ja sosiaalinen lapsi joka toki edelleen tankkailee läheisyyttä ja viihtyy kainalossa ja sylissäkin välillä, mutta uskaltaa olla "itsenäinen", uskaltaa tehdä asioita itse ja yksin ja tietää, että äiti on aina kuitenkin läsnä ja tukena.
Sitä se on. Äitiys.
13 vuoden päästä se ei kehtaa näyttäytyä sinun seurassasi julkisesti.