"Poikamainen" 3,5-vuotias tyttö pk-hoitajien silmätikkuna

Mun tyttöni ei ole ikinä leikkinyt nukke- tai kotileikkejä. Leikkimökki pihalla on kelvannut vain tyrmäksi mummossa ja sen ainoan kerran kun tarjosin nukkea, hän paukutti sen päätä lattiaan, koska sai sillä lailla vauvanuken itkemään.

Ihan on kaikille kelvannut tällaisena. Nyt jo lukiossa.

Asutko Porvoossa vai Pohjanmaalla? Täällä monikulttuurisessa lähiössä ainakaan ei pakoteta mihinkään muottiin. Luojan kiitos.

Onpa outoa, ja erittäin epäammattimaisen kuuloista.

Minun ryhmässäni taas on poika joka ei oikeastaan koskaan leiki ns poikien juttuja, touhuaa tyttöjen kanssa ja kaiken lisäksi vielä pukeutuu tyttöjen ja naisten vaatteisiin ja keikailee peilin edessä ja jopa ääneenkin itseään ihaillen. Aivan fine ja ok sekin eikä tulisi mieleenikään alkaa häntä siitä jotenkin ruotimaan pois tai sanomaan vanhemmille mitään negatiivista aiheesta.

Onneksi en ole törmännyt tuollaiseen Helsingissä. Missä päin Suomea asut?

Ihan etelä-Suomessa asun, kiitos kaikille kommenteista ja peukuista!

Avauduin tästä aiheesta ystävälleni, joka on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja hänenkin mielestään päiväkoti tekee nyt kärpäsestä härkäsen. Onko tässä kohta enää muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa päiväkotia, jos meininki jatkuu? Johtaja on tällä hetkellä sairaslomalla eli hänenkään puheilleen ei ihan heti pääse.

Ap

Meidän naapurin poika muuten kulki monta vuotta siskojen vanhoissa mekoissa...

1

Juttele lapsen kanssa. Jos lapsella on hyvä olla ja kivaa päiväkodissa, niin anna päiväkodin tätien kotkottaa omiaan. Jotkut nyt vaan on tyhmiä, ja välillä tuntuu,että nimenomaan päiväkoteihin näitä tyhmiä kasautuu oikein urakalla. Olen siis itse lastentarhanopettaja ja välillä tuntuu, että työkaverit(varsinkin ne, jotka ovat itse lapsettomia) haluavat etsimällä etsiä joistain lapsista tai perheistä vikaa, jos ne poikkeavat jotenkin heidän ihanteestaan.

Oma tyttöni on juuri tuollainen rämäpää, jolle nukke kelpaa leikkeihin vain siksi, että on hauskaa kun se pissaa matolle. Muuten sillä ei leikitä ikinä. Dinosauruksia ja tutkimusmatkailijoita leikitään sitten senkin edestä. Päiväkodissa leikkii sekä tyttöjen, että poikien kanssa riippuen päivästä. Onneksi tytön päiväkodissa tämä on osattu nähdä vahvuutena eikä valituksen aiheena.

Mielestäni voit myös halutessasi soittaa päiväkodin johtajalle ja jutella näistä asioista. Ei tuo ole nyt sellaista kasvatuskumppanuutta, jota sen soisi olevan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan etelä-Suomessa asun, kiitos kaikille kommenteista ja peukuista!

Avauduin tästä aiheesta ystävälleni, joka on ammatiltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja hänenkin mielestään päiväkoti tekee nyt kärpäsestä härkäsen. Onko tässä kohta enää muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa päiväkotia, jos meininki jatkuu? Johtaja on tällä hetkellä sairaslomalla eli hänenkään puheilleen ei ihan heti pääse.

Ap

Päiväkodin vaihto on lapselle iso juttu. En lähtisi vaihtamaan päiväkotia, jollei tilanne ole ahdistava myös lapselle.

Tytöllä on aina hauskaa päiväkodissa, ja palaute on ollut joka ikinen päivä vain positiivista: syö hyvin, nukkuu hyvin, leikkii kivasti muiden kanssa ja osallistuu muutenkin. Tyttö itse kertoo päivittäin innoissaan, mitä on tehnyt. Joka aamu juoksee lyhyen matkan päiväkodille innoissaan ja samalla energialla tulee kotiin, kertoillen samalla mitä on syöty ja leikitty jne. Olen kysynyt myös harmistuksista ym., niihinkin on vastannut todenmukaisesti (olen tarkistanut hoitajilta), joten uskoisin että viihtyy erinomaisesti.

En ole heti vaihtamassa päiväkotia tietenkään, mutta joskus väsyttää nämä jutut niin tulee mietittyä asiaa. Johtajan kanssa voisin yrittää jutella, kunhan hän palaa taloon.

Ap

Aivan pyllystä tuollainen muottiin ahtaminen, jospa vaan sinnikkäästi reklamoisit sinne pk:n suuntaan, että lapsi saisi olla sellainen kuin on.

Sitten aika OT, mutta onko sun tytöllä pitkä tukka ja jos on, niin kannattaisiko leikata lyhyemmäksi? Ei olisi tiellä leikeissä eikä tarttis lettien, pinnien ja hiuslenkkien kanssa väkerrellä :)

Apua, minua raivostuttaisi tuo pk:n toiminta ihan tosissaan. Kyllä heidän pitäisi nykyään olla vähemmän sukupuolirooleihin takertuvia. Tyttösi kuulostaa empaattiselta ja sosiaalisesti taitavalta lapselta. Kuinka vanha hän on ja kauanko pitää olla vielä tuossa pk:ssa? Viihtyykö muuten? Jos lapsi ei itse ahdistu siellä niin en lähtisi vaihtamaan pk:ta, mutta yrittäisin löytää jonkun fiksun tyypin sieltä ja juttelisin hänen kanssaan rauhassa asiasta. Kysyisin, että jos X olisi poika, niin katsoisivatko tämän empatiaryhmän tarpeelliseksi silloin jne. Tsemppiä, todella kurjaa tuollainen!

Luulisi, että jos tämä ei olisi provo, niin ap olisi jo ottanut yhteyttä päiväkodin johtajaan.

Tukkaa on saksittu jo aiemmin, mutta ehkä pitäisi uudestaan käydä kampaajalla lähiaikoina. Kiitos muistutuksesta! :)

Ap

Todella kurjaa.Mielestäni todella epäammittamista lokeroida lapsia. Voi, kun voisin olla tukenasi. Olen sitä mieltä, että päiväkodin henkilökunnan tulee olla valmiita  ymmärtämään erilaisia persoonia.

Ota asia esiin henkilökunnan kanssa, ja mikäli ei auta, niin myös johtoportaalle viestiä.

voi kunpa olisin lapsesi ryhmässä. 

En usko!

Jotain hyvin olennaista jää nyt kertomatta. Sellaista päiväkotia ei Suomessa ole enää pariin vuosikymmeneen ollut, jossa jaoteltaisiin lasten leikit sukupuolen mukaan. Joka päiväkodissa on riehuvia tyttöjä ja rauhallisia poikia, jotka sekoittuvat leikeissä toisen sukupuolen ryhmiin. 

Henkilökunta on koulutettua ja vaikka joku yksilö ei olisikaan, niin kyllä yhteisö toimii hänet vaientaen. 

-LTO vuodesta -89

Vierailija kirjoitti:

En usko!

Jotain hyvin olennaista jää nyt kertomatta. Sellaista päiväkotia ei Suomessa ole enää pariin vuosikymmeneen ollut, jossa jaoteltaisiin lasten leikit sukupuolen mukaan. Joka päiväkodissa on riehuvia tyttöjä ja rauhallisia poikia, jotka sekoittuvat leikeissä toisen sukupuolen ryhmiin. 

Henkilökunta on koulutettua ja vaikka joku yksilö ei olisikaan, niin kyllä yhteisö toimii hänet vaientaen. 

-LTO vuodesta -89

Usko pois, kyllä on. Ihan kokemusta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Tytöllä on aina hauskaa päiväkodissa, ja palaute on ollut joka ikinen päivä vain positiivista: syö hyvin, nukkuu hyvin, leikkii kivasti muiden kanssa ja osallistuu muutenkin. Tyttö itse kertoo päivittäin innoissaan, mitä on tehnyt. Joka aamu juoksee lyhyen matkan päiväkodille innoissaan ja samalla energialla tulee kotiin, kertoillen samalla mitä on syöty ja leikitty jne. Olen kysynyt myös harmistuksista ym., niihinkin on vastannut todenmukaisesti (olen tarkistanut hoitajilta), joten uskoisin että viihtyy erinomaisesti.

En ole heti vaihtamassa päiväkotia tietenkään, mutta joskus väsyttää nämä jutut niin tulee mietittyä asiaa. Johtajan kanssa voisin yrittää jutella, kunhan hän palaa taloon.

Ap

Käsittämätöntä. Onneksi tyttö vaikuttaa tyytyväiseltä. Hän on ihan normaalin oloinen. Mulla oli lapsena leluina just kuormureita ym, joilla ajelutin nallea, nukkea ja marsuani. Tein talon pihalle tien, jonka varrella oli kauppa, huoltoasema sun muuta ja niissä sitten asioitiin. Metsässä leikittiin sotaa ja poliisia muovimiekoilla ja ajeltiin fillarilla pitkin. Leikittiin barbeilla mitä lie prinsessaa. Kavereina oli sekä poikia että tyttöjä. Istutin omia kukkia ja hoidin niitä ja tein hiekkaruokaa hiekkiksellä. Pesin nuken vaatteet ja koko nuken sadevesitynnyrissä. Piirrettiin aarrekarttoja ja löydettiin rikkauksia eli vanhoja helmiä ja koruja. Lainasin omia lelujani mielelläni muille ja annoin omastani vaikka karkkia. Kuvista päätellen käytin kaikenlaisia vaatteita, housuja ja hameita. Poninhäntäkin näkyy olleen. Minusta kasvoi ihan tavallinen nainen myötätuntokyynelineen ja huulipunineen. En tosiaan muista, että olis kiikutettu lääkärin puheille tämmöisestä.

Kuulostaapa kurjalta ja oudolta :/ Kyllä se minun näkemykseni mukaan on ihan arkea päiväkodissa että siellä on tyttöjä jotka viihtyvät hyvin ns. poikien leikeissä ja poikia jotka vastaavasti viihtyvät hyvin ns. tyttöjen leikeissä (eikä tämä tarkoita että pukeutuvat mekkoon ja meikkaavat, ihan voi olla sukupuoli-identiteeltiltään poika ja silti tykätä hoitaa nukkea ja leikkiä poneilla). Itse asiassa usein pyritään siihen että kaikki lapset leikkisivät kaikkia leikkejä ja jopa ne raisuimmatkin pojat laitetaan joskus kotileikkiin (usein vastoin heidän toiveitaan), ehkä tästä on kyse myös tyttäresi kohdalla mutta asia on vain paisunut turhan isoksi kun kyseessä on tyttö joka pitää patistaa ns. tyttöjen leikkeihin?

Ainakin meillä päiväkodin arki menee niin että joinain päivinä lapset saavat itse valita leikit mihin haluavat ja leikkiseuran ja toisina päivinä kasvattajat "määrää" kuka menee minnekin ja kenen kanssa, tämä ihan sen vuoksi että muutoin lapset leikkisivät juuri niitä omia lempileikkejään omien lempikavereiden kanssa joka päivä. Jos joku leikki ei joltakulta suju niin sitä leikkiä voidaan opetella aikuisen ohjauksessa. 

Teille on annettu asiasta nyt ikävä kuva ja kummallisesti syyllistetty hienoa tyttöä ominaisuuksistaan mutta oikeasti kyse saattaa olla ihan tuosta että kaikkien halutaan leikkivän monipuolisemmin. Tuskin ne muutkaan "empatiapienryhmässä" olevat ovat kykenemättömiä empatiaan. 

Voisitko kieltää lapsesi pienryhmään osallistumisen? Eiväthän ne päiväkodin työntekijät voi erottaa lastasi pienryhmään ilman sinun suostumustasi ja heillä pitää olla perusteet siihen, eikä sinulla perusteita miksi lapsesi ei tarvitsisi tätä ryhmää.

Vierailija kirjoitti:

Tekstini on kirjoitettu puolustuskannalla koska olen väsynyt tilanteeseen, suokaa anteeksi.

Kun muut tytöt hoitavat vauvanukkeja tai askartelevat, oma tyttöni viilettää poikien kanssa villieläinleikissä tai rakentaa junarataa heidän kanssaan. Muilla tytöillä hiukset on laitettu nätisti letille, omani repii pinnit ja ponnarit pois päästä jo aamusta, koska ei tykkää niistä. Hoitajat yrittävät päivän aikana letittää hänenkin hiuksiaan, mutta tyttö ei tykkää siitä yhtään.

Autot kiinnostavat enemmän kuin nuket, prinsessajutuista ei välitä tippaakaan. On erittäin liikunnallisesti taitava tapaus ja tykkää ulkonakin remuta poikien kanssa, vaikka tuleekin juttuun myös tyttöporukassa.

Minä en äitinä ole koskaan nähnyt tässä mitään outoa, koska tyttö on kasvanut isoveljensä kanssa eikä edes tunne ikäisiään tyttöjä päiväkodin ulkopuolelta. Hän on ihana, iloinen ja tottelevainen lapsi. Mutta päiväkodin hoitajat eivät tykkää yhtään.

Koska tyttäreni ei ole kiinnostunut hoivaleikeistä, tämä tulkitaan niin että "hän ei leiki roolileikkejä". Kyllä leikkii, olen monta kertaa hakenut hänet kesken villieläinleikin, siellä hän karjuu lattialla matkien tiikeriä poikien kanssa. Kotona laittaa muille perheenjäsenille ruokaa, välillä laittaa nukkea nukkumaan ja lego-ukoille rakennetaan milloin uimahallia, milloin kauppaa jossa vierailevat. Mitä nämä ovat, jos eivät roolileikkejä?

Nyt tyttö on laitettu johonkin pienryhmään jossa opetellaan empatiataitoja. En ole koskaan saanut tämän puolentoista vuoden aikana viestiä, etteikö tyttäreni olisi empaattinen, mutta nähtävästi tässäkin asiassa on hoitajien mielestä parannettavaa. Tytöllä on paljon kavereita hoidossa, on suosittu ihan (myös hoitajien mielipide), eikä koskaan ole kiusannut muita. Silittää ja hellii muita lapsia kyllä, pienempiä niin paljon että joutuivat vähän toppuuttelemaan aiemmin. Kotona jos huomaa esim. veljellä olevan laastari sormessa, tulee ihmettelemään sitä hätääntyneen näköisenä ja puhaltaa siihen, että "paranee". Jakaa herkuistaan muille, hiljenee jos pyydetään vedoten esim. lähellä nukkuvaan vauvaan jne. Eikö tämä sitten ole empatiaa?

Syy, miksi olen näin "piikit pystyssä", on että mielestäni minulla on kaikinpuolin normaali ja valloittavan ihana lapsi, josta yritetään etsiä vikaa suurennuslasin kanssa. Olen kysynyt hoitajilta suoraan, mitkä ne ongelmakohdat heistä konkreettisesti ovat, mutta en ole koskaan vielä saanut selvää vastausta. Kävin jopa juttelemassa pk:n ulkopuolisen ihmisen kanssa aiheesta hoitajien kehoituksesta, mutta hänkään ei ymmärtänyt, miksi olin siellä...kun ei hänelle oltu mitään kerrottu lapseni ongelmista. Että juu, alkaa jo vähän kyllästyttämään. Kiitos ja anteeksi.

Seuraavaksi sossut. Meillä riitti kun lapsi puhui outoa murretta, joka tulkittiin, että on "pikkuvanha", murre johtui vanhemmistani, jotka kävi auttelemassa. Pikkuvanuus merkitsi asberger -diagnoosia, siis heidän mielestään. Lopusta en viitsi kertoa, mutta ainakin kuuden elämä myllättiin. Nyt on 17-v eikä vieläkään diagnoosia, tosin ei ole oireitakaan.